Syksyretkellä, jälleen Kauhaneva-Pohjankangas sekä Lauhanvuori

Palloteltiin aika pitkään mihin lähdettäisiin syysretkelle. Tietysti vain pidennetty viikonloppu toi oman haasteensa retkipaikan valinnassa. Tottumuksen mukaan pari yötä ulkona ja yksi hotellissa vielä lopuksi on ollut aika hyvä kaava. Pienen hintavertailun jälkeen päädyttiin jälleen varaamaan hotelli Porista. Se jos mikä rajoitti retken suuntaa. Mitään uutta ei uskallettu lähteä kokeilemaan vaan Kauhaneva-Pohjankangas veti jälleen vastuttamattomasti puoleensa. Helppo lähestyttävyys sekä lyhyt matka parkkipaikalta leiripaikalle takasivat sen, että jaksoi lähteä myös (hieman lyhennetyn) työpäivän jälkeen ajelemaan.

Ihana Kauhaneva

 

Hieman harmiteltiin matkalla sitä, että aurinko ehtisi juuri laskea ennen kuin ehdittäisiin perille. Eipä tuota olisi tarvinnut kuin tunnin verran aikaisemmin lähteä matkaan. Matkailuautoja parkissa oli kolmisen kappaletta, mutta varsinaisella parkkipaikalle ei ollut ketään. Saatiin siis jälleen pystytellä teltta tutulle ja turvalliselle paikalle sekä viettää iltaa aivan kaksin. Kurjet huutelivat muutamaan kertaan illan hämyssä, mutta muuten oli kohtuu hiljaista.

 

Aikaisin tuleva pimeys takasi sen, ettei nukkumaanmenokaan venynyt kauhean pitkälle. Yö osoittautui yllättävän lämpimäksi ja syyskuun lopun yössä kevyempi untuvamakuupussini oli hieman liikaa. Sain silti nukuttua aika mukavasti. Aamulla saatiin todistaa useamman sadan kurjen ylitystä ja hurjaa mekkalaa mitä ne pitivät. Ehdottomasti syksyn ääni, johon ei vain millään kyllästy.

Mysteerisieni

Kuvauskokeilua otsalampun vajossa

Syötiin aamupalaa kaikessa rauhassa, kun joku ilmeisesti tubevideota tekevä hemmo kurvaili leiripaikan ohitse kameralle höpisten, ehti kuitenkin tervehtiä meitäkin ohimennessään. Aamupalan jälkeen pakkailtiin kamat autoon, jonka jälkeen lähdettiin vielä kiertämään Kauhanevan kierrosta. Sen verran oltiin ajoissa liikkeellä, ettei kovin montaa muuta henkilöä reitillä näkynyt vaan saatiin nautiskella keskenämme luonnon äänistä sekä aamun maagisesta valosta. Vasta kierroksen loppupään kohdalla alkoi tulla jokunen muu kanssaretkeilijä vastaan.

Kauhanevalta olikin lyhyehkö siirtymä Lauhanvuorelle lounastamaan. Matkalla tosin piti pysähtyä pari kertaa, ensin ihmettelemään riekkopoikueen tien ylitystä ja sitten vielä pällistelemään laitumella olleita lehmiä, jotka olivatkin yllättävän kiinnostuneita pysähtyneestä autosta. Lauhanvuorella päätettiin käydä näkötornin juurella tekemässä lounasta ennen suuntaamista hyväksi oletetuille sieniapajille.

Kiinnostuneet kaverit

 

Auto saatiin aivan oletetun hyvän sienipaikan viereen ja eikun vaan sieniveitset tanassa kohti metsää. Kovin pitkälle ei päästy, kun suppilovahverot kutsuivat poistumaan polulta. Ensimmäinen kohta oli jo hyvin lupaava ja siitä kun oltiin otettu muutama askel, niin sieniä näkyi aivan joka puolella. Pian meillä oli kori ja yksi paperikassillinen aivan täynnä. Ilma oli lämmin ja kuuma oli koko ajan. Autolta piti jossain vaiheessa lähteä hakemaan jo lisää paperikassia, johon sieniä saisi kerättyä. 

