1. heinäkuuta 2023

Melontaretkellä Kolovedellä

Saatiin hieman yllättäen sovitettua pari lomapäivää kesäkuun alkuun. Kauaa ei kestänyt päättää mihin silloin suunnattaisiin. Tietysti melomaan Kolovedelle ja meille täysin uuteen kansallispuistoon. Kanootti oli pian varattu muutamaksi päiväksi ja reittisuunnitelmakin muotoutui ihan kuin itsekseen. Sen verran hyvä oli ollut viime vuoden juhannuksen melontareissu Päijänteellä, että uskallettiin lähteä Kolovedellekin. Tällä kertaa tosin toivottiin hieman viilempää säätä kuin viime Juhannuksena ja sääjumalat olivatkin tainneet ottaa asian ihan tosissaan.

H-hetken lähestyessä sääennuste alkoi näyttää hieman huonolta ainoalle kokonaiselle pitkälle melontapäivälle, ei annettu sen häiritä vaan todettiin, että mennään sään ja fiiliksen mukaan. Keskiviikkona starttailtiin auto puolen päivän aikaan kohti Enonkoskea ja aikataulunmukaisesti kerrankin päästiin ilman kehän ruuhkia. Sopivien taukojen jälkeen oltiin kuuden aikoihin Kirkkorannassa lunastamassa melontavarusteita ja kanoottia itsepalvelupuolelta. Parkkipaikalla olikin yllättävän monta autoa ja vähän alkoi jännittää kuinka moni sattuisi samoille leiripaikoille. Kauaa ei kestänyt, kun tavarat oli lastattu autosta ulos, kanootti kannettu vesille ja kanootti täytetty.

Pian mennään!

Puoli seitsemän jälkeen oltiinkin jo irtaantumassa laiturilta ja lähdössä kohti ensimmäistä yöpaikkaa Vaajasaloa. Hieman piti melontarutiinia hakea, ennen kuin kanootti kulki sujuvasti. Tällä kertaa sentään ohjaus oli aikalailla hallussa alusta lähtien. Tehtiin vahingossa pieni poikkeama, kun näytti siltä että vesistö jatkuisi toiseen suuntaan. Onneksi ensimmäiselle illalle oli varattu maltillinen viitisen kilometriä siirtymämatkaa, kyllä siinäkin oli jo ihan tarpeeksi. Vaajasalossa laiturille kiinnittyminen onnistui kivasti, mutta kanootin saaminen maihin olikin sitten eri homma jyrkän ja kivikkoisen rinteen ansiosta.

 

Vaajasalon kärjessäkin olisi ollut huikea telttapaikka.

Ilta oli tyyni

Käytiin tutkailemassa majoitusvaihtoehdot ja päädyttiin kallion laella sijaitsevaan teltta-alustaan. Maisemat olivat hienot tyynessä kesäillassa ja hyttysiä oli vain nimeksi. Hieman sai pohtia miten teltan saisi järkevimmin lavetille. Tai teltan pystytys ei niinkään ollut ongelma, vaan oviaukkojen kiilaus johonkin väliin sekä tuuletuksen järjestäminen telttakankaiden väliin. Onneksi vaarnapussista löytyy edelleen, seitsemän vuoden jälkeen, irtonaiset myrskynarut, ensimmäistä kertaa niille tuli todellista käyttöä.

 

Pilvet heijastui järven pinnasta

Tyyntä ja rauhallista, vain käkien kukunta ja kuikan huuto silloin tällöin

Oltiin jo ajateltu, että saatiin olla aivan kahdestaan saarella yötä, mutta iltapalaa kallioilla nautiskellessa nähtiin kaksi kajakkia lipumassa kohti leiripaikkaa. Onneksi tyypit eivät olleet sieltä meluisammasta päästä. Kaikkien iltatoimien jälkeen oltiin nukkumassa vasta yhdentoista aikaan. Itsellä oli vaikeuksia saada unta, käen kukkuessa taukoamatta sekä kuikkien huudellessa. Nuotiopaikalta kuului myös vaimeaa puhetta.

Yö oli yllättävän lämmin ja makuupussivalinta osui tällä kertaa aivan nappiin. Kuten normaalia pyöriskelin yön aikana ja aina kun toinen käsivarsi puutui oli vaihdettava kylkeä. Aamulla heräilinkin jo kuuden aikoihin eikä kyllä enää sen jälkeen uni tullut. Syötiin aamupalaa ja purettiin leiri. Kanootin kantaminen takaisin vesille olikin hieman helpompaa aamusta kuin mitä se edellisenä iltana oli ollut.

