Lemmenjoella heinäkuussa

Tämän vuoden kesäloma ei alkanutkaan millään muulla kuin pienen vaelluksen merkeissä. Jo muutaman vuoden rutiinilla suunnattiin kesäloman alkuun suoraan pohjoiseen. Autojuna vei jälleen kätevästi Helsingistä Rovaniemelle ja Rovaniemeltä matka jatkui aamupalan jälkeen kohti Yllästä ja pidempää pysähdystä. Päätettiin oikeastaan matkalla, että käydään Ylläksen huipulla turisteilemassa, kun viimeksi paikalla oli ollut vain pelkkää sumua ja maisemat olivat kiinni. Ylläksen huipun parkkipaikalle pääsi ajamaan todella mukavasti. Siitä toki oli vielä jonkinmoinen kipuaminen aivan korkeimmalle kohdalle maisemia ihailemaan, mutta jo parkkipaikalta avautui katselemisenarvoiset näkymät, jos ei antanut laskettelurinteiden rakennelmien haitata.

Jos unohtaa tiet ja muut rakennelmat, niin ihan mukavat maisemat

Huipulla tuuli, niin ei ollut ihan tuskaista

Käytiin etsimässä yksi kätkö ja nauttimassa ylhäällä puhaltavasta tuulesta, ennen kuin laskeuduttiin takaisin parkkipaikalle ja lähdettiin jatkamaan ruokailun kautta matkaa kohti Lemmenjokea. Matka taittuikin hieman hitaammin kuin oli odotettu, koska valitulla reitillä oli pitkältä tuntuvan matkaa tietöitä, joiden johdosta piti poukkoilla vähän väliä pienelle kiertoreitille. 

 

Lähtö Njurkulahdesta

Morgamojalla

Oltiin varattu jokivenepaikat viemään meidät Njurkulahdesta Kultahaminaan saakka, joten ensimmäiselle illalle oli vain vajaa viitisen kilometriä rinkkaselkäistä kävelyä. Lämpötilan ollessa hieman yli parinkymmenen ja itikkatilanteen aika ikävä tuokin matka tuntui aika pitkältä, varsinkin kun edellinen yö oli ollut hieman huono autojunan ollessa aika levoton. Tuli siinä kiukuttua puolin ja toisin sekä ahdistuttua kuumuudesta ja itikkamyrkystä huolimatta iholle iskevistä hyttysistä. Päästiin kuitenkin kuorminemme perille saakka ja löydettiin oikein kelvollinen telttapaikka. 

Yleinen olotila ja itikoiden määrä kyllä pistivät hermot aika koville ja huumori oli vähän vähissä ensimmäisen illan aikana. Itse oikeastaan olisin halunnut vain painella telttaan ja nukkumaan, mutta pakko oli tehdä kaikenlaisia leirielämään liittyviä askareita. Autio- ja varaustuvan puolella oli jokunen henkilö ja ylemmällä tasanteella toinen telttakunta, mutta ei sen enempää muita vaeltajia.

Hyväksi havaittu paikka, ei muita tällä tasolla.

Nämä ei kyllä kauheasti houkutellut ramppaamaan edestakaisin

Aamulla tunnelma olikin jo vähän parempi. Yöllä lämpötila oli laskenut jopa sen verran, että makuupussia piti laittaa päälle peitoksi. Eipä tuo lämpötila silti ollut tainnut kauheasti alle 15 °C laskea. Aamu joutui verkkaisesti ja illan itikkamäärä oli vaihtunut todella paljosta aika paljoksi. Onneksi tuuli oli hieman yltynyt. Kymmenen aikaan nostettiin rinkat selkään ja lähdettiin taapertamaan ylämäkeen kohti Pellisenlakea. Pellisenlaella olikin hyvä pysähtyä hetkeksi tuulettumaan ja katselemaan maisemia sekä arvioimaan sään kehittymistä. Ennuste oli luvannut reilumpaa sadetta, joten ajateltiin kävellä lyhyempää reittiä. Pidempi olisi saattanut olla helpompi. 

