Näytetään tekstit, joissa on tunniste Teijon kansallispuisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Teijon kansallispuisto. Näytä kaikki tekstit

23. tammikuuta 2024

Onnea epäonnesta Teijo

Elokuun loppupuolella suuntailtiin Teijoon yhden yön taktiikalla. Olin katsonut paikan, jossa ei vielä oltu yövytty. Joltain retkeilyvideolta olin saanut sen kuvan, että paikalle mahtuisi usempikin telttakunta, jos vaikka paikalla sattuisi joku olemaankin. Kurvailtiin itselleni uudelle parkkipaikalle ja heitettiin rinkat selkään. Päivän aikana oli sadellut useampaan kertaan ja vähän sadetta tuli vielä juuri autoa parkkeeratessakin.


Muutoin säätila oli hämmentävän kuumankostea. Onneksi sentään itikoita oli aika vähän liikkeellä pian sateen jälkeen. Mentiin lyhintä reittiä kohti Hamarijärven taukopaikkaa vain todetaksemme perillä, että ei paikalle mahtunut kuin pari telttaa ja paikat oli varattu jo. Muutama muu kohtalainen telttapaikka olisi ollut, mutta todettiin niiden olevan hieman pusikossa, niin että täytyi lähteä kokeilemaan jotain muuta.

 

Ehdittiin leiripaikalle juuri parahiksi seuraamaan auringonlaskua

Hieman pettyneenä marssittiin kuumissamme takaisin autolle ja suunnattiin kohti Matildajärven parkkipaikkaa. Parkkipaikalla oli yllättävän vähän autoja lämpimästä elokuisesta perjantai-illasta huolimatta. Todettiin, että yritetään lähimmälle telttapaikalle, koska aurinko olisi pian jo laskemassa. Roosinniemessä olikin vain muutama muu telttakunta meidän lisäksemme ja saatiin aika rauhakseen viettää iltaa.

 

Rasvatyyni Matildajärvi ja auringon viimeinen kajo

Oltiin kuitenkin sen verran ajoissa ehditty paikalle, että saatiin seurata jälleen mitä upeinta auringonlaskua iltapalan lomassa. Auringon viimeiset värit heijastuivat peilityynestä Matildajärvestä auringon laskiessa metsän taa. Siinä kyllä pieni harmistus vaihtui jälleen tyytyväisyyteen siitä kuinka aina kannattaa lähteä ulos. Oltiin otettu myös telttavalot mukaan, joten pimeähkö ilta ei haitannut läheskään niin paljoa kuin otsalampun valossa huitoessa olisi voinut. Pattereilla toimiva koristevalosarja tuo juuri sopivasti sekä tasaisesti valoa telttaan ja telttakin näyttää kovin kutsuvalta pimeyden keskellä.

Värit muuttuivat aina vaan upeammiksi
 

Aamulla oltiin kohtalaisen ajoissa liikenteessä ja ehdittiin tuuletella makuupusseja sekä tehdä lähtövalmistelut rauhakseen. Puoleksi päiväksi suunnattiin pikkuteitä Lohjalle lounaalle.

5. syyskuuta 2020

Tunnelmallinen Teijon Kalasuntti

Kolmannella ja toistaiseksi viimeisellä lomaviikolla, elokuun alkupuolella, ajateltiin ottaa arkiretkeilystä kaikki irti ja suunnata Teijoon telttaretkelle. Eikä vähiten siksi, että telttailu houkutteli edelleen, kun lopulta vain kaksi yötä oli tullut virallisella kesälomareissulla yövyttyä teltassa.

Lossilla salmen ylitys
 

Toiveissa oli vihdoin päästä yöpymään Kalasuntin saarelle. Tällä kertaa parkkipaikalle kurvatessa paikalla oli vain kaksi autoa, vaikutti hyvältä. Viimeisiä tavaroita rinkkaan pakatessa ei kauaa mennyt ja pian oltiinkin lyhyellä polulla kohti köysilossia. 700 metriä parkkipaikalta rantaan tuntui yllättävän pitkältä, ehkä hiostavan ilman vuoksi. Itikoita ei ollut juuri yhtään.

