Helsingin puutarhamessujen kuvastoa

Kävin Messukeskuksen kevät- ja puutarhamessuilla varmaan vilkkaimpana messupäivänä eli lauantaina. Ihmispaljoutta riittikin aika pitkälle iltapäivään. Viiden aikoihin hiljeni ja viimeiset hetket sai kierrellä aika rauhassa. Paljon oli nähtävää ja yksin olisinkin varmaan kiertänyt tehokkaammin. Tällä kertaa kuitenkin olin liikkeellä ystäväjoukkion kanssa ja tapahtuma oli enemmänkin sosiaalinen kuin todelliseen shoppailuun ja inspiraatiohin keskittyvä.

Ihastelin kivoja näytteilleasetteluja ja napsin muutamia kännykkäkuvia, siksi vähän perunalaatua. Ostin kuitenkin muutamien kukkien siemeniä ja tietysti hirmuisen nipun tulppaaneita. Pääasetelmassa riitti ihmettelemistä ja sisustetut 'parvekkeet' olivat useammankin kuvauksen kohteena.

Kaikenkaikkiaan aika mukava lauantai-iltapäivä tuli vietettyä messuilla. Vähän kauneimpia ja hauskimpia yksityiskohtia messuilta. Nyt painelen ilahduttamaan äitiä ihan perinteisillä ruukkuruusuilla, ihanaa äitienpäiväsunnuntaita!

Tämä tyyppi oli ehkä jopa hieman pelottava

Hiljaiseloa

Nyt kun kevät vihdoin puskee päälle ja kalenteri lähitulevaisuuden osalta pursuilee suunnitelmia olisi kai hyvä vähän päivitellä tännekin. Päätin pitkän hauduttelun jälkeen oikeastaan aika hetken mielijohteesta päätyä myös instagramiin. Vielähän siellä ei mitään ole, mutta esimerkiksi tulevan viikonlopun tornien taiston tunnelmat olisi kiva saada sieltä suoraan johonkin. Varsinkin nyt, kun on ollut vähän hidasta tämä juttujen synnyttäminen. Instagramiin tosin päätyy muitakin juttuja kuin vain näitä blogiliitännäisiä, esimerkiksi kodin remontoinnista tai päivän ilahduttavista jutuista. Toisaalta olen pohtinut myös toisen blogin perustamista tämän rinnalle, tänne en kuitenkaan halua mitään noista remontti- tai puutarhajutuista sekä muista hetken ilonaiheista kirjoitella, joten sinne voisi sitä hömppää naputella.

Paljon olisi taas kirjoitettavaa, mutta kun työpaikalla istuu jo vähintään sen 7,5 tuntia koneen ääressä piirustelemassa ja kirjoittamassa, niin ei oikein kotona enää jaksaisi päätyä tähän koneen ääreen. Olen pohtinut pitäisikö alkaa taas kirjoittaa näitä blogitekstejä tuossa sohvalla tabletilla ja lisänäppiksellä samalla voisi tuijotella ulos ikkunoista. Edellä mainittu voisi olla ratkaisu tähän julkaisujen hitauteen. Taas minulle olisi "hyviä" juttuja useampi kappale, mutta pitäisi vaan aloittaa jostain enkä tiedä mistä.

Oheen kuitenkin hieman raikkaan keväisiä kännykkäkuvia tuosta omalta pihalta. Pyrin palailemaan hieman nopeammin seuraavan jutun kanssa taas. Vielä olisi reilu puolikas tätäkin vuotta jäljellä, eli voisihan niitä tavoitteita sille loppupuolikkaallekin asettaa.

Instassa kuitenkin todennäköisesti perjantaina ja lauantaina tornien taistoreissusta jokunen kuva. Näillä mennään ja huomenna vuoden ensimmäinen työmatkapyöräilypäivä. Nähtäväksi jää miten uusi peli kulkee. Maanantaiselta pyöränostoreissulta tarttui myös mahdollisia verhovaihtoehtoja. Tykkäisin itse kovasti noista kaijoista, mutta toisellakin osapuolella valitettavasti on sanansa sanottavana.

Ihanat kaijat!

Täällä vielä

Enpäs olekaan kadonnut lopullisesti. Täällä vielä, joskin alkuvuosi on ollut jostain syystä pitkästä aikaa raskaampi kuin vuosiin. Töissäkin on pitänyt taas istua aivan riittävästi ja itseä läheisesti koskettanut yllättävä henkilöstömuutos pisti hetkeksi miettimään. Pikkuhiljaa onneksi pitenevät päivät ja tämä oikea talvi, muutaman onnettoman jälkeen, alkaa tehdä tehtävänsä pienen ihmismielen piristämiseksi. Edelleen kyllä riittää jatkuvasti tekemistä, pohtimista ja suunnittelua töiden ja talon suhteen.