Suunnattiin ensimmäisenä kansallispuiston ulkopuolelle pienelle saarelle etsimään siellä sijaitsevaa geokätköä. Kätkö löytyi kivasti ja selvästi saarella oli yövytty useamman kerran. Takaisin päin suunnatessa alkoi näyttää hieman pahalta sateen suhteen ja tuuli nostatti hieman laineita. Saatiin myös ihastella kuikkia kohtalaisen läheltä, ennen kuin ne sukelsivat aaltoihin ja kauemmas meistä.

 

Sadetta paossa

Koska puolille päivin oli luvattu reilua sadetta oltiin päätetty pitää pidemmän kaavan lounastauko lähimmällä katetulla taukopaikalla. Niinpä siis suunnattiin kanootin keula hieman takaisinpäin ja kohti Lohilahtea. Lohilahden puolikota osoittautui oikein mukavaksi paikaksi ja sen penkeille olisi vaivatta mahtunut jopa yöpymään ongelmitta. Ehdittiin vielä ennen sateen alkua käydä tekemässä polttopuita, joten selvittiin kastumatta. Paistettiin tulilla ensin makkarat, jonka jälkeen oli lettujen ja kahvin vuoro. Muutama tunti kului oikein rattoisasti tulee tuijotellen, syöden, lämmöstä nauttien ja sateen ropinaa kuunnellen.

Kahden aikoihin sade alkoi näyttää laantumisen merkkejä ja oli aika pakata jälleen kanootti lähtökuntoon ja lähteä etenemään päivän etapille. Matka osoittautukin aika pitkäksi, välillä oli tuulen synnyttämää aallokkoa välillä aivan tyyntä. Lopulta parin tunnin rauhallisen melonnan jälkeen rantauduttiin Syväniemeen pitämään pieni huolto- ja jaloittelutauko. Vähän välipalaa naamariin ja matka jatkui vielä viimeiselle etapille kohti Lapinniemeä. Aallokko ja sivutuuli olikin sellaista, että saatiin meloa kummatkin samalta puolelta, jotta kanootti olisi kulkenut suurinpiirtein siihen suuntaan mihin haluttiin edetä.

 

Tänne oli hieman helpompi myös rantautua

Toinen kahdesta telttapaikasta

Lapinniemessä saatiin viettää ilta kaikessa rauhassa. Mitä nyt hieman ruokailun jälkeen tuli aika viileä ja oli kömmittävä makuupussiin lämmittelemään. Taidettiin siinä jopa torkahtaa, mikä on kyllä harvinaista herkkua. Iltapalaa käytiin valmistamassa entisessä puuvajassa, johon oli kivasti lisätty penkit/laverit. Aika tuulinen oli kyllä tuo puuvajakin ja iltapalan jälkeen olikin jälleen kiirus makuupussin suojiin. Toisesta yöstä oli luvattu hieman viileämpää, joten merinokerrasto tuli tarpeeseen sekä untuvatakki lisäpeitoksi.

 

Sadetta näkyvissä

Lapinniemen sympaattinen leiripaikka
 

Lapinniemi oli äänimaailmaltaan hieman rauhallisempi ja uni tuli toisena yönä paremmin kuin ensimmäisenä, liekö sitten tottumiskysymyskin. Aamulla oli jopa hieman lämmin ja makuupussista olikin mukava heräillä raikkaaseen aamuun. Aamutoimissa kesti totutusti noin pari tuntia jonka jälkeen leiri oli pakattu, aamupala nautittu sekä kanootti jälleen laskettu vesille ja lastattu. Tuuli vaikutti olevan hieman navakampaa kolmannen päivän iloksi. Tarkoituksena oli alunperin käydä vielä matkalla katsomassa kalliomaalauksia, mutta aika ei vain jostain syystä riittänyt. Syynä saattoi olla yllättävän voimakas tuuli ja aallokko. Edellisen päivän hieman aiottua pidempi matkakin saattoi olla nopeutta rajoittava tekijä.

