UKK osa 1: Lähtövalmisteluja ja ensimmäinen vaelluspäivä

Kun keväällä alkoi näyttää siltä, että Norjaan ei kesäkuussa olisi menemistä päätin siirtää lomaani kavereiden kanssa syksylle ja toiselle suunnitellulle reissulle, jolle minun ei alunperin pitänyt lähteä. Kyseessä ei ollut enempää eikä vähempää kuin omalla mittapuullani pitkä vaellus Urho Kekkosen kansallispuistoon. Kesällä nostatettiin reissukuumetta ja tehtiin junavarauksia.

Seuraavan päivän kohde Paratiisikuru jossain tuollapäin

 

Vihdoin koitti syyskuun alku ja aika suunnata yöjunalla Rovaniemelle. Ilta oli kostea ja onnekseni sain kyydin rautatieasemalle, jossa osa ystävistäni jo odotteli. Junassa oli yllättäen aika rauhatonta, aiemmilla yöjunareissuilla on ollut mukavan hiljaista alkuhälinää lukuunottamatta. Nukuin silti ihan siedettävästi. Perjantaiaamuna juna oli Rovaniemellä ja kurvasimme samoin tein etsimään oikeaa vuokra-autotiskiä. Saimme avaimet ja pääsimme jännittämään mahtuisiko kaikkien tavarat vuokra-autoon. Onnistuimme sullomaan tavaramme auton takakonttiin ja lähdimme ajamaan kohti suunniteltua lounaspysähdystä.

Lounaan, lisäajon, kauppapysähdyksen ja aikaisen päivällisen jälkeen olimme vihdoin valmiita suuntaamaan auton keulan kohti viimeistä pätkää kohti Aittajärven parkkipaikkaa. Tien kunnosta ei ollut tietoa, mutta ajellessamme totesimme tiellä olleen hiljattain kunnostustöitä ja tie oli oikein erinomainen. Sen verran verkkaisesti oli päivä sujunut, että päätimme pystyttää teltat siksi yöksi Aittajärvelle ja lähteä vasta seuraavana aamuna liikenteeseen. Päätös osoittautui hyväksi, koska aika pian Aittajärvelle pääsyn jälkeen alkoikin sadella ja iltaa pääsikin viettämään loppujen lopuksi yksin telttaansa.

Aittajärvi

Aamulla olikin sitten viimeiset päätökset, mitä vielä jää autoon odottamaan paluuta. Vähän tyhmästi, päätin jättää kameran kuitenkin matkasta, toisihan se puolisen kiloa lisäpainoa. Painon säästö ei ehkä kuitenkaan ollut sen arvoista, koska totesin myöhemmin kotona puhelimella otettujen kuvien olevan surkeita (niitä nyt kuitenkin kuvituksena). Lopulta olimme valmiita lähtemään reissuun. Päivän etappi oli mietitty jo etukäteen ja aloitimme tietysti virkistävällä joen ylityksellä. Sauvoista todella oli apua ja ensimmäinen oikea kahlaus meni hyvin. Vettä oli syvimmillään suurinpiirtein polveen saakka ja virta kohtuu vuolas, mitään ongelmaa ei kuitenkaan ilmennyt vaan koko nelikko päästiin joen yli niin että heilahti.

Päivän ensimmäisellä pätkällä päästiinkiin jo nauttimaan lapintiaisista. Olipa veikeitä tyyppejä. Hyvä tovi meni käppäillessä ensimmäiselle sovitulle pidemmälle taukopaikalle. Kipaistiin lounaalle poroaidan jälkeen hieman rinteeseen, josta löytyi sopivasti istumapaikkoja. Tunti siinä lounaspuuhissa taisikin vierähtää, mutta ei pidetty mitään kiirettä. Lounaan jälkeen olikin aika suunnata ensimmäiseen kunnon ylämäkeen. Nousu oli rankka, mutta onneksi maisemien katselun varjolla pystyi pysähtelemään hetkeksi puhaltamaan. Maisemat alkoivatkin pian avautua samalla kun puut vähenivät.

Puut vähenee pikkuhiljaa

Tunnelmallinen pikku lampare

 

Hyvää polkua saatiin tallustella joskin tuntui, ettei Kuotmuttipään huippu tullut ikinä. Kyllä lopulta saavutettiin huippukin. Hieman pisti naurattamaan, kun ensin paistoi aurinko ja sitten seuraavassa hetkessä satoikin rakeita ja vähän luntakin. Siinä sitten taaperrettiin kohti Kaarnepäätä, jonne vaikutti olevan lyhyempi matka. Huipulla tuuli aivan älyttömästi. Kauaa ei viitsitty huipputöppäreellä ihmetellä, kun lähdettiin jatkamaan voimakkaassa sivutuulessa alemmas. Alas Sarvijoelle vievää polkua ei meinannut millään tulla vastaan ja meinasi uskokin loppua jo siinä. Vihdoin kun polulle päästiin pidettiin ihan ensiksi taukoa ennen kuin jatkettiin viimeinen pätkä. Sarvijoen tuvan ympärillä olikin parhaat telttapaikat varattu ja telttojahan oli riittämiin. Hyvin löydettiin silti meidän kolmelle asumukselle paikat.

Ruskan alkua jo

Muhkeita pilviä

Maisemaa Seisomakivenselkää päin

Illan mittaan yritettiin käydä kuikuilemassa ylityspaikkaa seuraavalle aamupäivälle sekä käytiin lämmitetyssä autiotuvassa fiilistelemässä hetken autuasta lämpöä. Iltaa istuttiin jonkin aikaa hieman huonosti palavan nuotion äärellä, mutta kylmä alkoi hiipiä ja pimeäkin painaa joten hipsittiin kukin telttoihimme.

Ylityspaikkaa arpomassa