Pitkä sateinen viikonloppu Kauhaneva, Helvetinjärvi ja Siikaneva

Saatiin tänäkin vuonna järjestettyä itsellemme Helatorstain jälkeinen perjantai vapaaksi, joten perinteisen pidennetyn Helatorstaiviikonlopun pystyi suunnittelemaan hyvin. Toiveissa toki oli telttailua sekä ehkä jokin uusi paikkakin. Lisäksi juhlistettiin vähän myöhässä vuosipäiväämme vielä syömällä hyvin ja hotelliyöllä.

Siikaneva

 

Hotelli varattiin jo kolmantena vuonna peräkkäin Jyväskylästä, eli matkasuunnitelma piti tehdä sen mukaan. Aikaisen lähdön sijaan töissä menikin odotettua pidempään ja lopulta oltiin harmillisen myöhään liikkeellä kohti tuttua ja turvallista Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoa, jossa oli tarkoitus viettää ensimmäinen yö. Meidän lisäksemme paikalla yöpyi muutama riippumattoilija, telttailija sekä muutama matkailuauto omassa parkissaan. Saatiin telttamme pystyyn samalle paikalle kuin aina ennenkin.

Lähes ensimmäisinä asioina parkkipaikalle kurvatessa ja autosta noustessa oli meitä vastassa käen kukunta. Olinkin odottanut jo kuulevani käkiä ja oletin suon laidan olevan oikein otollinen. Kun teltta oli saatu pystyyn ja sängyt odottamaan nukkujia, keräiltiin tavaroita mukaan ja lähdettiin suon laitaan iltapalalle. Päädyttiin sitten ensimmäisen vastaantulevan penkki-pöytäryhmän luo, mikä toki olikin aika pitkällä. Auringonlasku oli hieno, harmi ettei aiemmin ehditty sitä ihailemaan, varmasti lintutornista se olisi ollut vieläkin hienompi. Iltapalalla meinasi tulla vähän viileä sekä pieni sade hieman yllätti. Takaisin teltallepäin saikin reippailla aika vauhdilla, jotta saisi vähän lämpöä nostettua. Onnistuttiin pelästyttämään kuovi männyn latvaan, josta se meille motkotti. Siirryttiin vähin äänin eteenpäin.

Kännyräpsy ei tee oikeutta maisemalle

Illan hämärä Kauhalammilla

 

Iltatoimet oli pian tehty ja päästiin siirtymään pimenevässä illassa makuupusseihin. Minulla oli testissä uudenkarhea ilmatäytteinen retkityyny sekä uusi hieman kevyempi makuualusta. Unta ei tarvinnut kauaa houkutella ja nukahdinkin käen kukuntaan, kuovin lauluun sekä yllätyksekseni kapustarinnan vihellykseen. Aamulla herätessä luulin myös kuulleeni riekon päkätystä, varma en ole koska se ei enää toistunut, enkä myöskään ole varma esiintyykö tuolla alueella ylipäätään riekkoja. Teeret sen sijaan pulisivat edelleen jossain sekä metsäkirvinen lauloi sydämensä kyllyydestä jossain lähes teltan yläpuolella.

Aamuharmaa suo

 

Aamupalaa nautittiinkin sitten teltassa ja leiri oli kasassa jo hyvissä ajoin ennen kymmentä. Lähdettiin siirtymään kohti Helvetinjärveä. Toki muutaman geokätkön, mutkan ja lintutornin kautta. Yhdeltä lintutornilta löydettiin oikein oiva laavu pitää lounastauko ja pakoilla päälle sattunutta sadekuuroa. Vielä muutaman mutkan kautta ja oltiinkin jo kahden aikoihin Helvetinjärvellä Haukanhiedalla katsastamassa telttapaikkatarjontaa. 

