Kevään ensimmäinen kunnollinen linturetki

Huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna kiihtyvän lintumuuton innostamana olin ajatellut käydä ihan vain lähitornilla Espoossa tiirailemassa lintuja ja lisäämässä lintulistani lajimäärää. Tähdet kuitenkin asettuivat toisiin uomiinsa ja päädyimme lähtemään muutaman kaverin kanssa, niin sanottuna kompromissiratkaisuna, Halikon lintualtaille tai ilmeisesti jätevedenpuhdistamon vanhoille altaille.

Kotona en ollut oikein varma miten retkelle tulisi varustautua, joten pakkasin reppuun mukaan vähän ylimääräistä vaatetta sekä pipon. Päivälle oli luvattu upeaa aurinkoista ja lämmintä säätä sekä kohtalaisen vähätuulista. Ajomatka Helsingistä Saloon on reilun tunnin ja aika puuduttavasti pelkkää moottoritietä. Onneksi se meni nopeasti kaverin kanssa niitä näitä jutellessa sekä satunnaisia (yllättävän vähän) lintuja bongaillen.

Koska tapaamispaikalle saapuessa kello oli jo vaille lounas päätimme syödä heti alkuun. Lounaan jälkeen ajelimme yhdellä autolla kaupan lisäevästyksen kautta Halikonlahdelle. Lähes heti autosta astuessa alkoikin havaittujen lintujen lista kasvaa vauhdilla. Ensimmäisenä kävimme kurkkaamassa suuren altaan eteläpäässä, mitä siellä mahtaisi olla. Pelästytimme yhden harmaahaikaran lentoon. Kaukoputkikin oli pakko istuttaa penkalle ja alkaa zoomailla lintulajeja. Isokoskeloita, telkkiä, nauru- ja kalalokkeja sekä mikä ilahduttavinta myös useampi uivelo.

Altaan eteläpäästä lähdimme kiertämään vastapäivään ja uusia lintulajeja kerääntyi vain listaan. Västäräkkejä oli jokunen, fasaanikukot kuuluttivat olemassaoloaan ja peipot lauloivat siellä täällä. Näimmekin yhden fasaanin tepastelemassa pienen matkan päässä puiden seassa ennen Halikonlahden lintutornia. Tornilla tutkailimme ympäriinsä hyvät tovit ja jälleen olin hyvin onnellinen kaukoputken omistaja. Tavit ja haapanat näkyivät mukavasti läheiseltä lätäköltä sekä puun latvaan lurittelemaan istahtanut pikkulintu paljastui kuin paljastuikin hempoksi, pitkän pohdinnan ja ystävällismielisen lintusedän konsultoinnin avulla.

Lopulta oli aika jatkaa matkaa vielä toisellekin tornille. Vielä jokunen laji, jota olin hinkunut, puuttui listalta. Saimme hetken aikaa odotella vuoroamme toiseen torniin. Sieltä olikin loistava näkyvyys läheiselle lutakolle, josta pienen etsiskelyn jälkeen löytyikin toivomani jouhisorsa ja heti perään useampi harmaasorsa. Merihanhia ja valkoposkiakin oli jokunen yksilö sekä tukkasotkia vielä lisäksi.

Jatkoimme vielä kierrostamme tien viertä takaisin autollepäin, niin että lätäköt tuli kunnolla kierretyiksi. Aikaa tähän onnistuimme kuluttamaan yllättävän pitkään ja nähtyjen lintujen lista piteni ilahduttavan paljon. Tipautimme eri suunnasta tulleen toverimme takaisin autonsa luokse ja ajelimme vielä Aneriojärven tornin kautta varmuuden vuoksi. Odotukset eivät olleet kovin korkealla Aneriojärven suhteen, kun oletimme järven olevan vielä kohtalaisen jäässä.

Paikalle päästyä nappasin kuitenkin kaukoputken kantoon varmuuden vuoksi. Olin ollut hieman ennen parkkipaikkaa havaitsevani jotain suurehkoja möykkyjä pellon laidassa. Kerrankin ei ollut turhaa putken raahaaminen. Järvellä ei juurikaan ollut kummoista elämää, mutta läheiset pellot ja järven vastaranta oli täynnä hanhia. Satapäinen tundrahanhiparvi oli jäänyt lepäilemään ja evästämään paikalle. Niitä saimmekin hyvän tovin ihastella ja tutkailla oliko joukossa muitakin. Jäällä lepäili muutama kanadanhanhi ja metsähanhiakin tundrahanhiparvessa selvästi oli. Olipa huikea 'käydään nyt katsomassa' löytö. Pitkospuita takaisin autolle kävellessä kuulinkin tuttua laulua ja pian oli myös punakylkirastaita bongattu.

Olipa oikein mainio lintuilupäivä niin sään, seuran kuin lintujen osalta. Lajimäärä taisi kasvaa jostain 26 lajista jopa 55 lajiin. Eli melkein kolmekymmentä uutta lajia tuli päivän aikana havaittua tälle vuodelle. Kiitoksia jälleen mainiolle seuralle! Taas kannatti lähteä!