Tasaista nousua

Rinkat tauolla

Lounastaukoa pysähdyttiin pitämään puolen päivän aikoihin jossain Gaskoaivin rinteellä polun vierellä. Ainakin yksi kapustarinta kävi säännöllisesti kurkkimassa meitä ja piippaamassa lähistöllä. Paarmoja löytyi vähän turhankin kanssa tuosta lounasravintolastamme. Taisi siinä aika pitkä tovi vierähtää lounaskeittoa lämmitellessä ja sitten sen jäähtymistä odotellessa. Mihinkäs sitä kiire tosin olisi ollut, maisemat hivelivät silmiä, aurinko paistoi lämpimästi ja sadettakaan ei kuulunut eikä näkynyt.

Helppoa osuutta

Lopulta kuitenkin lähdettiin jatkamaan kuumassa säässä nousua ja matkaa kohti Mattit Ravadasta. Hyttyset löysivät meidät jälleen kun laskeuduttiin puurajaan. Tilava siisti päivätupa olikin tervetullut näky ja päädyimme viettämään hyvän tovin jalkoja tuuletellen ja minä myös vähän teipaten sekä välipalaa tankaten. Onneksi viimeinen etappi Ravadasniemelle oli lyhyt ja maasto aika tasaista sekä joesta napattu vesi huomattavasti paremmanmakuista kuin Morgamojan metallinen vesi.

Lounasmaisemat

Máttit Ravadaksen siisti autiotupa, lavereille kelpasi pötkähtää hetkeksi

 

Ravadasniemelle päästyä todettiin olevamme toiset retkeilijät, jotka olivat jäämässä yöksi. Jätettiin sopiva hajurako ja pystytettiin teltta ensimmäisenä sopivalle paikalle. Viriteltiin myös kuivausnaru, jolle heitettiin vähän kampetta tuulettumaan ennen kuin suunnattiin ruuanlaittoon nuotiopaikalle. Itikoita oli ihan kiitettävästi, mutta onneksi pienet tulet pitivät pääosan loitolla. Ruuaksi oli hyväksi todettua pestopastaa minitomaateilla (kyllä kannettiin ne tuoreina mukaan :D) sekä pienellä määrällä kanajauhelihaa, joka ei tosin ihan ehtinyt ennallistua. Yllättäen kuvatodisteita ei tästäkään ole, eikä tuo erityisen kuvauksellista olisikaan. Hyvin maistui ruoka ja näkkärit sekä jälkkärikarkit päälle.

Ravadasjoet yhdistyy

Toisenkin yön telttapaikka oli oikein kelpo

 

Aika pian ruokailun jälkeen alkoi sataa. Ensin pikkuhiljaa, mutta itse sukelsin jo tässä vaiheessa telttaan. Puoliso puolestaan kävi pulikoimassa kylmässä jokivedessä parin päivän edestä. Itse olin jo aiemmin tyytynyt pelkästään kasvojen ja käsivarsien huuhteluun. Aika pian sade muuttui aika rankaksi ja loppuilta menikin sateen ropinaa teltan kattoon kuunnellessa. Toinen yö meni hieman mukavammin kuin ensimmäinen ja makuupussiakin piti laittaa paremmin päälle jossain välissä.

Seuraavana aamuna sade lakkasi sopivasti. Telttaakin saatiin vähän kuivateltua, ennen kuin se pakattiin pusseihinsa. Aamupalalla ei pidetty kiirettä, mutta silti oltiin kohtuu ajoissa liikkeellä. Taidettiin lähteä viimeiselle etapille kohti Ravadasköngästä ehkä joskus puoli kymmenen aikoihin. Aikaa oli viimeiselle vajaalle neljälle kilometrille ruhtinaallisesti ja Ravadasputoustakin ehti hyvän tovin ihmettelemään. Lyhytkin matka tuntui aika raskaalta seisovassa kuumassa ilmassa ja oltiin aika tyytyväisiä, että oltiin päätetty sittenkin ottaa venekyyti takaisin päin. Itikat ja kuumuus ei kyllä ikinä ole ollut se oma lempiyhdistelmä, mutta reissua suunnitellessa ei voi ikinä tietää minkälainen sää sattuu.

 

Jokiveneellä päästiin mukavasti takaisin Njurkulahteen ja ei ehditty kovin pitkälle edes ajaa, kun luvattu sade jo saavutti meidät. Ajeltiin Inariin ja Juutuanjoki matkan varrella olisi houkutellut myös. Täytynee toiseen kertaan tehdä sinne jonkinmoinen retki. Retkestä jäi kaikesta huolimatta hyviä muistoja ja puolisokin lupasi lähteä vielä joku kerta uudelleen mukaan.