Käytiin hissukseen käyskentelemässä rantaviivaa pitkin ja todettiin, että parhaat paikat kyllä löytyivät keittokatoksen lähistöltä. Käytiin ihmettelemässä majavien aikaansaamaa tulvaa, ennen kuin haettiin kamppeet autosta ja pistettiin teltta pystyyn ensimmäisenä katsotulle paikalle. Teltta ei ollut kauaakaan ehtinyt olla kasassa, kun alkoi jo sataa jälleen kunnolla. Käytiin sateessa seikkailemassa, tehtiin ruokaa nuotiokatoksella ja illalla vielä sateen tauottua vähäksi aikaa käytiin seikkailemassa vielä toiseenkin suuntaan. Iltapäivän ja illan mittaan hiljaiselta vaikuttanut Haukanhieta sai yhden jos toisenkin telttakunnan ja jossain vaiheessa illemmalla nuotiokatoskin oli aika kansoitettu.

Harmaa Haukkajärvi

Avoin maisema

Järvi olisi hieman houkuttanut melomaan

 

Kaikeksi onneksi ja väenpaljoudesta huolimatta ilta oli kohtalaisen rauhallinen ja nukkumaan saikin vetäytyä hyvissä ajoin. Heräsin jossain vaiheessa yötä johonkin ja hetken kuulosteltua kuulin yksinäisen huun. En vieläkään tiedä mikä pöllö mahtoi olla kyseessä, pöllö kuitenkin. Yritin kuulostella vielä enempiä ääniä, mutta niitä ei kuulunut joten taisin nukahtaa aika pian uudelleen.

Jälleen sade oli lakannut joskus aamuyöstä ja aamu valkeni jos ei kirkkaana niin poutaisena. Aamupalaa nassuun yökamppeet ja teltta kasaan ja matkaan. Jälleen oltiin valmiita ja autolla noin kymmenen aikoihin. Ajeltiin vähän ehkä tyhmästi eri reittiä kuin mitä googlemaps ehdotti, kerrankin sen antama reitti olisi voinut olla järkevämpi kuin oma ajatus. Yhdentoista jälkeen oltiin kuitenkin löydetty Siikanevan parkkipaikalle. Ajatus oli ensin käydä vaan laavulla asti ja tulla takaisin, mutta kauniiksi muuttunut päivä sekä suo houkuttivat kulkemaan pidemmän reitin.

Upean sammaleinen satumetsä

 

Pitkospuita pitkälle

 

Käytiin poimimassa myös geokätköjä reitin varrelta muutama. Käveltiin reitti vastapäivään ja yllättävän paljon ns suoreitillä olikin metsää tuosta suunnasta kulkiessa. Hieman tuli ehkä valittua liian pitkä reitti, tai oltua ehkä vain liian hidas. Lounaalle kuitenkin päädyttiin laavulle, jossa saatiin olla aika rauhakseen. Jos matkalla olkin tullut lämmin, niin laavulla tuli hieman viileä. Laavulta oli hieno maisema suolle ja kuunneltiinkin kurkien huutoja ruuanlaiton ja nauttimisen yhteydessä.

Maisemaa Jaarikanmaan laavulta

Hauskoja pieniä saarekkeita suon keskellä

Laavulta eteenpäin matka tuntuikin sujuvan huomattavasti paremmin. Lisäksi pitkostetut suo-osuudet on kyllä omia suosikkeja. Onnistuttiin näkemään useampia sisiliskoja sekä jopa yksi kyy. Saattoi olla jopa ensimmäinen koko vuodelle. Normaalisti niitä näkee kyllä vähän enemmänkin, mutta tänä vuonna oltiin päästy toukokuun loppupuolelle näkemättä yhtään. Loppupätkä menikin mukavasti ja päästiin ihmettelemään polulta käsin suon reunaan ja suolle sijoitettuja mittauslaitteita. Lopulta oltiin autolla noin puoli neljä. Kyllähän siinä venähtikin ja matkaa taisi kertyä sellainen kahdeksisen kilometriä. Sen jälkeen alkoikin olla jo kiire kohti Jyväskylää ja hotellia. Olipa jälleen hyvä kevätreissu.