22. marraskuuta 2022

Kuvamuistoja kesälomalta 2021: Nuorgam, Hossa, Rukajärventie ja Reposuo

Viimevuotisella kesälomalla tuli tehtyä lyhyempiä päiväpyrähdyksiä useammassakin eri kohteessa. Utsjoella ja Nuorgamissa käytiin tekemässä yllättävän pitkäksi venynyt päiväreissu. Hossassa pysähdyttiin jälleen yöksi telttailemaan matkalla kohti itäisempää Suomea. Rukajärventiellä käytiin ihastelemassa upeita maisemia, rajanpinnan tunnelmia sekä tietysti geokätköilemässä. Reposuollakin ehdittiin vielä yksi ilta poiketa ihastelemassa ilta-auringon lempeää valoa.

Aina ihana Reposuo

 
Kihokkeja ja karpaloita

Utsjoen ja Nuorgamin päiväretki aloiteltiin Saariselän majoituksesta. Hyvin nukutun yön jälkeen oltiin vähän ehkä jopa myöhään liikkeellä ja matkalla näytti hyvältä ja huonolta, kun väliin paisteli aurinko upeasti ja väliin tuli vettä kuin saavista kaatamalla. Utsjoen rajasillan kohdilla pysähdyttiin lounastauolle, sadekin oli tauonnut sopivasti. Istuttiin auton takakontissa ja nautittiin retkilounasta tuijotellen Tenoa sekä kuunnellen mysteerilintuja. Matka jatkui kohti päivän pääkohdetta Nuorgamiin Suomen ja Eu:n pohjoisinta pistettä ihastelemaan. Sinne päästyä sää näytti jälleen oikein hyvältä ja pikainen piipahdus itse pisteellä sekä lähellä rajakiviä rajamiesten luvalla (koska koronarajoitukset) onnistui oikein mukavasti.


Isonkivenvaaralta

Pulmankijärvi

Heinäkuun lopulla löytyi vielä kukkia



Suomen pohjoisin piste

Välillä sitä löytää itsensä puskasta

Paluumatkalla käytiin vielä ajelemassa Pulmankijärventietä sekä itse järven rannassakin ihmettelemässä. Poisajellessa pysähdyttiin vielä Isonkivenvaaralla etsimässä geokätköä ja ihastelemassa maisemia. Liian kauaa ei viileässä kelissä tarjennut ja seuraava sadekuurokin lähestyi uhkaavasti, joten käynti jäi hieman lyhyeksi. Olipa silti vain aivan upeat maisemat ja olisi tehnyt mieli vain heittää rinkka selkään ja suunnata jonnekin sinne nauttimaan avarista maisemista sekä hiljaisuudesta.





Rujoa ja kaunista

Rinkka selkään ja menoks?


Sade saapuu

Hossaan päädyttiin matkalla Saariselältä Lieksaan. Se on osoittautunut jo aiemmin aika hyväksi yhden yön etapiksi. Tällä kertaa oltiin vain aika myöhään illalla perillä, joten muitakin telttapaikkaa etsiskeleviä oli. Päädyttiin turvallisesti Jatkonsalmen telttapaikalle, jossa ollaan joku aiempikin kerta yövytty. Viime kertaan verrattuna telttoja oli huomattavasti enemmän kuin edellisellä kerralla kesäkuun alkupuolella.

Kemijärven kirkko

Pakkailut käynnissä

Lieksassa ollessa ehdittiinkin tekemään päiväretki sekä Petkeljärvelle että Änäkäisen rannoille. Pohjois-Karjala antoi parastaan jälleen itikoiden, mäkärien ja paarmojen muodossa. Päivät olivat helteisiä ja aurinkoisia. Ilomantsissa käytiin myös Hermannin viinitilan puodissa ostamassa kotiinviemisiä sekä Parppein pirtillä nauttimassa pitopöydästä. Petkeljärven piipahdus jäi yllättävän lyhyeksi tuskaisen kuumasta ilmasta ja liian tuttavallisista paarmoista johtuen. En tiedä miksi Pohjois-Karjalaan täytyy aina suunnata kesän kuumimpina päivinä sekä pahimpaan itikka-aikaan. Tosin itikkatakuu tuntuu olevan voimassa vähintään kesäkuun alusta ainakin elokuun puoliväliin. Petkeljärven reissulla matkan varrelle osui kuitenkin ilahduttava mehiläishaukkakolmikkokin, joita saatiin tiirailla tien reunasta hyvän aikaa.





Kuikankierros oli nimensä veroinen


Aurinko paistoi saaden jäkälät loistamaan

Viimeisenä reissuiltana suunnattiin vielä Reposuolle auringonlaskun aikoihin. Ajatuksena oli käydä lintutornissa, mutta se olikin täynnä lentomuurahaisia jäi siis väliin. Käytiin sen sijaan käyskentelemässä pieni pätkä pitkospuita kohti Kaiskunniemeä ja ihastelemassa suota isommassa ja pienemmässä mittakaavassa.

Lintutorniinkin pääsi jälleen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on aina tervetullut!