Tuokiokuvia tammikuusta

Tammikuun loppupuolella päätimme yhdistää kaupunkiseikkailun, hieman ulkoilua sekä kirppareita. Luvassa oli siis päiväreissu Hämeenlinnaan. Menomatkalla otettiin pikapysähdys Riihimäen Biltemassa, josta käytiin hakemassa digitaalinen ajastin sekä rengasteline. Poislähtiessä aloin katsoa, että mikä ihme viipottaa parkkipaikan laidalla olevassa penkassa. Juuri mitään muuta ei näkynyt kuin musta hännänpää aina silloin tällöin. Piti mennä katsomaan vähän lähempää ja tarkemmin. Otus paljastui kärpäksi, joka viiletti edestakaisin välillä lumen alle sukeltaen. Taisi se meidätkin huomata, koska tuli lähemmäs ja nousi takatassuilleen meitä tapittamaan. Olipa harvinaisen suloinen tapaus ja jätti kyllä hymyn kasvoille pidemmäksi aikaa.

Tuota..Yleensä tässä on kyllä maisema.

Ennen piipahdusta Aulangolla kävimme etsimässä SA-kaupasta sopivaa halkolaatikkoa. Kaksi suurehkoa tarttui mukaan, joista kyllä vain toinen päätyi aiottuun käyttöön, koska olivatkin päästä avautuvaa mallia ja kaksi takan vieressä olisi tehnyt olohuoneesta tukkoisan. Tietysti sen lisäksi, että takkaakaan ei juuri olisi näkynyt kahden korkean laatikon takaa juuri ollenkaan. Lämmityskauden loputtua laatikkoon saa kannen päälle ja siitä tulee oiva akkujen ja puhelinten latauspiste.

Aulangolle ajelimme vanhasta muistista, joskin teimme pienen harharetken majalle asti, vaikka näkötornille oli aikomus mennä. Laitettakoon se talven piikkiin sen verran oli erinäköistä kuin kesällä. Kierros puistometsän ympäri oli kyllä aika elämys ihan autostakin käsin. Ei kuulemma saanut pysähtyä kuvaamaan. Käytiin kävelemässä näkötorni ympäri ja tornin alatasanteella sekä näköalatasanteellakin. Sillä toteamuksella, että maisemat olivatkin aika suljetut, ihan mukavat silti niin paljon kuin niitä näkyi.

Matka jatkui vielä ruuan ja huonekalukirppiksen kautta kotia.

Pienenpieni eväsretki

Helmikuun lopulla oli jo tarpeeksi energiaa sekä sain vihdoin tahtoni lävitse ja sain seuraa pienelle pakkasretkelle Nuuksioon. Tarkoituksena oli pitkästä aikaa vähän totuttautua pakkaseen, käydä ulkona syömässä sekä testailla uusia ja talvioloissa kokeilemattomia varusteita.

Valmistautuminen meni siltä osin hieman huolimattomasti, että totesin Nuuksion kuitenkin olevan paras vaihtoehto. Sinne ei juurikaan mitään karttoja sun muita tarvittaisi ja ajomatkakin olisi lyhyt. Arvelin kuitenkin, että ihmismassoilta ei voisi välttyä ja oikeassa olinkin.

Hienot jääputoukset

Tutulta ja turvalliselta Haukkalammelta lähtiessä lähin tulipaikka ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, koska sitten ei olisi ehtinyt lämmetä lainkaan. Ulkolämpötila taisi olla jossain - 15 °C paikkeilla, eikä se paljoa ollut lämmennyt takaisin autolle päästessä. Jokunen muukin retkeilijä tuli vastaan alkumatkasta ja Haukkalammella oli vähän isompikin porukka jäällä.

Saimme kuitenkin tallustella kirpakassa, mutta niin kauniin aurinkoisessa säässä keskenämme hyvin kuljettua polkua. Kuuntelimme töyhtötiaisten sirputusta ja bongattiin myös yksi käpytikka nakuttelemasta puusta. Holma-Saarijärvelle päästyä oikaistiin vielä jään ylitse toiselle tulipaikalle, joka oli vielä vapaana.

Tulipaikalla oli jo puita, mutta käytiin sahaamassa ja pilkkomassa vähän lisää, niin että meidänkin jälkeen jäisi vielä valmista. Tuli ei millään ottanut tuulen vuoksi syttyäkseen ja saatiinkin käyttää mukaanotettuja huijaussytykkeitä eli kaarnaa ja puulastuja vähän avitukseksi. Sen verran ehdin silmäillä tulipaikan ympäristöön, että olihan siellä joku ollut ihan telttailemassakin jossain välissä.

Paljon on riittänyt kulkijoita

Hyvää hiillosta odotellessa saikin vetäistä taukotakkia päällensä. Olin jossain vaiheessa syksyn aikana ostanut alennuksella paksun untuvatoppatakin juurikin näitä talviretkiä silmällä pitäen. Lähes välittömästi kun takin puki päällensä tuli mukavan lämmin. Hyväksi todettu ostos siis ja nyt se on asianmukaisesti savustettukin vieläpä.