Aikamoista murkulaa oli lähes koko ajan meloessa näkyvissä

Lopulta kurvattiin Kirkkorannan laituriin puoli kahdentoista aikaan ja huoltotoimien jälkeen auton keula suunnattiin kotia kohden. Olisihan tuolla voinut vielä jonkun päivän vaikka viettääkin, mutta mukavaa oli jälleen vaikka ajoittain hieman jopa vilpakkaa. Kuvia tuli otettua aivan liian vähän, kun tuli vain ahmittua maisemia silmillä ja keskityttyä itse olemiseen.

16. tammikuuta 2023

Pieni talviseikkailu, ensimmäinen talvinen telttayö

Joulukuun alkupuolella sai sopivasti tehtyä pidemmän viikonloppureissun, kun otti itsenäisyyspäivää edeltävän maanantain vapaaksi. Alustavasti varattiin hotelli Vaasasta. Tarkoitus oli joko lähteä jo perjantaina ja yöpyä jossain matkan varrella tai sitten vasta lauantaina ja ajella mahdollisimman monen ns kuntakartalta puuttuvan kunnan kautta. Perjantain työpäivä venyi pitkäksi ja lähtemään taidettiin päästä vasta viiden aikoihin. Ensimmäisenä piti tietysti pysähtyä syömään ja lopulta perillä Kauhanevan Salomaan parkkipaikalla oltiin vähän kymmenen jälkeen.

Kotia kohden Salamajärveltä
 

Siinä sitten kamat kasaan ja kohti telttapaikkaa. Metsä oli pimeä sekä hiljainen ja pieni pakkanen kipristeli nenänpäätä. Tehtiin poikkeus eikä menty samalle telttapaikalle, jossa aiempina kertoina ollaan oltu vaan laitettiin tällä kertaa teltta pystyyn puolikodan viereen. Heivattiin makuualusta sekä makuupussit kuohkeutumaan telttaan ja suunnattiin puolikodan penkeille iltapalalle. Lämmin kaakao lämmitti mukavasti ja pienen istumisen jälkeen olikin aika suunnata kohti unten maita.

Ensimmäisen illan ainut kuva, oli pimeää.

Oltiin kerrankin muistettu myös ottaa lämpötilamittari mukaan, jotta saataisiin yön lämpötilaa hieman tietoon. Oltiin varauduttu myös kahden makuupussin taktiikalla, ettei vilu yllättäisi. Päädyin sukeltamaan ohuempaan pussiin sisään ja heitin paksumman peitoksi päälle. Poikkeuksellisesti jätin myös villasukat kerrankin jalkaan. Yö menikin yllättävän lämpimissä merkeissä ja selvästi hieman viileämmässäkin olisi pärjännyt minun makuupussiyhdestelmälläni. Kasvoja kun paljasti hieman makuupussien uumenista niin huomasi selvästi yön viileyden. Aamulla mittari näytti kylmimmäksi lämpötilaksi -7,4 °C, mittari tosin ei ollut aivan ulkona ollut, vaan sisäteltan ulkopuolella, joten todellinen ulkolämpötila oli saattanut olla hieman vielä enemmänkin.

Hiljainen ja rauhallinen suo


Lämpöä kirpeään pakkasaamuun
 

Puolisokin pärjäsi kohtuu hyvin. Jossain vaiheessa aamuyöstä tosin oli tainnut hieman viileä tulla, eli jotain pitää keksiä, jos meinaa vielä viileämmässä nukkua. Aamu valkeni kuulaana ja muutamat linnutkin ilmoittelivat itsestään. Aamupalalle tehtiin pieni nuotio lämpöä tuomaan. Siinä aamupalaa tehdessä ihmettelin kun aivan kuin olisi joutsenia kuulunut jostain. Pian niitä lensikin aikamoinen aura suon ylitse tööttäillen, maagista. Telttaa ja tavaroita pakkaillessa ehti jo useampikin seurue kulkea meidän ohitsemme. Joku selvästi paikallinen koiransa kanssa kyseli, että oltiinko ihan yötä oltu ja totesi joidenkin olleen myös edellisenä viikonloppuna.

Matkaa taidettiin päästä jatkamaan vasta lähempänä yhtätoista. Siinä sitten ajeltiin hieman kiertoreittiä Vaasaa kohden ja Vaasaan saavuttiinkin sitten jo pimeän laskeuduttua. Ilta oli kipakan kylmä ja tuulinen, kun yritettiin etsiä ruokapaikkaa ja lähes joka ovella meille todettiin, ettei mahdu. Olisi pitänyt siis varailla jotain etukäteen.