Lupaava ensimmäinen löytö

Saatetaan mennä toistekin

 

Lopulta parin tunnin jälkeen oli pakko lopettaa ja palata autolle, koska enempää sieniä ei vaan olisi mahtunut ja seuraavan yön yöpaikkakin oli vielä katsomatta. Harmillisesti jäi tällä kertaa lähteet välistä, koska ei vain päästy niin pitkälle, kun sienet harhauttivat hyvin. Lisäksi vähän harmitti se, kuinka paljon sieniä vielä jäi metsään. Tosin seuraavalla viikolla ei kyllä niin paljoa enää harmittanutkaan, kun tuli useampana iltana perattua, kuivattua ja paistettua sieniä ihan kyllästymiseen asti.

Onneksi siirtymä seuraavalle parkkipaikalle Spitaalijärvelle ei ollut kovin pitkä ja rinkat oli selässä alta aikayksikön. Telttapaikalle lompsiessa meinasi tulla tenkkapoo, kun polulla tulikin vastaan tulva. Onneksi oltiin napattu crocsintapaiset leirikengiksi mukaan, niin ei tarvinnut muuta kuin vaihtaa kengät toisiin ja kahlailla eteenpäin. Ensimmäisenä oli toki väliaikakodin laitto kuntoon ja vähän oltiin menossa kelloa vastaan, kun illaksi oli luvattu sadetta ja syöminenkin oli vielä jäljellä. Nuotiota saatiin kyhäillä ihan kaikessa rauhassa, mutta vähän ajan päästä saatiin seuraakin siihen. Otettiin myös revanssia letuista, jotka ainakin edelliskesän Päijänteen melontareissulla olivat epäonnistuneet pahasti.

Harvinainen ruokakuva

 

Illanvietto nuotiopiirissä jäikin hieman lyhyeksi, kun luvattu sade yllätti retkeilijät hieman aiemmin kuin oli ennustettu. Onneksi ei lasauttanut koko taivasta kerralla vaan sade alkoi pikkuhiljaa ja voitiin siirtyä kohtuu ripeästi kohti teltan turvaa. Nukkumaan mentiin ajoissa sateen ropistessa rauhoittavasti teltan kattoon. 

Aamulla sade oli jo lakannut ja aamutoimet tuli tehtyä ennätysajassa. Autoa kohden oltiin menossa jo ennen yhdeksää. Poria kohden lähdettiin jälleen pienehkön kiertoreitin kautta. Lounasta päädyttiin laittamaan Kristiinankaupunkiin Kanuunalahdelle laavulle. Kesäisen lämpimät säät olivat vaihtuneet jo huomattavasti syksyisempään ja lämpimämpää vaatetta sai laittaa päälleen. Lounaan jälkeen oli aika suunnata hotellille sekä seuraavana aamuna vielä jonkinmoinen ajomatka kotiinkin.

Pieni talviseikkailu, ensimmäinen talvinen telttayö

Joulukuun alkupuolella sai sopivasti tehtyä pidemmän viikonloppureissun, kun otti itsenäisyyspäivää edeltävän maanantain vapaaksi. Alustavasti varattiin hotelli Vaasasta. Tarkoitus oli joko lähteä jo perjantaina ja yöpyä jossain matkan varrella tai sitten vasta lauantaina ja ajella mahdollisimman monen ns kuntakartalta puuttuvan kunnan kautta. Perjantain työpäivä venyi pitkäksi ja lähtemään taidettiin päästä vasta viiden aikoihin. Ensimmäisenä piti tietysti pysähtyä syömään ja lopulta perillä Kauhanevan Salomaan parkkipaikalla oltiin vähän kymmenen jälkeen.

Kotia kohden Salamajärveltä

 

Siinä sitten kamat kasaan ja kohti telttapaikkaa. Metsä oli pimeä sekä hiljainen ja pieni pakkanen kipristeli nenänpäätä. Tehtiin poikkeus eikä menty samalle telttapaikalle, jossa aiempina kertoina ollaan oltu vaan laitettiin tällä kertaa teltta pystyyn puolikodan viereen. Heivattiin makuualusta sekä makuupussit kuohkeutumaan telttaan ja suunnattiin puolikodan penkeille iltapalalle. Lämmin kaakao lämmitti mukavasti ja pienen istumisen jälkeen olikin aika suunnata kohti unten maita.