Paljon en ole ehtinyt ja jaksanut retkeillä, mutta kyllä jokunen juttu on tässä muutaman kuukauden aikana jäänyt kirjoittamatta ja niihin palailen aikanaan. Lisäksi muutama vieläkin vanhempi retki odottaa siirtymistä muistoista näppäimistön kautta ruudulle. Eipä niistä sen enempää tällä kertaa. Tämän lisäksi varmaan jotain suunnitelmiakin voisi jakaa, mutta niitäkään en erityisemmin ala tähän erittelemään.

Oikeastaan tulin vain huhuilemaan ja ilmoittamaan, että jatkoa seuraa. Aivan piakkoinkin vieläpä. Oheen vielä vähän viime viikkojen tunnelmia (ei retkeilyä).

Vähän keittiön faceliftiä (kaakeleiden sutiminen)

Lisää maalaushommia

Joulunaikaa

Joulukin mennä hujahti ohitse. No ei sitä näin työssäkäyvänä kovin pitkä olekaan koko joulunaika. Perjantaina venähti kotiinpääsy töistä hieman pidemmälle kuin oli tarkoitus, joten siivouksen aloittelu siirtyi lauantaille. Lauantai menikin sitten aika pitkälti ostoksilla, siivotessa ja kinkkua paistellessa.

Sunnuntaiaamukin meni lähinnä siivousta viimeistellessä ja kuusta koristellessa. Iltapäivällä ehti jo rauhoittumaankin. Vaikka olisi ollut hurjan hieno ilmakin, jäi lähtemättä ulos syystä tai toisesta. Joulupäivänä ehdittiin vihdoin uloskin asti ja viimeisiä auringonvaloja myös seurailemaan ennen kuin pilvikerros peitti parhaimman auringonpaisteen ja auringonlaskun.

Käytiin melkein sama huippureitti kuin aiemmin, tosin pienellä metsäpyrähdyksellä höystettynä ja huipulla käymättä, koska oli hurjan liukasta lauantaisen räntäsateen jälkeen saapunut pakkanen oli jäädyttänyt aivan kaiken. Viime kerralla Paloheinän majan kohdilla ohimennessä aloitteilla ollut rakennustyökin oli päässyt tähän mennessä siihen malliin, että jotain kiipeilyseinäähän siinä oli rakenteilla. Muutaman kuvankin napsin taas matkalla.

Ensimmäisestä ihkaomasta joulukuusesta tuli otettua enemmän kuvia kuin on varmaan sallittua. Virittelin myös kynttilöitä ja valoasetelmia pitkin alakertaa pimeiden iltojen iloksi. Lisäksi innostuin purkamaan muutaman muuttolaatikon ja kurkistamaan yhteen, jonka sisällöstä ei ollut mitään havaintoa. Ilo oli suuri, kun muutama 'kadoksissa' ollut elokuva ja sarja löytyikin tästä mysteerilaatikosta.

Tämän tarkoituksena olikin saada muutamat tunnelmakuvat joululta tänne. Lisäksi vielä yksi hetki lisää 100 hetkeä luonnossa sarjaan (73/100). Seuraavat postaukset sitten olisikin tarkoitus julkaista vähän pikaisempaan tahtiin.

Elämäni pihabongarina

Mietin tämän kirjoittamista jo keväällä eräänä viikonloppuna toisaalla asuessani, kun havainnoin kahden päivän aikana varmaan kolmisenkymmentä lintulajia pihapiirissä. Männä viikonloppuna tämä putkahti esille uudelleen katsellessani uudessa kodissamme pihalle.

Edellisessä kodissani, jossa ehdin asua kuutisen vuotta keittiön ikkuna antoi kohtuu rehevälle ja suojaiselle sisäpihalle. Rivitalojemme takana oli myös puistikko, joka edesauttoi linturunsautta. Ehdin niiden vuosien aikana tuijotella useamman tovin keittiön ikkunasta ulos lintuja. Parhaimmat havainnot olivat ehkä urpiaiset, nokkavarpunen ja varpushaukka, joka taisi napata tintin ruokinnaltamme. Voin kovin paljoa valehtelematta sanoa havainneeni keittiön ikkunasta ja pihapiirissäni noin 70 lintulajia. Se on aika paljon, kuitenkin reilun kymmenen kilometrin päässä pääkaupunkimme keskustasta.

Muutamana talvena meillä oli ruokinta ennen kuin rotat ilmestyivät pihapiiriimme. Normaalisti ruokinnalla kävi vain tinttejä (tali-, kuusi- ja sinitiaisia), mustarastaita, yritteliäs harakka, pikkuvarpusia sekä silloin tällöin käpytikka. Eräänä keväänä, kun lunta oli ollut paljon, paljastui lumen alta laaja metsähiiren tunneliverkosto, jonne oli jemmattuna auringonkukansiemeniä sinne tänne. Samana keväänä yhytimme muutamaankin kertaan metsäjänikset murkinoimassa maahan pudonneilla siemenillä. Jokusen kerran ruokinnalle eksyi myös viherpeippoja sekä punatulkkuja. Ei kovin kummoinen talvilintusaldo, mutta jotain kuitenkin.

