Näytetään tekstit, joissa on tunniste Etelä-Konneveden kansallispuisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Etelä-Konneveden kansallispuisto. Näytä kaikki tekstit

23. elokuuta 2025

Kahden yön melontaretki, Etelä-Konnevedellä

Juhannuksena suunnattiin jo melkein perinteeksi muodostuneelle muutaman yön melontareissulle. Tällä kertaa kohteena oli Etelä-Konnevesi. Oltiin otettu yksi päivä juhannukseen lisää, joten oltiin jo torstaina liikenteessä hyvissä ajoin. Juhannukselle oli lupailtu hieman epävakaista, niinpä ihan syystä hieman jännitti. Mielessä oli myös viime vuoden melontareissu Linnasaaressa, jossa tuuli ja aallokko vei voiton retkeilijöistä muutamassakin mielessä. Parempaa kokemusta siis oltiin lähdössä hakemaan.

Keittokatoksen suojista pystyi seuraamaan sadetta
 

Lähtö oli jälleen venähtänyt ajatellusta ja muutama mutkakin piti tehdä matkalla Hanhitaipaleen satamaan. Kaikesta huolimatta joskus neljän jälkeen oli kanootti pakattu ja lastattu itsemmekin kyytiin. Sitten vaan suuntailemaan ensin kohti Enonrantaa. Hieman oli avoimemmilla selillä ensimmäiselle päivälle liian suurta aaltoa, joten pysyteltiin mahdollisimman rannan tuntumassa. Sai kuitenkin jonkun verran tehdä töitä, että pysyttiin kurssissa ja oikein päin suhteessa aaltoihin. Enonrannassa pidettiin pieni jaloittelutauko ja katsastettiin paikkoja ennen kuin jatkettiin kohti ensimmäisen yön majoitusta Majaniemen vuokratuvalle.


Melkein juuri kun oltiin päästy rantaan ja kanneltu tavaroita sisälle ja katoksen suojaan alkoikin sataa reippaammin. Siinä sitten asetuttiin taloksi ja alettiin lämmitellä niin saunaa kuin nuotiotakin. Illalliseksi oli perinteiset hodarit, joka taitaakin olla aika retkibravuuri ja luottoruoka. Tyypillisesti ruuasta ei ehtinyt ottaa kuvia ennen kuin se katosi parempiin suihin. Ruuan jälkeen mentiinkin saunan pehmeisiin löylyihin. Siellä viihtyikin hyvän tovin, mutta pesun ajaksi saunan ovi piti jättää auki, ettei tullut liian kuuma. Yöksi saikin laittaa vain makuupussin peitoksi ja nukkua makeasti sopivanlämpöisessä tuvassa.

Sauna ei näyttänyt kummoiselta

Mukavan tunnelmallista

Aamuaskareita
 

Aamulla nautittiin aamiaista ulkosalla katoksen alla ja nautittiin maisemista. Aamupalan jälkeen olikin aika ruveta pakkailemaan sekä siivoamaan paikkoja. Lähtövalmiina taidettiinkin olla kymmenen jälkeen hieman ennen vuokra-ajan päättymistä. Lounaalle melottiin Pieneen Navettasaareen, joka ei kuulu kansallispuistoon, mutta josta löytyy oikein sopiva lounastelulaavu. Nähtin matkalla yksi sääksen pesäkin ja itse asukas myös. Alkumatkasta oli kohtalaisen tyyntä, mutta saarta lähestyessä tuuli yltyi ja aallotkin sen mukaisesti. Pienellä Navettasaarella oli ehkä pari kohtuullista telttapaikkaa ja meidän ollessa lähdössä laituriin ajoikin veneilijöitä, jotka selvästi olivat jäämässä yöksi. Hieman tyynemmällä säällä matkaa olisi voinut jatkaa jopa Iso Pyysaloon.