 


Hieno sää helli tälläkin kerralla

Laavussakin voisi yöpyä joskus
 

Lossi olikin sopivasti oikealla rannalla ja saimme vielä vähän avitusta matkaan vastarannalla olleelta pyöräilijäkaksikolta. Jyrkähkö ylämäki ja pieni pätkä vielä lisää polkua ja olimmekin jo katsastamassa teltalle paikkaa. Muistelisin, että edellisellä kerralla kun kävimme tutkailemassa mahdollista yöpymispaikkaa telttapaikkoja olisi ollut vain kourallinen. Nyt niitä oli reilusti ja kaikki tyhjinä. Saimme siis arpoa sopivaa. En tiedä miksei edes jonkinmoinen järvinäköala kelvannut, mutta niin sitten pystytettiin telttaa lähes keskelle saaren pientä metsikköä.

Uskollinen oranssi, tälle onkin telttaöitä kertynyt

Illan mittaan muutamia muitakin retkiseurueita saapui paikalle. Ei kovin montaa kylläkään, mutta yllättävän paljon arkiviikon illaksi. Illan ratoksi kävimme istuskelemassa kalliolla ja etsimässä saaren geokätkön. Auringonlasku jäi vähän vaisuksi, kun taivaanrantaan oli kerääntynyt pilviä, joihin aurinko katosi. Illan mittaan kuikat huutelivat muutamaan kertaan järvellä. Hämärän laskeuduttua oli hyvä kömpiä telttaan vähän jo pötköttelemään. Tuulikin oli illaksi tyyntynyt. Vielä ennen nukahtamista kuultiin kun lehtopöllö huusi muutaman kerran jossain järven toisella rannalla. Maagista.

 


Auringonlasku jäi hieman vaisuksi
 

Seuraavana aamuna oltiin aikaisin hereillä, kiitos viereisen puun ahkeran naputtelijan. Itse kävin vähän kahlaamassa lämpöisessä vedessä ennen aamupalaa. Aamupalan valmistuksen aikana tinttiparvi pölähti ympäröiviin mäntyihin. Jälleen kuulin hömötiaisen tutun äänen, joiden luokse houkuttelemista ei vain voi vastustaa. Hömötiaisia onkin tuntunut tänä kesänä tulevan vastaan ilahduttavan usein.

Paluumatkalla minä sain nauttia kyydistä

 

Laituria oli taidettu pidentää sitten viime kerran

Kivaa polkua takaisin parkkipaikalle

Nautiskeltiin aamusta kaikessa hiljaisuudessa ja pakkailtiin tavarat rauhassa. Matka autolle ei tuntunut yhtään sen lyhyemmältä kuin edellisen illan taaperrus saarellekaan. Vähiten varmasti syynä ei ollut jo kymmenen aikaan parinkympin huitteissa oleva lämpötila. Olipa kyllä hyvänmielen telttayö jälleen kerran ja jo neljäs Teijon telttapaikoista testattuna tämän jälkeen.

31. lokakuuta 2019

Nuku yö ulkona Teijossa

Tämän vuoden nuku yö ulkona päivä osuikin mukavasti elokuun viimeiselle. Lämpö oli hellinyt koko elokuun eikä viimeisenäkään päivänä tarvinnut juuri palella. Yölämpötilaksikin oli luvattu mukavasti reilua kymmentä tänne etelään. Tällä kertaa olin lähdössä ystävieni sijasta puolisoni kanssa. Päätimme tai ehkä ennemminkin minä päätin ajella johonkin kohtalaisen lähelle helpon yöpymisen paikkaan. Alunperin oli ajatus ehtiä päivälliselle kohteeseen, mutta kuinkas sitten kävikään.

Upea puukujanne Teijon kartanolta rantaanpäin
Lähtö venähti jälleen salakavalasti myöhempään kuin oli tarkoitus, kun pakkaaminen jäi aivan viimetinkaan. Kaupassakaan ei oltu käyty ja sekin täytyi vielä suorittaa ennen kuin todella pääsisimme matkaan. Heti lähtiessä huomasimme auton pohjapanssarin jälleen livahtaneen jäähdytystuulettimen siipien väliin, joten sekin täytyi käydä korjaamassa nosturilla ennen kehä kolmosen sisäpuolelta poistumista.

Endalin laavu tuli katsastettua lähinnä tältä kulmalta


Petollisen pehmoisennäköisiä sammalmättäitä
Eipä ne ongelmat vielä siihen jääneet, vaan vielä viimeisellä pysähdyksellä tarkastettiin tilannetta ja eiköhän pohjapanssari ollut jälleen väärässä paikassa. Ei auttanut kuin kysyä löytyisikö huoltoasemalta jotain sopivia työvälineitä, että koko pohjapanssarin saisi irroitettua. Onneksi tunkki on normaalivaruste vanhemmassa autossa muutenkin, joten se sentään löytyi suoraan, koska eturengaskin piti irroitella. Lopulta oli pohjapanssari pakattu autoon ja kädetkin käyty pesemässä ja päästiin vihdoin ja viimein jatkamaan matkaa kohti Teijoa.