Tämmöisiä roistoja kanssa.

Nyt uudessa kodissamme keittiön toinen ikkuna antaa jälleen mukavan suojaiselle pihapläntille. Viikonloppuna seurasin kuinka sateesta huolimatta laaja pikkuvarpusten joukkio etsi sulassa sovussa tali- ja sinitiaisten kanssa ruokaa pihalta. Muutama mustarastaskin pyörii nurkissa samoin kuin harakoita ja variksia. Pihatalkoiden yhteydessä näin ilokseni närhen naapuritalon pihatiellä.

Ruuhkaa tarjoilulla

Tänä talvena taidamme jälleen laittaa ruokinnan. Tällä kertaa omalle pihallemme. Luumupuihin saakin näppärästi kiinnitettyä ties minkälaista ruokintasysteemiä. Talvi näyttää siis mitä lajeja tässä uudessa ympäristössämme onkaan. Toivoisin, että vuosien myötä päästäisiin samanmoisiin lukemiin kuin edellisessä kodissani. Satakieltä tuskin täällä kesällä kuulee ja käkeäkin varmaan saa kuulostella turhaan. En usko, että lähistöllä myöskään on tarpeeksi korkeaa rakennusta tervapääskyille, mutta ehkäpä täällä törmää johonkin muuhun?

Tämä tyyppi löytyi Bengtskärin pihasta

Tällaista ajatustenvirtaa tällä kertaa.

Lokakuu tiivistettynä

Lokakuuhun ei juuri mahtunut mitään kovin kummoista. Lähinnä istuin kotona ahdistuin lisääntyvästä pimeydestä ja kaikista talon tekemättömistä hommista. Revin tapettia irti, kestitin vieraita ja yritin saada jotain järjestystä siinä onnistumatta. Kuvasaldokaan ei kovin kummoinen ollut. Liitin myös mukaan syyskuun viimeisen viikonlopun.

Hetki kesää muilla mailla

Metsäretki

Tutustumisretkiä.

Lämmityskausi alkoi

Ensilumi. Hetken oli maagista.

Palaillaan pian seuraavassa taas asiaan.

Häiriötekijä

Ajattelin nyt hieman valoittaa syytä miksi postaustaajuus on tippunut radikaalisti. Ensimmäinen syy voisi olla ajankäytön suuntaaminen vähän muuhun, siitä kohta. Toinen syy on tietysti se, että vaikka olisin halunnutkin, niin en ole kyennyt lähtemään mihinkään retkeilemään sitten heinäkuun. En siis todellakaan ole kyllästynyt bloggailemaan, ainakaan toistaiseksi ja jatkan edelleen. Todennäköisesti yritän tästä eteenpäin kirjoittaa sen postauksen viikossa, jos vain jotain sanomista on. Vielä olisi jokunen vanhakin juttu varastossa ja uusiakin on (onneksi) näköpiirissä. Sitten pitäisi vielä ottaa jostain sille kirjoittamisellekin aika.

Se häiriötekijä, joka tässä on enemmän tai vähemmän häirinnyt koko kesän ja vasta alkaneen syksynkin on asunto. Tarkemmin sanoen uuden etsiminen. Ja lopulta kun sopiva oli löytynyt muuttoon vierähtikin yllättäen useampi viikonloppu töiden välissä. Eikä tietenkään edes hankittu sellaista asuntoa, mihin voisi vain muuttaa ja asua. Vaan pitihän sen olla sellainen, että pääsisi jotain tekemään. Jotainkin lopulta taitaa olla suhteellinen käsite.

Tässähän sitä tekemistä riittääkin

Pienin väliaikaismakuuhuone

Sinistä! <3

Alkutilanne

Tapetin alta paljastui jänniä asioita

Vanhaa vihreää tuolla muuriseinässä

Eilinen tilanne, tänään jo sinistä täälläkin (ei kuvia)

En aio tästä kuitenkaan mitään remppablogia tämän retkeilyn ohella tehdä, mutta muutaman postauksen verran saatan horista aiheen vierestä. Eli pahoittelut niille, joita ei kiinnosta.

Kauniista auringonlaskuista ollaan kyllä saatu nauttia yläkerran ikkunoista ja pihaakin on onneksi edes pieni pläntti entisen olemattoman sijaan.

Ei hullumpaa ja tähtiäkin näkyy kirkkaana yönä.

Näkymää keittiön ikkunasta.

Kyllä siihen muutamankin teltan laittaisi

Tässä tämä. Tulee viemään vielä jonkun hetkisen tehokasta retkeilyaikaani. Kääntöpuolena voin periaatteessa koska tahansa käydä pystyttämässä teltan tuonne pihapläntille ja viettää yöni ulkona.