Ensimmäisen illan ainut kuva, oli pimeää.

Oltiin kerrankin muistettu myös ottaa lämpötilamittari mukaan, jotta saataisiin yön lämpötilaa hieman tietoon. Oltiin varauduttu myös kahden makuupussin taktiikalla, ettei vilu yllättäisi. Päädyin sukeltamaan ohuempaan pussiin sisään ja heitin paksumman peitoksi päälle. Poikkeuksellisesti jätin myös villasukat kerrankin jalkaan. Yö menikin yllättävän lämpimissä merkeissä ja selvästi hieman viileämmässäkin olisi pärjännyt minun makuupussiyhdestelmälläni. Kasvoja kun paljasti hieman makuupussien uumenista niin huomasi selvästi yön viileyden. Aamulla mittari näytti kylmimmäksi lämpötilaksi -7,4 °C, mittari tosin ei ollut aivan ulkona ollut, vaan sisäteltan ulkopuolella, joten todellinen ulkolämpötila oli saattanut olla hieman vielä enemmänkin.

Hiljainen ja rauhallinen suo

Lämpöä kirpeään pakkasaamuun

 

Puolisokin pärjäsi kohtuu hyvin. Jossain vaiheessa aamuyöstä tosin oli tainnut hieman viileä tulla, eli jotain pitää keksiä, jos meinaa vielä viileämmässä nukkua. Aamu valkeni kuulaana ja muutamat linnutkin ilmoittelivat itsestään. Aamupalalle tehtiin pieni nuotio lämpöä tuomaan. Siinä aamupalaa tehdessä ihmettelin kun aivan kuin olisi joutsenia kuulunut jostain. Pian niitä lensikin aikamoinen aura suon ylitse tööttäillen, maagista. Telttaa ja tavaroita pakkaillessa ehti jo useampikin seurue kulkea meidän ohitsemme. Joku selvästi paikallinen koiransa kanssa kyseli, että oltiinko ihan yötä oltu ja totesi joidenkin olleen myös edellisenä viikonloppuna.

Matkaa taidettiin päästä jatkamaan vasta lähempänä yhtätoista. Siinä sitten ajeltiin hieman kiertoreittiä Vaasaa kohden ja Vaasaan saavuttiinkin sitten jo pimeän laskeuduttua. Ilta oli kipakan kylmä ja tuulinen, kun yritettiin etsiä ruokapaikkaa ja lähes joka ovella meille todettiin, ettei mahdu. Olisi pitänyt siis varailla jotain etukäteen.

Kyllähän joulukuun alun reissulle pitää rantalomaakin saada. Jossain Korsnäsissä

Napuen taistelun muistomerkki

Alajärvi fasaanien luvattu maa

 

Seuraavana aamuna hyvän aamupalan jälkeen lähdettiinkin jälleen ajelemaan seuraavaa kohdetta kohden. Tietysti useamman pysähdyksen taktiikalla. Käytiin muun muassa Napuen taistelun muistomerkillä, mielenkiintoinen kohde. Viimein pitkältä tuntuneen viimeisen pätkän jälkeen ajeltiinkin jo Salamajärvellä Sysilammen vuokratupaa kohden. Tupa oli onneksi edellisten jäljiltä vielä kohtalaisen lämmin, joten sitä ei tarvinnut heti alkaa lämmittämään. Sen sijaan käytiin tutkailemassa saunaa ja mietittiin missä iltaruoka valmistuisi. Saunaan toki kannettiin vedet aivan ensimmäisenä sekä käytiin hakemassa polttopuita. Jälleen pulkka osoitti kelpoisuutensa kaikenmoisessa liikuttelussa ja polttopuut puuvajalta kulkeutuivat jouhevasti saunalle.

Saunaa saikin hyvän tovin lämmitellä. Ehdittiin siinä välissä paistella makkaratkin nuotiolla illan pimeydessä. Sauna antoi pehmoiset löylyt ja siirtymä saunasta pukuhuoneen puolelle meni aika vikkelästi pakkasen ollessa varmaan kymmenen tuntumassa. Saunan ja tuvan väliä käyskennellessä ei edes tarvinnut otsalamppua sen verran lumi ja taivaalla mollottava kuu valaisivat. Illalla tupa alkoikin olla aika viileä, joten sitä sai vielä tovin lämmitellä ennen nukkumaanmenoa. Kerrankin onnistuttiin lämmittämisessä, niin ettei tuvasta tullut pätsiä. Ehkä osa syynsä oli myös siinä, että kaminan tulet sai aika helposti sammumaan, käyttäjävika varmastikin.