Hämmentävästi ainoa kuva koko illalta
Kävimme Kalasunttia lähimmällä parkkipaikalla toteamassa autotilanteen sellaiseksi, että saarella varmasti riittäisi muitakin yöpyjiä, otimme siis suunnan kohti Miilunummen parkkipaikkaa. Miilunummella nostimme rinkat selkään ja lähdimme taivaltamaan hurjaa kilometrin matkaa kohti Endalin laavua ja nuotiopaikkaa. Olin hieman epävarma siitä millaisia telttapaikkoja paikalla olisi. Vähän huononpuoleisesti selvisi paikalla, tosin kello oli jo sen verran, ettei enää olisi ehtinyt jatkaa Teerisaaren maisemaparatiisiinkaan, joten teltta oli pystytettävä ainoalle jotenkuten sopivalle paikalle. Paikalla oli jo toinen pariskunta, seurue kolmen teltan voimin, pari riippumattoilijaa sekä laavuun oli tainnut majoittua pari henkilöä. Maisematkaan eivät päätä huimanneet. Vietimme siis loppuillan teltan lähistöllä hyvin myöhäistä päivällisen ja iltapalan yhdistelmää syöden. Pian olikin jo pimeää sekä aika kömpiä nukkumaan.

Sumuisaa aamua
Komea murikka aivan polun vierellä
Uni ei väsymyksestä huolimatta meinannut jälleen tulla. Yöllä taas huomasin, että olin täyttänyt patjani liian piukaksi ja käsivarsi puuttui kyljellään nukkuessa. Aamulla ulkoteltta oli ihan märkä sisäpuolelta ja ulkona leijaili sankahko sumu. Napsin sumusta muutamia kuvia ja ihastelin kasteen esiintuomia hämähäkinseittejä. Aamupalakin hoitui teltan läheisyydessä, laavullaolijat kun taisivat nukkua aika myöhään. Pisteltiin nopeasti kamat kasaan ja lähdettiin upean aurinkoiselle polulle tallaamaan lyhyt matka takaisin autolle. Matka tuntui paljon lyhyemmältä tällä kertaa ja polun ympäristöäkin ehti paljon paremmin havainnoimaan. Ainakin yksi hieno siirtolohkare oli tullessa jäänyt kokonaan vaille huomiota.

Tämä ei muuten ollut ihan pieni yksilö


Hämähäkinseittejä oli vaikka minkämoisia oli sellaisia epämääräisiä kyhäelmiä ja sitten näitä hienoja

Kotiinpäin ajellessa poikettiin vielä Teijon kirkolla ja kartanolla, ihastelemassa rakennuksia ja nappaamassa yksi geokätkölöytö päivälle. Tällä kertaa meni reissu vähän suorittamiseksi ja jäi vähän turhan lyhyeksi vastoinkäymisten johdosta, mutta tulipahan tehtyä. Lisäksi tuli katsastettua uusi kolkka Teijon kansallispuistostakin.


Todella tunnelmallinen kartanomiljöö, vaikka pikainen piipahdus olikin

20. lokakuuta 2018

Teerisaaren maisemaparatiisi ja luonnon ihmeitä

Viime viikonloppuna lähdettiin paremman puolikkaan kanssa aika pikaisella aikataululla päätetylle yhden yön telttaretkelle Teijoon. Todettiin ettei meidän työpäivien pituudella millään ehdittäisi perjantaina järkevään aikaan, joten lauantaina iltapäivästä lähdettiin ajelemaan Saloa kohden. Saattoi siinä syntymäpäivän viettämiselläkin olla jotain tekemistä lauantailähdölle. Bongailtiin ajomatkan aikana paljon närhiä ja korppeja. Syksyisin kumpiakin tuntuu olevan enemmän liikenteessä tai sitten vain muita on vähemmän.

Luontokeskuksen parkkipaikalla olimme viimein vähän neljän jälkeen. Nälkä oli jo aikamoinen siihen mennessä ja vielä muutama kilometri olisi kävelyä edessä ja leirin pystytys ennen kuin ruokaa olisi tiedossa. Autoja oli tien vierellä pitkä letka, mutta viralliselta parkkipaikalta löytyi juuri sopivasti yksi ihan kelvollinen parkkipaikka meidän kulkineelle.

