Retkivuosi 2025

Edellisen vuoden retkivuosi jäikin kokonaan summaamatta, tai oli se luonnoksen asteella koko ajan olemassa, mutta loppuun ei päässyt missään välissä. Nyt olisikin jo aika summailla menneen vuoden 2025 tapahtuneita ja tavoitteiden täyttymisiä. Aloitellaan helpoimmasta eli lintulajitavoitteesta. Lajimäärä jäi onnettomaan 167 lajiin (tavoite 180). Yritin muutamia harvinaisempia lajeja käydä bongailemassa ihan lähistöllä, mutta useimmiten ei onnistanut. Ainut selkeä bongaus taisi olla kuningaskalastaja reissulla Porissa, joka oli kyllä poikkeaman arvoinen. Tulevalle vuodelle pidetään tavoite samassa, se on mahdollinen, mutta jotain kyllä pitää tehdä sen eteen. Tornien taistossakin käytiin ihmettelemässä jälleen koko tutun joukkoeen voimin. Tällä kertaa torniksi valikoitui Kaarinan Kuusistonlahden eteläinen torni, josta ei kyllä näkynyt ihan niin hyvin lajeja, kuin lahden toiselle puolelle. Tälle vuodelle suunnitelmat on vielä vaiheessa, mutta varmastikin meidän joukkoeen löytää tornista tulevanakin taistopäivänä toukokuussa. 

Koskikaroja bongaamassa Vantaankoskella

Uusien kansallispuistojen tavoite ei ihan täyttynyt, uudeksi kansallispuistoksi tuli vain Syöte, jossa käytiin ainoastaan päiväretkeilemässä. Uusia yövyttyjä kansallispuistoja oli niitäkin vain kaksi, Etelä-Konnevesi ja Pyhä-Häkki. Uutena retkeilypaikkana kartalla tuli Pääkslahti Vihdissä, kesäkuisen yöretken seurauksena. Yöpymisen osalta tuli täyteen usemman vuoden mielessä ollut nuku yö ulkona joka kuukausi, josta edellisessä olikin jo juttua. Nukuttuja öitäkään ei kauheasti tullut, kun ei mitään pidempää reissua tullut tehtyä. 17 yötä teltassa tuli siltikin kasaan eli useampana kuukautena parikin yötä. Tupaöitä telttailujen lisäksi puolisen kymmentä.

Lyngenvuonon maisemia

 

Didnofossenilta toiseen suuntaan

 

Viime vuoden mieleenpainuvimmat retket taisivat olla tällä kertaa Pirunkurun ponnistus Ylläksen päässä, upeat aamut telttaretkillä, Luosto työreissulla sekä Etelä-Konneveden juhannusmelonta.

Vuodet -24 ja -25 on hellineet sienestäjää

Torronsuo ainakin jo toinen kerta peräkkäin

 

Tämä vuosi käynnistyikin ensin yhden yön jäätävällä piipahduksella Kolilla ja vielä perään pakkasnuotioretkellä Nuuksiossa. Tälle vuodelle onkin jo jotain retkiä tai retkiaihioita suunniteltuna, niistä tosin toivottavasti myöhemmin vuoden mittaan ihan retkikertomuksen muodossa, samoin kuin vielä muutama viime ja edellisvuodenkin reissu on vielä takataskussa odottelemassa. Tavoitteiksi voisin ottaa edelleen täyttymättömät 25 yötä ulkona. Lintulajitavoitetta voisin pitää hieman haasteellisemmassa 180 lajissa. Uusia yövyttyjä kansallispuistoja voisi olla se kolme kappaletta ja uusia kansallispuistoja kaksi. Todennäköisestihän nuo eivät välttämättä ole samoja keskenään. Näiden lisäksi voisi jälleen yrittää ihmettelemään muutamaa uutta retkeilypaikkaa tällekin vuodelle.

Pätkä korpipolkua menee hienen kosteikkopätkän lävitse

 

Mukavaa alkanutta vuotta! Kohta pääseekin yönselkään pöllöretkelle ja aivan pian alkaa jo kevätmuuttokin.

Syksyretkellä, jälleen Kauhaneva-Pohjankangas sekä Lauhanvuori

Palloteltiin aika pitkään mihin lähdettäisiin syysretkelle. Tietysti vain pidennetty viikonloppu toi oman haasteensa retkipaikan valinnassa. Tottumuksen mukaan pari yötä ulkona ja yksi hotellissa vielä lopuksi on ollut aika hyvä kaava. Pienen hintavertailun jälkeen päädyttiin jälleen varaamaan hotelli Porista. Se jos mikä rajoitti retken suuntaa. Mitään uutta ei uskallettu lähteä kokeilemaan vaan Kauhaneva-Pohjankangas veti jälleen vastuttamattomasti puoleensa. Helppo lähestyttävyys sekä lyhyt matka parkkipaikalta leiripaikalle takasivat sen, että jaksoi lähteä myös (hieman lyhennetyn) työpäivän jälkeen ajelemaan.