Illalla makuupussiin sukeltaessa sain jonkun ihme horkan ja täytyi vielä laittaa toinenkin makuupussi päälle, jotta lämpeni. Jossain vaiheessa yötä sitten heräsin tottakai aivan hikisenä. Samalla makuupussikombolla kun olin nukkunut vähän turhan lämpimästi jo siinä seitsemässä pakkasasteessa, niin jotenkin kummasti tuvan vajaa kymmenen ei ollut aivan optimaalisin.

Sysilammen autio- ja varaustupa

Sysilampea

Sauna oli sympaattinen joskin aika tovin sitä sai lämmittää

Sysilammen pysähtyneessä tunnelmassa olisi viipynyt pidempäänkin

Aamulla oli pakko laittaa hieman tulia vielä kamiinaan, jotta tarkeni paitasillaan tuvassa hääriä ja valmistella aamupalaa sekä pakkailla. Sitten olikin aika siivoilla tupa ja käydä tarkistamassa saunan siisteys sekä lähteä talsimaan takaisin autolle. Tupa taisikin jäädä hieman siistimpään kuntoon kuin tullessa, ainakin sen verran tuli kalasteltua villakoiria nurkista ja sänkyjen alta. Aamu oli kirpakan kylmä ja purevuutta lisäsi vielä jonkinmoinen viima varsinkin suo-osuudella. Onneksi autolle ei ollut pitkä matka ja pian ajeltiinkin useammankin oletettavasti hirvieläinpassissa olevan henkilön ohitse.

Kauniin pehmeät värit

Pitkä sateinen viikonloppu Kauhaneva, Helvetinjärvi ja Siikaneva

Saatiin tänäkin vuonna järjestettyä itsellemme Helatorstain jälkeinen perjantai vapaaksi, joten perinteisen pidennetyn Helatorstaiviikonlopun pystyi suunnittelemaan hyvin. Toiveissa toki oli telttailua sekä ehkä jokin uusi paikkakin. Lisäksi juhlistettiin vähän myöhässä vuosipäiväämme vielä syömällä hyvin ja hotelliyöllä.

Siikaneva

 

Hotelli varattiin jo kolmantena vuonna peräkkäin Jyväskylästä, eli matkasuunnitelma piti tehdä sen mukaan. Aikaisen lähdön sijaan töissä menikin odotettua pidempään ja lopulta oltiin harmillisen myöhään liikkeellä kohti tuttua ja turvallista Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoa, jossa oli tarkoitus viettää ensimmäinen yö. Meidän lisäksemme paikalla yöpyi muutama riippumattoilija, telttailija sekä muutama matkailuauto omassa parkissaan. Saatiin telttamme pystyyn samalle paikalle kuin aina ennenkin.

Lähes ensimmäisinä asioina parkkipaikalle kurvatessa ja autosta noustessa oli meitä vastassa käen kukunta. Olinkin odottanut jo kuulevani käkiä ja oletin suon laidan olevan oikein otollinen. Kun teltta oli saatu pystyyn ja sängyt odottamaan nukkujia, keräiltiin tavaroita mukaan ja lähdettiin suon laitaan iltapalalle. Päädyttiin sitten ensimmäisen vastaantulevan penkki-pöytäryhmän luo, mikä toki olikin aika pitkällä. Auringonlasku oli hieno, harmi ettei aiemmin ehditty sitä ihailemaan, varmasti lintutornista se olisi ollut vieläkin hienompi. Iltapalalla meinasi tulla vähän viileä sekä pieni sade hieman yllätti. Takaisin teltallepäin saikin reippailla aika vauhdilla, jotta saisi vähän lämpöä nostettua. Onnistuttiin pelästyttämään kuovi männyn latvaan, josta se meille motkotti. Siirryttiin vähin äänin eteenpäin.

