Maastopyörillä Rautulammen lenkillä

Lemmenjoelta ei paljoa etelämmäs päästy, mutta sisämajoitukseen kuitenkin. Heti ensimmäiselle Saariselän päivälle oltiin varattu jälleen sähköavusteiset fatbiket. Hieman meinasi tästäkin retkestä tulla viime vuoden toisinto sateisesta säästä johtuen. Aamulla oltiin Kiilopäällä pyöriä vuokraamassa, hieman hämminkiä meinasi aiheuttaa se, että ei päästykään maksamaan vuokria koska yhteydet eivät toimineet. Meille luvattiin, että voidaan maksaa kun palautetaan pyörät, koska itse olin maksamassa liikunta- ja kulttuuriedulla, jota ei pystyisi nettipankin kautta suorittamaan.

Maisemaa erämaaosaa kohden

Vähän meidän lähtö viivästyi ja tällä kertaa uskallettiin lähteä Rautulammen lenkille, kun meille vakuuteltiin, että sen ehtisi oikein hyvin pyöräillä vuokra-ajassa. Saatiin hyvät vinkit Rautulammen lenkille ja lähdettiin melkein heti pyörät saatua kohti Niilanpään päivätupaa. Siellä pidettiinkin ensimmäinen pieni tauko hieman hengähtäen ja vettä hörpäten. Ilma oli juuri sopivan lämmin ja sateesta ei vielä ollut tietoakaan. Ensimmäinen jyrkempi ja irtokivisempi mäki osoittautui hieman ongelmalliseksi ja jouduin jalkautumaan sekä taluttamaan hyvän tovin pyörää ylämäkeen.

Leveää helppoa baanaa aluksi

Ensimmäinen etappi takana

 

Ensimmäisen kunnon nousun jälkeen päästiinkiin aika mukavaa reittiä laskettelemaan eteenpäin pelkkää tunturimaisemaa ihaillen. Oltiin lähdetty päiväretkelle rennolla meiningillä ja pysähdyttiin pitämään pientä evästelytaukoa jo Rautupään rinteellä. Mutusteltiin omenaa ja ihasteltiin maisemia. Mikäs siinä kauniissa aurinkoisessä säässä. Eikä juuri muita kulkijoita ollutkaan. Tovin tauon jälkeen lähdettiin taas jatkamaan. Oli suorastaan hurmiollista huristella mäkeä alas ja toista ylös sähköavustuksen siivittämänä. Meitä oli jo lähtiessä varoiteltu Rautulammelle laskevan polun kivikosta, mutta se meni oikein mallikkaasti. Mitä nyt itse taisin jossain vaiheessa hypätä pahimmassa kohdin pois pyörän selästä.

Kyllä näitä maisemia kelpasi tuijotella

Rautulammella olikin ihan reilusti väkeä. Pieni tovi odoteltiin, jotta saatiin istumapaikka ihan penkiltä. Sisällekään ei niin hienolla ilmalla millään viitsinyt mennä ja varsinkaan kun ötököitäkään ei ollut kiusana. Lounaana meillä oli vaellusreissun lyhennyttyä jäänyt kuivattu kanajauheliha kuppikeittopohjaan tehtynä sekä lisämakaronilla höystettynä. Toimi oikein hyvin, kun tällä kertaa kanajauhelihat olivat saaneet ennallistua hieman kauemmin vedessä. Ei pidetty kiirettä ja juotiin kahvitkin siinä säästä nauttien. Käytiin myös kurkkaamassa päivätupaan ja autiotuvan puolelle. Oli kyllä hienoja, siistejä ja valoisia. Huussiin olikin hieman hankalampi löytää, mutta löytyi sekin.

Rautulammen kirkasta vettä

Uudenkarhea autiotupa, niin valoisa ja siisti

Vielä pieni lasku tuville

 

Kun vihdoin päästiin jatkamaan eteenpäin, oli aika keräillä muutamia geokätköjä matkan varrelta. Matka ei ihan edennyt odotetun nopeasti myöskään sen takia, että polku oli paikoin meidän ajotaidoille hieman hankalan mutaista ja vetistä. Puskaan geokätköjen perässä sukeltaessa, myös aikamoinen itikkaparvi hyökkäsi kimppuun aika nopeasti kiristäen hermoja. Aika pian myös taustalla kuuluva ukkosenkumu laittoi hieman suunnitelmat uusiksi. Hieman pisti myös harmittamaan ohittavien muiden pyöräilijöiden huudot liian hitaasta etenemisestä. Jotain hankalampaa pätkää taluttaessa onnistuin myös liukastumaan ja kaaduin kivikkoon pyörän alle. Onneksi selvisin vain säikähdyksellä, pienellä naarmulla kyynärpäässä ja ehkä jollain mustelmalla. Onneksi myöskään en ollut yksin liikenteessä, ei sieltä pyörän alta pää alamäkeen oikein helposti olisi päässytkään.

Rautuvanganoja jossain tuolla

 

Vihdoin alettiin jo lähestyä Luulampea ja joenylitystä ja alettiin uskoa pääsevämme ainakin Luulammen tuvan terassille suojaan. Päästiin siis kahlaamaan ja taluttelemaan pyörät ylitse. Edellispäivänä alkanut sade oli tuonut jokeen ihan reilusti virtaamaa. Itse menin ensimmäisenä. Läskipyörän renkaissa oli sen verran ilmaa, että pyörä lähti vähän virran mukana kallistumaan vaakatasoon, onneksi kahlauspaikka oli kohtuu tasainen, niin ei tullut mitään ongelmia. Vastarannalla saikin hetken kuivatella jalkoja ennen kuin vetäistiin sukat ja kengät takaisin jalkaan. Kannatti ottaa crocsit kyllä ylitystä varten. Päästiin Luulammelle asti kuivina ja ehdittiin vielä juuri ja juuri kahvilaankin ennen sen sulkeutumista. Sen verran oli ottanut voimille Rautulammelta tulo, että ostettiin vähän virvoketta ja munkki puoliksi. 

Kun sadetta ei vieläkään kuulunut päätettiin lähteä yrittämään viimeinen etappi kohti Kiilopäätä. Ei riittänyt happi tosiaankaan koko mäkeä ylös vetää edes sähköavusteisesti. Aika nopeasti tuli stoppi, jonka jälkeen talutettiin hyvä tovi pohkeet hapoilla. Lopulta päätettiin vielä koittaa loppumatka huipulle pyörillä. Onnistuihan se kovan puuskutuksen saattelemana ja ensimmäiset sadepisaratkin alkoivat putoilla, kun päästiin jo voiton puolelle mäestä. Vielä poroaidalle ja portista lävitse. Loppumatkalla taivas repesikin aika kunnolla, mutta onneksi Kiilopäälle oli enää lyhyt matka alamäkeen. Sitä olikin nautinto sujutella menemään, siitä huolimatta, että kastui aivan läpimäräksi.