Kyllä se on syksy, vaikkei lämpötilat ihan samaa mieltä olleetkaan.


Pikaisesti vielä viimeiset tavarat rinkkaan ja menoksi. Infotaululla vielä varmistettiin suuntima ja sitten itselle tuttuja polkuja eteenpäin. Pääasiassa yhden puun levyiset pitkospuut tuntuivat hieman kapeilta rinkan kanssa tallustavalle, mutta tippumatta selvittiin kuitenkin. Eipä nuo suo-osuudet kovin märkiä olisi olleetkaan vaikka olisikin harha-askel tullut, mutta muuten olisi voinut käydä köpelösti.



Muutaman kilometrin matka tuntui sopivalta säähän nähden ja aika alkumatkasta täytyi vähentää pitkähihainen pois päältä. Siltikin vaikka kuvaustaukoja tuli pidettyä ahkeraan. Joitakin vastaantulijoita oli, mutta onneksi niissä kohdin sopivat ohituspaikat eivät olleet kaukana. Seuralainen valitti liikenteen melua ja itsekin vähän ihmettelin sitä.

Hieman ennen Teerisaaren telttapaikkaa tipautettiin vielä rinkat selästä ja etsittiin kätkö. Teltalle sopivaa paikkaa pohdittiin hyvän aikaa ja mittailtiin useammassa kohtaa paikkojen kaltevuutta. Lopulta pystytettiin teltta laavusta viistosti etuvasempaan. Ei olisi kyllä kannattanut, mutta se oli oikeastaan ainut vapaa lähes tasainen kohta vaikka muita telttoja ei neljää enempää ollutkaan. Tällä kertaa ei huvittanut hivuttautua useampaan kertaan yön aikana toukkana makuualustaa ylöspäin, niin kuin muutamana edellisenä yöpymiskertana.


Aurinko oli jo painumassa mailleen, kun vihdoin saatiin teltta pystyyn, pedit valmiiksi yötä varten ja tarpeelliset nyssäkät viskottua teltan sisään. Haettiin rannasta sopiva paikka, jossa keiteltiin iltaruoka, ihasteltiin upeaakin upeampaa auringonlaskua sekä keiteltiin pimenevässä illassa risukeittimellä vettä kaakaota varten. Kahdeksan aikaan paineltiinkin telttaan viettämään iltaa ja rauhoittumaan.




Aikamoinen tulitukka, fun fact yhdellä klapilla saa kolme täyttä pesällistä.

Kymmenen aikaan oltaisi itse oltu valmiita nukkumaan, mutta laavupaikalla ilmeisesti jokin vaihto-oppilasporukka oli vasta pääsemässä alkuun. Hieman puhalsin kun kuulin kyseltävän vieläkö sitä rommia on jäljellä ja toivoin etteivät älyttömän myöhään meinanneet valvoa. Joskus yhden aikaan lopettivat joten silloin sai itsekin vihdoin kunnolla nukahdettua. Tuntuu olevan aika usein itsellä näin huono tuuri. Yö meni tuttuun tapaan useampaan kertaan heräillessä ja pyöriessä sekä makuupussin vetoketjua avatessa ja sulkiessa.

Aamulla kuitenkin heräsin kohtuu virkeänä ennen kahdeksaa. Pääsin nauttimaan aamun hiljaisesta tunnelmasta ja hienosta sumusta, joka leijaili järven ja suon päällä siirtyillen välillä. Pikkulinnutkin olivat jo hereillä. Kuvailin hyvän aikaa leiriympäristöä ennen kuin siirryin vielä telttaan vähän lämmittelemään. Paikalla oli kyllä hurjan uteliaita tinttejä, kun tulivat teltan ympärille hyörimään ja jokunen jopa absideihin. Surahtelu vain kävin, kun tintit pyörivän teltan ympäristössä ja lennähtelivät välillä pois ja takaisin.




Oranssi pallero pääsi jälleen ulkoilemaan



Ihmeteltiin hetken aikaa kummallista huminaa ja kun kurkattiin ovesta ulos laulujoutsenet lensivät juuri järven pintaa viistäen ohitse. Humina kuuluikin niiden siivistä kun lensivät, en olekaan ennen tajunnut millaista ääntä ne pitävät. Vajaa yhdeksän kömmittiin ulos teltasta ja aamupalan laittoon. Joutsenet lensivät vielä useampaan kertaan ohitse, tintit pitivät juhliaan, punatulkkuja kuului sieltä täältä ja hömötiaisia järven toiselta puolelta. Bongattiinpa pikkutikkakin nakuttelemassa ensin laavun penkkiä ja sitten puuta.