Toisena testauksessa minulla oli ruokatermos myöskin syksyllä hankittu. Olin kotona kaatanut sinne Karhunkierrokselta jääneen pussikeitto-paprika-nuudeliseoksen ja arviomäärän kuumaa vettä. Kun termarin avasi ruoka näytti oikein sopivalta ja höyrysi kivasti kylmässä ilmassa. Ensimmäiset suulliset olivat vähän haaleampia, mutta mitä pidemmälle pääsi sitä lämpimämpää ruoka oli. Aivan pohjalla oli jopa hieman liiankin kuumaa. Juomana oli tottakai termarillinen lämmintä äidin mustaherukkamehua.

Kuva jälkikäteen otettu ei houkuttelevaa sisältöä

Kolmanneksi testasin vaelluskenkiäni näin talvikeleillä. Vähän epäröin sukkavalintaa, mutta lopulta päädyin yksiin vähän paksumpiin merinovillaisiin sukkiin. Niillä pärjäsi oikein mainiosti. Ei tullut varpaille kuuma kulkiessa, eikä paikalla ollessa kovin nopeasti kylmä. Hieman viileä pääsi toki hiipimään siinä nuotiolla pitkän kaavan mukaan istuskellessa, mutta kaikenkaikkiaan positiivinen yllätys.

"Meidän nuotiolle" eksyi pari muutakin tulistelemaan ja lopuksi aika iso porukkakin pölähti paikalle. Nuotiopaikka oli kyllä varmaan niistä kolmesta tuulisin, joten aika vilpakkaa oli ja vähän taisivat posketkin jäätyä siinä. Näin jälkikäteen ajateltuna, vähän harmittaa, etten joulun alennusmyynneistä ostanut sitä toppahametta. Reissun jälkeen reidet olivat aika viileät eivätkä ne lämmenneet vasta kun illalla saunassa.

Pienenpieni jääputous

Tämä on pakko kuvata aina

Seuralainen ei ollut ihan yhtä hyvin varustautunut kuin minä ja aika kyytiä paineltiin takaisin autolle, kun kuulemma vähän varvas meni tunnottomaksi. Lopputuloksena ei ollut jäsenmenetyksiä, mutta muutaman seuraavan päivän lihakset olivat syystä tai toisesta aika kipeitä. Venyttely olisi voinut olla ihan suotavaa.

Mallikuvaa (ja välillä vihreäkin reppu)

Niin ja olihan minulla testissä vielä neljäskin juttu, nimittäin uudehko päiväretkireppu. En oikein tiedä monta reppua ihminen voi tarvita, mutta niistä repuista voisin kirjoitella vähän omaakin juttuaan. Todettakoon tähän, että uusi reppu oli oikein mukiinmenevä. Juuri sopiva itselle ja oikein passelinkokoinen tällaiselle päiväretkelle, eikä reppuun onnistunut mitään kadottamaankaan.

Kotimatkalla piipahdimme Haltiassa lämmittelykäynnillä ja juomassa kaakaot autossa parkkipaikalla. Lämpötilahan ei ollut mikään retkeilyn pakkasennätys, mutta tuuli sai kyllä ilman tuntumaan purevammalta, eli olisi sitä voinut ehkä vähän keväämpäänkin odotella. Jos jo seuraavalle retkelle hieman lämpöisempää olisi odotettavissa.

Täällä vielä

Enpäs olekaan kadonnut lopullisesti. Täällä vielä, joskin alkuvuosi on ollut jostain syystä pitkästä aikaa raskaampi kuin vuosiin. Töissäkin on pitänyt taas istua aivan riittävästi ja itseä läheisesti koskettanut yllättävä henkilöstömuutos pisti hetkeksi miettimään. Pikkuhiljaa onneksi pitenevät päivät ja tämä oikea talvi, muutaman onnettoman jälkeen, alkaa tehdä tehtävänsä pienen ihmismielen piristämiseksi. Edelleen kyllä riittää jatkuvasti tekemistä, pohtimista ja suunnittelua töiden ja talon suhteen.

Paljon en ole ehtinyt ja jaksanut retkeillä, mutta kyllä jokunen juttu on tässä muutaman kuukauden aikana jäänyt kirjoittamatta ja niihin palailen aikanaan. Lisäksi muutama vieläkin vanhempi retki odottaa siirtymistä muistoista näppäimistön kautta ruudulle. Eipä niistä sen enempää tällä kertaa. Tämän lisäksi varmaan jotain suunnitelmiakin voisi jakaa, mutta niitäkään en erityisemmin ala tähän erittelemään.

Oikeastaan tulin vain huhuilemaan ja ilmoittamaan, että jatkoa seuraa. Aivan piakkoinkin vieläpä. Oheen vielä vähän viime viikkojen tunnelmia (ei retkeilyä).

Vähän keittiön faceliftiä (kaakeleiden sutiminen)

Lisää maalaushommia