Pieni jaloittelutauko ennen Pientä Navettasaarta

Aallot yltyivät melkoisiksi
 

Lounaan jälkeen kuitenkin suunnattiin kanootin keula kohti etelää ja kohti Lammassaloa. Lammassalon rannassa pidimme pienen lepotauon, koska sielä löytyi oikein sopiva kallioväli, johon kanootin parkkeerata. Pidimme hyvän tauon vähän napostellen pähkinöitä ja hörppien vettä. Lammassalosta matka jatkui kohti Kaituria ja toisen yön yöpaikkaa. Nähtiin vielä toinenkin sääksenpesä ja asukkaat matkalla. Kaiturissa olikin vain kaksi laveria ja muutoin hieman huonosti telttapaikkoja. Onneksi oltiin kuitenkin sen verran ajoissa, että toinen laveri oli vielä vapaana ja sekös meille sopi hyvin. Eikun vain sisäteltta pystyyn ja pientä rymsteerausta.

Kanootti turvallisesti pienessä välikössä

Maisemapaikalla

Tauolla jossain välissä

Ilta meni hodareiden valmistuksessa, juhannusoluita nauttiessa sekä kuikkaperheen edesottamuksia seuratessa. Juhannus näkyi oletettavasti normaalia vilkkaampana veneliikenteenä. Uni ei oikein meinannut tulla, koska oli niin valoisaa.

Seuraavana aamuna taidettiin olla ensimmäiset ylhäällä ja yritettiin ainakin hipsiä laavulle aamupalan laittoon mahdollisimman hiljaa. Aamu sujui verkkaisesti ja oltiin valmiita suurin piirtein samoihin aikoihin, kun muut alkoivat kömpiä teltoistaan. Siinä sitten pystyikin jo alkaa purkamaan leiriä sekä pakkailemaan viimeistä kertaa tälle reissulle tavarat. Matkalla satamaan nähtiin vielä yksi sääksipari. Aamulla olikin kohtalaisen hiljaista meloskella viimeinen etappi. Tuultakaan ei ollut kovin kummoisesti joten vesi lähinnä laineili. Hanhitaipaleen sataman lahdukassa nähtiin kaksi kuikkaa kohtalaisen lähellä sukeltelemassa. Hieman harmitti, ettei voitu jäädä enää pidemmäksi aikaa liplattelemaan laineille, mutta tämäkin oli hyvä.

15. elokuuta 2021

Makumatkalla Savossa

Hieman ehkä yllättäen kesäkuun toisena viikonloppuna huomasin olevani matkalla Juvalle, jo toisena viikonloppuna peräkkäin. Edellisenä viikonloppuna tosin reissu oli suuntautunut vielä Lieksaan asti. Tällä kertaa olin reissussa ystäväporukalla. Kaikki lähti kevään etäteemaistelusta, jonka jälkimainingeissa huomattiin skonssibuffet-mahdollisuus. Mahdollisuus eskaloitui aika nopeasti suunnitteluzoomailuksi ja lopulta buffet- ja majoitusvarauksiksi.

Näkymää Kalajanvuorelta
 

Savonlinna ja Olavinlinna kulttuurimatkailua

Syöminkien lisäksi tarkoitus oli myös olla päivä kulttuuria sekä luontomatkailua. Niimpä pidennetyn viikonlopun perjantaiaamuna pakkauduimme nelistään yhteen autoon ja matkasimme kohti Savonlinnaa. Olavinlinna oli päivän pääkohde, koska kukaan meistä ei ollut tainnut käydä lapsuuden jälkeen, jos silloinkaan, linnassa. Ajomatka oli sopivan lyhyt ja parkkipaikkakin löytyi lopulta hieman virallista parkkia pidemmältä. Sitä ennen kerittiin tehdä muutama kunniakierros paikkaa etsien.

Kesän kuuma jakso oli jo silloin alkanut ja jo alkupäivästä oli hieman turhan kuuma omaan makuuni. Tajusin onneksi ja yllättäväksi ilokseni olevani ihan oikea opiskelija ja sain lippuni opiskelijahintaan. Olisihan tuota toisaalta voinut ihan täyden hinnankin maksaa. Ilmoittauduttiin heti seuraavalle opastetulle kierrokselle ja käytiin vähän tutustumassa linnaan jo ennen kierrosta.