Ihana Kauhaneva

 

Hieman harmiteltiin matkalla sitä, että aurinko ehtisi juuri laskea ennen kuin ehdittäisiin perille. Eipä tuota olisi tarvinnut kuin tunnin verran aikaisemmin lähteä matkaan. Matkailuautoja parkissa oli kolmisen kappaletta, mutta varsinaisella parkkipaikalle ei ollut ketään. Saatiin siis jälleen pystytellä teltta tutulle ja turvalliselle paikalle sekä viettää iltaa aivan kaksin. Kurjet huutelivat muutamaan kertaan illan hämyssä, mutta muuten oli kohtuu hiljaista.

 

Aikaisin tuleva pimeys takasi sen, ettei nukkumaanmenokaan venynyt kauhean pitkälle. Yö osoittautui yllättävän lämpimäksi ja syyskuun lopun yössä kevyempi untuvamakuupussini oli hieman liikaa. Sain silti nukuttua aika mukavasti. Aamulla saatiin todistaa useamman sadan kurjen ylitystä ja hurjaa mekkalaa mitä ne pitivät. Ehdottomasti syksyn ääni, johon ei vain millään kyllästy.

Mysteerisieni

Kuvauskokeilua otsalampun vajossa

Syötiin aamupalaa kaikessa rauhassa, kun joku ilmeisesti tubevideota tekevä hemmo kurvaili leiripaikan ohitse kameralle höpisten, ehti kuitenkin tervehtiä meitäkin ohimennessään. Aamupalan jälkeen pakkailtiin kamat autoon, jonka jälkeen lähdettiin vielä kiertämään Kauhanevan kierrosta. Sen verran oltiin ajoissa liikkeellä, ettei kovin montaa muuta henkilöä reitillä näkynyt vaan saatiin nautiskella keskenämme luonnon äänistä sekä aamun maagisesta valosta. Vasta kierroksen loppupään kohdalla alkoi tulla jokunen muu kanssaretkeilijä vastaan.

Kauhanevalta olikin lyhyehkö siirtymä Lauhanvuorelle lounastamaan. Matkalla tosin piti pysähtyä pari kertaa, ensin ihmettelemään riekkopoikueen tien ylitystä ja sitten vielä pällistelemään laitumella olleita lehmiä, jotka olivatkin yllättävän kiinnostuneita pysähtyneestä autosta. Lauhanvuorella päätettiin käydä näkötornin juurella tekemässä lounasta ennen suuntaamista hyväksi oletetuille sieniapajille.

Kiinnostuneet kaverit

 

Auto saatiin aivan oletetun hyvän sienipaikan viereen ja eikun vaan sieniveitset tanassa kohti metsää. Kovin pitkälle ei päästy, kun suppilovahverot kutsuivat poistumaan polulta. Ensimmäinen kohta oli jo hyvin lupaava ja siitä kun oltiin otettu muutama askel, niin sieniä näkyi aivan joka puolella. Pian meillä oli kori ja yksi paperikassillinen aivan täynnä. Ilma oli lämmin ja kuuma oli koko ajan. Autolta piti jossain vaiheessa lähteä hakemaan jo lisää paperikassia, johon sieniä saisi kerättyä. 

Lupaava ensimmäinen löytö

Saatetaan mennä toistekin

 

Lopulta parin tunnin jälkeen oli pakko lopettaa ja palata autolle, koska enempää sieniä ei vaan olisi mahtunut ja seuraavan yön yöpaikkakin oli vielä katsomatta. Harmillisesti jäi tällä kertaa lähteet välistä, koska ei vain päästy niin pitkälle, kun sienet harhauttivat hyvin. Lisäksi vähän harmitti se, kuinka paljon sieniä vielä jäi metsään. Tosin seuraavalla viikolla ei kyllä niin paljoa enää harmittanutkaan, kun tuli useampana iltana perattua, kuivattua ja paistettua sieniä ihan kyllästymiseen asti.

Onneksi siirtymä seuraavalle parkkipaikalle Spitaalijärvelle ei ollut kovin pitkä ja rinkat oli selässä alta aikayksikön. Telttapaikalle lompsiessa meinasi tulla tenkkapoo, kun polulla tulikin vastaan tulva. Onneksi oltiin napattu crocsintapaiset leirikengiksi mukaan, niin ei tarvinnut muuta kuin vaihtaa kengät toisiin ja kahlailla eteenpäin. Ensimmäisenä oli toki väliaikakodin laitto kuntoon ja vähän oltiin menossa kelloa vastaan, kun illaksi oli luvattu sadetta ja syöminenkin oli vielä jäljellä. Nuotiota saatiin kyhäillä ihan kaikessa rauhassa, mutta vähän ajan päästä saatiin seuraakin siihen. Otettiin myös revanssia letuista, jotka ainakin edelliskesän Päijänteen melontareissulla olivat epäonnistuneet pahasti.