Kännyräpsy ei tee oikeutta maisemalle

Illan hämärä Kauhalammilla

 

Iltatoimet oli pian tehty ja päästiin siirtymään pimenevässä illassa makuupusseihin. Minulla oli testissä uudenkarhea ilmatäytteinen retkityyny sekä uusi hieman kevyempi makuualusta. Unta ei tarvinnut kauaa houkutella ja nukahdinkin käen kukuntaan, kuovin lauluun sekä yllätyksekseni kapustarinnan vihellykseen. Aamulla herätessä luulin myös kuulleeni riekon päkätystä, varma en ole koska se ei enää toistunut, enkä myöskään ole varma esiintyykö tuolla alueella ylipäätään riekkoja. Teeret sen sijaan pulisivat edelleen jossain sekä metsäkirvinen lauloi sydämensä kyllyydestä jossain lähes teltan yläpuolella.

Aamuharmaa suo

 

Aamupalaa nautittiinkin sitten teltassa ja leiri oli kasassa jo hyvissä ajoin ennen kymmentä. Lähdettiin siirtymään kohti Helvetinjärveä. Toki muutaman geokätkön, mutkan ja lintutornin kautta. Yhdeltä lintutornilta löydettiin oikein oiva laavu pitää lounastauko ja pakoilla päälle sattunutta sadekuuroa. Vielä muutaman mutkan kautta ja oltiinkin jo kahden aikoihin Helvetinjärvellä Haukanhiedalla katsastamassa telttapaikkatarjontaa. 

Käytiin hissukseen käyskentelemässä rantaviivaa pitkin ja todettiin, että parhaat paikat kyllä löytyivät keittokatoksen lähistöltä. Käytiin ihmettelemässä majavien aikaansaamaa tulvaa, ennen kuin haettiin kamppeet autosta ja pistettiin teltta pystyyn ensimmäisenä katsotulle paikalle. Teltta ei ollut kauaakaan ehtinyt olla kasassa, kun alkoi jo sataa jälleen kunnolla. Käytiin sateessa seikkailemassa, tehtiin ruokaa nuotiokatoksella ja illalla vielä sateen tauottua vähäksi aikaa käytiin seikkailemassa vielä toiseenkin suuntaan. Iltapäivän ja illan mittaan hiljaiselta vaikuttanut Haukanhieta sai yhden jos toisenkin telttakunnan ja jossain vaiheessa illemmalla nuotiokatoskin oli aika kansoitettu.

Harmaa Haukkajärvi

Avoin maisema

Järvi olisi hieman houkuttanut melomaan

 

Kaikeksi onneksi ja väenpaljoudesta huolimatta ilta oli kohtalaisen rauhallinen ja nukkumaan saikin vetäytyä hyvissä ajoin. Heräsin jossain vaiheessa yötä johonkin ja hetken kuulosteltua kuulin yksinäisen huun. En vieläkään tiedä mikä pöllö mahtoi olla kyseessä, pöllö kuitenkin. Yritin kuulostella vielä enempiä ääniä, mutta niitä ei kuulunut joten taisin nukahtaa aika pian uudelleen.

Jälleen sade oli lakannut joskus aamuyöstä ja aamu valkeni jos ei kirkkaana niin poutaisena. Aamupalaa nassuun yökamppeet ja teltta kasaan ja matkaan. Jälleen oltiin valmiita ja autolla noin kymmenen aikoihin. Ajeltiin vähän ehkä tyhmästi eri reittiä kuin mitä googlemaps ehdotti, kerrankin sen antama reitti olisi voinut olla järkevämpi kuin oma ajatus. Yhdentoista jälkeen oltiin kuitenkin löydetty Siikanevan parkkipaikalle. Ajatus oli ensin käydä vaan laavulla asti ja tulla takaisin, mutta kauniiksi muuttunut päivä sekä suo houkuttivat kulkemaan pidemmän reitin.

Upean sammaleinen satumetsä

 

Pitkospuita pitkälle

 

Käytiin poimimassa myös geokätköjä reitin varrelta muutama. Käveltiin reitti vastapäivään ja yllättävän paljon ns suoreitillä olikin metsää tuosta suunnasta kulkiessa. Hieman tuli ehkä valittua liian pitkä reitti, tai oltua ehkä vain liian hidas. Lounaalle kuitenkin päädyttiin laavulle, jossa saatiin olla aika rauhakseen. Jos matkalla olkin tullut lämmin, niin laavulla tuli hieman viileä. Laavulta oli hieno maisema suolle ja kuunneltiinkin kurkien huutoja ruuanlaiton ja nauttimisen yhteydessä.