Olavinlinna

Seinistä näki hyvin, missä mahdollisesti oli ollut holvikattoa


Houkutteleva nimeke


Muurien sisäpuolella olikin mukavasti hieman viileämpää kuin ulkona. Linnan kierros vei meitä tunnin verran ympäri linnaa ja aika paljon käsiteltiin opastuksessa myös oopperajuhla-aihetta. Pääsimme myös kurkistamaan sellaisiin tiloihin, joissa normaalisti oopperajuhlien takia ei pääsisi käymään. Kaikenkaikkiaan kohtalaisen mielenkiintoinen ja viihdyttävä kierros.

Paksu bastioni
 
Kesäinen sinitaivas antoi hienon kontrastin torneille

Kierroksen jälkeen kävimme vielä pyörähtämässä linnan muureilla ennen kuin suuntasimme pois. Pienellä saarella linnan edustalla olikin valkoposkihanhia poikasineen sekä haapanaemo lähes kymmenpäisen laumansa kanssa. En ole koskaan nähnyt pikkusorsien viipottavan sellaista vauhtia kuin nuo haapanapallerot menivät ruohikossa emon paimentaessa.

 

Haapanaemo ja pienoikaisjoukkio

Hulppea rivitalolinna linnuillakin

Lokinpoikaset, oletettavasti emo vahti tolpannokassa

Nälkä kurni jo kaikilla linnareissun jälkeen joten katsastettiin muutaman lähiravintolan annoslistoja, joiden perusteella valittiin sitten lopulta Ravintola Sarastro. Ulkoalue oli oikein viihtyisä ja valitsimme varjoisan pöydän aika alueen nurkasta järvinäkymin. Perjantai alkuiltapäivästä oli aika väljää joten saimme aika rauhassa nauttia niin tunnelmasta, maisemista kuin omasta seurueestamme.

 

Esillepanoon oli panostettu

Itse valitsin ruuaksi kuhaa, joka oli oikein nappivalinta. Sopivan kevyt, mutta tarpeeksi ruokaisa, jotta jaksoi iltaan asti. Esillepano oli myös oikein houkutteleva. Muutkin kiittelivät omia annoksiaan. Ruokailun jälkeen piipahdimme vielä muutamassa kadunvarren putiikissa, jonka jälkeen suuntasimme kaupan kautta takaisin mökille viettämään iltaa.

 

Mökin rannassa kelpasi uiskennella

Helteisen päivän kruunasi kodassa hiilloksella (savustetut) kypsennetyt kasvikset, liha ja halloumi, lakkakuohu sekä taivaallinen pavlova. Kiitokset ruuanvalmistuksesta menevät oikeutetusti ystävilleni. Itsehän lähinnä olin häsäämässä nuotion sytytystä sekä vahtimassa tulta. Ennen nukkumaanmenoa käytiin vielä uimassakin lähes koko joukkion voimin.

Teahouse of Wehmais skonssibuffet ja Etelä-Konneveden kansallispuisto

Lauantaina päästiinkin sitten itse asiaan, jonka takia oikeastaan oltiin koko reissulle lähdetty. Skonssibuffet oli päivän toinen pääteema. Ehdittiin siinä käydä ennen buffettia myös majoituksen lähellä sijainneella Rapion myllyllä, josta yhdelle sun toiselle lähti kaikenmoisia ryynejä mukaan. Kahvilaherkutkin näyttivät oivilta. Oltiin silti hyvissä ajoin Vehmaan kartanon pihapiirissä ja päästiin vähän ihastelemaan maalaisidylliä. Siinä teehuoneen suuntaan kävellessä meitä tuli myös tervehtimään kartanon vallan valloittava koira. Koira kiersi melkein kaikki rapsutuksia vaatien kahden kierroksen verran ennen kuin jatkoi pihassa juoksenteluaan. Skonssibuffet oli teehuoneen yläkerrassa varsin mukavassa salissa ja saimme jokainen varmasti vatsamme täyteen niin, makeista kuin suolaisista skonsseista.