Aamutunnelmat olivat hyvin seesteisiä


Suurempaa zoomia haikaillen


Sumut hälvenee

Aamupalan jälkeen telttaa kasaan laittaessa äkkäsin suolla tarpovan hirven ja toinen tuli vielä perässä. Aika läheltä menivät, katseltiin suut virneessä niiden menoa hyvän aikaa. Jossain välissä emä loikkasi jonkin yli ja vasa yritti mennä perässä, mutta pulahti johonkin uppeluksiin. Pääsi se sieltä ylös ja pinkoi nopeasti emänsä perään, joka ei juuri jäänyt vartomaan. Paljon voi mahtua hienoja luontoelämyksiä yhteen aamuun. Viimein yhdentoista aikaan päästiin jatkamaan takaisin autollepäin, jossa vielä lounastarpeet odottivat. Ihmisiä riitti sunnuntaipäivällekin aikalailla.



Aika ihmeellisesti kuitenkin saatiin ihan rauhassa kahdestaan lounastaa lähes luontotuvalla sijaitsevalla Kavanderinlahden nuotiopaikalla. Alempana polulla ihmisiä lappasi jatkuvana virtana Matildajärven kierroksen suuntaan. Päätettiin jättää loput päiväretkeilyt seuraavaan kertaan ja lähdettiin ajelemaan kotia ja saunaa kohden. Vastoinkäymisistä huolimatta tämä reissu jätti kyllä levänneet sekä rauhoittuneen olon ja olin todella tyytyväinen, että tuli lähdettyä vaikka aluksi vähän emminkin. Teijo oli edelleen näin kolmannella kerralla oikein mukava, vaikka ihmisiä oli turhan paljon siltikin.

Tähän taisi loppua meidän säästeliäs puunkäyttö, hups.

2. heinäkuuta 2017

Yhtäkkiä Teijossa (32-34/100)

Aika nopeasti päätetty telttailuretki Teijoon, ennen suurta seikkailua.

Ensimmäisen kesälomani aluksi olin sopinut jo aiemmin retkeä viikonlopulle. Ajatuksissa tosin oli ollut päiväretki jonnekin, mutta koska sää näytti aika lupaavalta, eikä lentäväisiä ystäviäkään aivan liiaksi ollut, niin kysyin josko sitä kuitenkin yöreissulle lähdettäisiin. Onneksi urheilumieltä löytyi useammalta ja lopulta päädyimme yöretkelle neljän hengen porukalla. Reissun kohteeksi valikoitui Teijo, joka olikin sopivahkon matkan päässä. Itselläni oli oma lehmä ojassa, koska minulla olisi muutenkin ollut asiaa Lohjalle, niin lopullinen automatkailu jäi kohtuu lyhyeksi.

Starttasimme lauantai-iltapäivällä siis Lohjalta eteenpäin. Suunnistus onnistuikin tällä kertaa jopa niinkin hyvin, että ajoimme sujuvasti moottoritien oikeasta liittymästä ohitse. Tuli hieman kiertomatkaa, onneksi ei kovin paljoa. Suunnistelimme sitten kolmen puhelimen navigaattorien erimielisten ohjeiden mukaan kohti Teijoa. Löysimme perille, ehkä muutaman ylimääräisen mutkan kautta tosin.

Kävimme katsastamassa ensimmäistä yöpymispaikkavaihtoehtoamme Kalasuntin saarta. Vaikka kiersimme, emme oikein löytäneet kahdelle teltalle sopivaa paikkaa. Hieno paikka kyllä muuten oli ja sinne täytynee tulla kyllä joku kerta yöretkelle. Kameraa ei valitettavasti ollut tullut otettua edes mukaan, joten ei edes ole kuvatodisteita. Tuntui kun olisi ollut kauempanakin järvellä saaressa. Pienen neuvottelun jälkeen jatkoimme Matildajärven rannalla sijaitsevalle pääparkkipaikalle. Muistelin viime kesän reissulta, että Roosinniemessä olisi ollut useampiakin sopivia telttapaikkoja. Kävelimme siis varusteinemme sinne lyhyen matkaa. Ihan niin hyviä telttapaikkoja ei kuitenkaan ollut mitä olin muistellut tai olettanut. Ihan kohtalaiset telttapaikat löytyi silti toinen laavun takaa ja toinen lähempää rantaa. Kävin vielä myöhemmin tutkailemassa ja löysin aivan omassa rauhassa olevan telttapaikan, jonka pistin muistiin.