Harvinainen ruokakuva

 

Illanvietto nuotiopiirissä jäikin hieman lyhyeksi, kun luvattu sade yllätti retkeilijät hieman aiemmin kuin oli ennustettu. Onneksi ei lasauttanut koko taivasta kerralla vaan sade alkoi pikkuhiljaa ja voitiin siirtyä kohtuu ripeästi kohti teltan turvaa. Nukkumaan mentiin ajoissa sateen ropistessa rauhoittavasti teltan kattoon. 

Aamulla sade oli jo lakannut ja aamutoimet tuli tehtyä ennätysajassa. Autoa kohden oltiin menossa jo ennen yhdeksää. Poria kohden lähdettiin jälleen pienehkön kiertoreitin kautta. Lounasta päädyttiin laittamaan Kristiinankaupunkiin Kanuunalahdelle laavulle. Kesäisen lämpimät säät olivat vaihtuneet jo huomattavasti syksyisempään ja lämpimämpää vaatetta sai laittaa päälleen. Lounaan jälkeen oli aika suunnata hotellille sekä seuraavana aamuna vielä jonkinmoinen ajomatka kotiinkin.

Huikea sienisyksy

 

Uusia tuttavuuksia, lampaankääpä

 

Tänä syksynä viimeistään sienestys vei mennessään minut ja puolisoni ja retket ovatkin viimeaikoina pääasiassa keskittyneet sienestämiseen. Paras saalis saatiin syyslomaretkellä Lauhanvuorella, josta poimittiin yhteensä kahdeksan kiloa suppilovahveroita. Niitä sitten viikon mittaan putsattiin, perattiin, paistettiin ja kuivattiin. Jonkun verran jouduttiin heittämään poiskin, koska syksyretkiviikonlopuksi osui harvinaisen lämmin sää ja kosteat sienet muhivat autossa pari päivää.

 

Nämä jätettiin vielä kasvamaan suuremmiksi

Ehkä syksyn kolmannen retken satoa

Löydettiin hyvä kohta, muutama oli pakko merkata jopa gepsiin

Muutenkin ollaan opeteltu tunnistamaan taas muutama ruokasieni lisää. Superhyvä sienisyksy ei ainakaan yhtään ole hidastanut innostusta ja tyhjin korein ei ole tarvinnut kertaakaan metsästä palata. Muutama hyvänoloinen paikka käytiin viime vuonna katsastamassa, mutta silloin ei ollut kyllä sienen sientä. 

 

Montaa sorttia

Kangasrouskujakin olisi ollut tarjolla yhdellä retkellä

 

Tänä vuonna lähdettiin samoihin hyväksi vinkattuihin paikkoihin kokeilemaan ja sieniä on löytynyt ja paljon. Suppilovahveroita ehkä eniten, mutta mustatorvisieniä sekä lampaankääpääkin ihan hyviä määriä. Sopiviin kanttarellipaikkoihin ei jostain syystä oikein olla osuttu, mutta orakkaita puolestaan ollaan onnistuttu löytämään. Sieniä on löytynyt jopa niin paljon, että jouduttiin ostamaan pakastin ihan vain sitä varten, että saadaan sienet säilöttyä. Nyt varmaan sitten voidaan tuleva vuosi syödä vaikka melkein joka viikko jotain sieniruokaa ei tarvitse pihistellä. Sieniä on pakastamisen ja kuivaamisen lisäksi syöty, jos jonkinlaisessa muodossa ja meinasivat hieman jossain välissä tulla jopa korvista. Kanttarelleja tosin olisi voinut löytyä enemmänkin, se hieman jäi harmittamaan.

 

Ehkä pigmentittömiä suppilovahveroita?

Supersaalis

Ohessa sienikuvia sieniretkiltä. Vielä elättelen toivoa, että tänä syksynä edes kertaalleen pääsisi sieniretkelle. Isänpäivänä kulku suuntautuukin Lohjan suunnille, missä ei vielä ole tullut tänä vuonna käytyä sienessä kertaakaan. Pari hyvää paikkaa kyllä olisi tiedossa, jotka ehkä pitää kuitenkin käydä katsastamassa. Vuosi sittenkin ehkä paras tulos saatiin, viime vuoden onnettomasta tilanteesta huolimatta, juurikin isänpäivän metsäretkellä.