Maisemaa Jaarikanmaan laavulta

Hauskoja pieniä saarekkeita suon keskellä

Laavulta eteenpäin matka tuntuikin sujuvan huomattavasti paremmin. Lisäksi pitkostetut suo-osuudet on kyllä omia suosikkeja. Onnistuttiin näkemään useampia sisiliskoja sekä jopa yksi kyy. Saattoi olla jopa ensimmäinen koko vuodelle. Normaalisti niitä näkee kyllä vähän enemmänkin, mutta tänä vuonna oltiin päästy toukokuun loppupuolelle näkemättä yhtään. Loppupätkä menikin mukavasti ja päästiin ihmettelemään polulta käsin suon reunaan ja suolle sijoitettuja mittauslaitteita. Lopulta oltiin autolla noin puoli neljä. Kyllähän siinä venähtikin ja matkaa taisi kertyä sellainen kahdeksisen kilometriä. Sen jälkeen alkoikin olla jo kiire kohti Jyväskylää ja hotellia. Olipa jälleen hyvä kevätreissu.

Syksyn perinteinen: Kierros Kauhanevalla

Lauhanvuorelta ajeltiin lyhyt matka Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoon. Olin kyllä lukenut parannuksista kuten parkkipaikan laajentamisesta aiemmin tänä vuonna, mutta en ollut ajatellut aivan niin suurta yleisöryntäystä kuin paikalta paljastui. Laajennettu parkkipaikka oli aivan tupaten täynnä, kun saavuimme. Kauhistuin kaikkea ihmismäärää verrattuna kahteen viime vuoden vierailuuni, joilla pääasiassa saimme olla kaksistaan. Viime vuoden reissut: Kauhanevan kevättä ja syksyä.

Matalalta paistavassa auringossa maisema on värikylläinen

Upean laavun olivat kyllä tulipaikaksi rakentaneetkin, mutta muuten oli Salomaalla hieman eri tunnelma kuin edellisenä syksynä. Vähän oltiin jo pohdittu reissun lopettamista lyhyeen ja ajamista vielä iltamyöhällä kotiin sen sijaan, että oltaisiin vielä jääty yhdeksi yöksi. Kolmas yö ukkosessa ei houkutellut vaikka sellaista tuskin olisi tullutkaan. Viimeistään leiripaikalla ollut neljän teltan leiri ei houkutellut meitä enää jäämään. Ehkä jos siellä ei muita olisi ollut, niin oltaisiin voitukin jäädä fiilistelemään pimeää suota ja todennäköisesti huikeaa tähtitaivasta. Päätettiin kuitenkin kiertää suon ympäri ennen kotiinlähtöä.

Suo olikin aivan lumoavan kaunis jo matalalta paistaneen auringon valossa. Aivan mieletön. Harmitti, kun en sen parempaa kameraa omista. Hieman jatkuva ihmisvirta pitkospuilla kyllä häiritsi, mutta syksyinen suo pehmeässä punertavassa auringonvalossa oli jotain niin upeaa, että keskityin kuitenkin lähinnä siihen. Otinkin niin monta kuvaa kuin kerkesin. Kuvista jopa muutamista tuli ihan kelvollisia vaikka itse sanonkin. Toivottavasti niistä välittyy edes osa syksyisen suon täydellisen illan tunnelmaa.

Tyynet suolampareet, heijastumat ja okrainen suokasvisto

Maisemaa lintutornista

Esteetön reitti

 

Kierrettiin suo rauhassa ja käytiin ihmettelemässä toisella tulipaikalla sekä kiipeämässä uudehkoon lintutorniin. Matkalla takaisin autojen luo alkoi jo hieman hämärtää ja hiekkatie pois parkkipaikalta oli jälleen reunustettu upean keltaisilla koivuilla. Olen aika varma, että tänne tulen vielä palaamaan useampaan kertaan, tämä kuitenkin oli jo kolmas kerta reilun vuoden sisään.