Rapion myllyn kahvilassa olisi päässyt näin hienolle terassille veden päälle

Myllyn padotusallas

Vehmaan kartano

Teemyymälä vasemmalla, teehuone oikealla
 

Buffetin jälkeen suuntasimmekin kohti Etelä-Konneveden kansallispuistoa. Toki kävimme välillä vaihtamassa vaatteet hieman arkisempiin ennen maastoutumista. En olisi ehkä lähtenyt korkokengissä ja hameessa kiertämään mitään siellä. Pieni mutka matkaan kuitenkin tuli, kun google pahan tapansa mukaan ohjaili vähän mystisiä reittejä meidät puiston parkkipaikalle. Päästiin kuitenkin, mutta loputtomantuntuiset hiekkatiet olisi voinut jättää vähemmälle.

Alkumatka 'heinäviidakon' läpi
 

Tuonne kohta kivutaan

Tähän kivikkoon olisi kyllä tarvinnut sauvat

Saatiin nauttia melkein ensi töiksemme käsiin räjähtäneestä itikkamäärästä. Itikoita riitti ötökkämyrkyistä huolimatta aivan älyttömät määrät parkkipaikalta Vuori-Kalajan laavulle ja siitä vielä hetken matkaa Kalajan kierrosta edetessä. Upeat maisemat Kalajavuorelle avautuivat aikalailla heti ensimmäisen nyppylän kohdalla. Eipä reittejä turhaan mainittu vaativiksi, pitkä kivikkoinen nousu veti kyllä aika hiljaiseksi, puuskutusta lukuunottamatta. Onneksi ylhäällä tuuli sopivasti niin sai evästellä ja hengähtää rauhassa itikoilta. Tasainen kallionlaella kulkeva polku tarjosi maisemia lähes joka suuntaan kulkiessa ja yhden näköalapaikan kohdilla nähtiin myös amiraaliperhonen. Olipa kyllä upea!

Maisemat alas olivat hyvin samanoloiset kuin Repoveden Olhavanvuorelta


Olisi tätä voinut hyvän tovin istuksia katsomassa

 

Lopulta polku lähti jälleen laskeutumaan kivikkoista, juurakkoista ja jyrkkää rinnettä. Siinä sai jo vähän keskittyä, kun jaksaminen alkoi olla helteen takia aika lopussa ainakin itselläni. Loppumatkasta pysähdyttiin vielä hetkeksi Vuori-Kalajan puolikodalla, ennen kuin hyttyshyökkäys pakotti meidät jälleen jatkamaan takaisin autolle.



Hyttysten kansoittama puolikota

Olisihan tässä voinut hetken viivähtää, hyttyset ajoi liikkeelle
 

Viimeisenä päivänä siivoiltiin aamusta mökki luovutuskuntoon ja hurauteltiin jälleen kohti Teahouse of Wehmaista tai teehuussia, niin kuin se meidän käytössä vääntyi. Aikaisesta pöytävarauksesta johtuen oltiin päivän ensimmäisten asiakkaiden joukossa. Kaksi ystävistäni tilasi kokonaisen tee- ja maistelumenun, itse tyydyin nokkoskeittoon ja valikoituun teehen ja yksi ystävistäni tilasi skonssiburgerin. Kauhistelimmekin menun tilanneiden ystävieni teemäärää. Teelaatuja oli peräti viittä ja jokaista oli ihan kunnon kannullinen. Selvisimme kaikki kuitenkin enemmän tai vähemmän kunnialla syömisistämme ja juomisistamme. Viimein oli aika lähteä kotiinpäin.

Oikein tunnelmallinen teehuone

Nokkoskeitto oli pehmeää ja tee juotiin viinilaseista


Kavereiden teetarjoilut

Hunajakakkua, jäätelöä, raparperisuikaleita ja hunajakennoa, joka liimasi hampaat yhteen
Säät suosi ja suurin osa sateista tuli sopivasti niissä välein, kun oltiin ajamassa johonkin suuntaan. Itselleni helteinen lämpötila oli hieman tukala, kun en kuumasta niin välittäisi ja itikoiden määrä oli suorastaan järkyttävä. Hyvä reissu silti, sopivasti kulttuuria, ruokaa ja metsää!