Vietimmekin iltaa laavulla syöden, jutellen ja luonnosta nauttien. Muutama porukka kävi kääntymässä paikalla ja totesi, että etsii jonkun paremman telttapaikan. Yksi yksinäinen nuorehko herrahenkilö uskaltautui kuitenkin samalle niemekkeelle ja totesimme, että jossain oli vielä yksi pariskuntakin leireineen piilossa. Emme lähteneet sen enempää etsimään.



Illalla kävimme vielä iltakävelyllä vähän tutkailemassa suota sekä ihastelimme ja arvuuttelimme mitä kaikkia kasveja siellä oikein kasvoi ja kukki. Hillat olivat hyvässä kukassa, samoin lopulta karpaloiksi paljastuneet puolukantyyppiset kukat. Karpalon kukkavana onkin pysty ja jäykkä, kaikkea sitä oppiikin. Lisäksi näimme raatteita todella kauniita kukkia harmikseni en vain saanut kovin hyvää kuvaa kukinnosta. Suopursutkin kukkivat valtavina merinä ja levittivät huumaavaa tuoksuaan iltahämärään. Käki kukkui jossain. Kävimme tutkailemassa Teerisaaren laavua ja telttapaikkaa. Sieltä olisi löytynyt vielä muutama telttapaikka vaikka kolmisen telttaa siellä taisikin olla jo. Leiriin palatessa kuulimme vielä jostain kaukaa kaulushaikaran puhaltelua.









Yöllä meinasi jossain välissä olla jopa liian kuuma, vaikka olinkin ottanut kevyemmän makuupussin mukaan. Aamuyöstä puolestaan pitikin sitten hieman vetää vetoketjua enemmän kiinni. Aamulla heräilin kohtuu aikaisin lintujen lauluun ja kuikan huuteluun. Onnistuin näkemäänkin kuikat selällä.


Jokainen heräili omaan tahtiinsa, yksi toveri olikin herännyt jo minuakin varhaisemmin ja lähtenyt seikkailemaan. Olipa vielä löytänyt matkalta kihokkejakin. Aamupala ja leirin purku tapahtui kohtuu verkkaisesti ja kun kaikki oli kasassa lähdettiin tallustamaan lyhyt matka takaisin autolle. Käytiin vielä kurkkaamassa luontokeskuksella, joka avautuikin juuri parahiksi. Jätettiin tällä kertaa laavulta löytämämme viehelaatikko löytötavaroiksi.




Suuntasimme vielä takaisin eiliseen tulosuuntaan ja Nenustannummen parkkipaikalle, josta lähdimme lyhennetylle Nenustan kierrokselle. Nenustankierroksen alussa kuljetaan leveää polkua valoisan hongikon lävitse. Jopa kohtuu harmaana päivänä ympäristö teki vaikutuksen. Nenustan tulipaikan kohdilta lähdimme nousemaan lyhyempää reittiä Nenustannokalle. Reitti ylös olikin pääasiassa hyvin merkitty kiviin maalatuilla merkkitäplillä. Näköalapaikalla seisahduimme hetkeksi, kuuntelimme aika todennäköisesti sekä harmaapäätikkaa että kuoveja. Käkikin kukkui jostain kaukaa. Maisemat olivat ihan mukavat, joskin joku hieman korotettu alusta toisi vielä paremmin maisemaa esiin. Lopulta päätimme lähteä jatkamaan, koska sateen tuntu oli ilmassa ja lähtiessämme laskeutumaan saimmekin jokusen sadepisaran päällemme. Onneksi sade ei kuitenkaan alkanut vaan pääsimme autolle ihan kuivina.




Tähän päättyikin sitten tämäneräinen seikkailu Teijossa. Monta kohdetta jäi edelleen odottelemaan käymistä. Säät olivat jälleen suosiollisia juuri sopivasti ja seura tietysti mitä parhainta! Seuraavia seikkailuja odotellessa. Tästä lasken yhteensä kolme hetkeä haasteeseeni vaikka ehkä neljäskin olisi paikallaan. Mennään nyt kolmella eli 32-34/100. Lisäksi tämä olisi nyt retkihaasteen kohta 39. Retki, jonka aikana opettelet tunnistamaan kasveja.