Kyllähän joulukuun alun reissulle pitää rantalomaakin saada. Jossain Korsnäsissä

Napuen taistelun muistomerkki

Alajärvi fasaanien luvattu maa
 

Seuraavana aamuna hyvän aamupalan jälkeen lähdettiinkin jälleen ajelemaan seuraavaa kohdetta kohden. Tietysti useamman pysähdyksen taktiikalla. Käytiin muun muassa Napuen taistelun muistomerkillä, mielenkiintoinen kohde. Viimein pitkältä tuntuneen viimeisen pätkän jälkeen ajeltiinkin jo Salamajärvellä Sysilammen vuokratupaa kohden. Tupa oli onneksi edellisten jäljiltä vielä kohtalaisen lämmin, joten sitä ei tarvinnut heti alkaa lämmittämään. Sen sijaan käytiin tutkailemassa saunaa ja mietittiin missä iltaruoka valmistuisi. Saunaan toki kannettiin vedet aivan ensimmäisenä sekä käytiin hakemassa polttopuita. Jälleen pulkka osoitti kelpoisuutensa kaikenmoisessa liikuttelussa ja polttopuut puuvajalta kulkeutuivat jouhevasti saunalle.


Saunaa saikin hyvän tovin lämmitellä. Ehdittiin siinä välissä paistella makkaratkin nuotiolla illan pimeydessä. Sauna antoi pehmoiset löylyt ja siirtymä saunasta pukuhuoneen puolelle meni aika vikkelästi pakkasen ollessa varmaan kymmenen tuntumassa. Saunan ja tuvan väliä käyskennellessä ei edes tarvinnut otsalamppua sen verran lumi ja taivaalla mollottava kuu valaisivat. Illalla tupa alkoikin olla aika viileä, joten sitä sai vielä tovin lämmitellä ennen nukkumaanmenoa. Kerrankin onnistuttiin lämmittämisessä, niin ettei tuvasta tullut pätsiä. Ehkä osa syynsä oli myös siinä, että kaminan tulet sai aika helposti sammumaan, käyttäjävika varmastikin.

Illalla makuupussiin sukeltaessa sain jonkun ihme horkan ja täytyi vielä laittaa toinenkin makuupussi päälle, jotta lämpeni. Jossain vaiheessa yötä sitten heräsin tottakai aivan hikisenä. Samalla makuupussikombolla kun olin nukkunut vähän turhan lämpimästi jo siinä seitsemässä pakkasasteessa, niin jotenkin kummasti tuvan vajaa kymmenen ei ollut aivan optimaalisin.

Sysilammen autio- ja varaustupa

Sysilampea

Sauna oli sympaattinen joskin aika tovin sitä sai lämmittää

Sysilammen pysähtyneessä tunnelmassa olisi viipynyt pidempäänkin

Aamulla oli pakko laittaa hieman tulia vielä kamiinaan, jotta tarkeni paitasillaan tuvassa hääriä ja valmistella aamupalaa sekä pakkailla. Sitten olikin aika siivoilla tupa ja käydä tarkistamassa saunan siisteys sekä lähteä talsimaan takaisin autolle. Tupa taisikin jäädä hieman siistimpään kuntoon kuin tullessa, ainakin sen verran tuli kalasteltua villakoiria nurkista ja sänkyjen alta. Aamu oli kirpakan kylmä ja purevuutta lisäsi vielä jonkinmoinen viima varsinkin suo-osuudella. Onneksi autolle ei ollut pitkä matka ja pian ajeltiinkin useammankin oletettavasti hirvieläinpassissa olevan henkilön ohitse.


Kauniin pehmeät värit

31. joulukuuta 2022

Retkivuosi 2022 jonkinlaisina lukuina

Kelaillaampa takaisin alkuvuoteen ja tavoitteisiin, joita itselleni asetin.

Ensimmäiseksi ulkonayöpymiset. Tänä vuonna starttailtiinkin jo niin aikaisin kuin maaliskuun lopulla. Käytiin vielä aikamoisessa myrskysäässä Kopparnäsin kärjessä. Eipä kyllä oltu ainoat yöpyjät, mutta ainoat telttailijat ainakin niillä main. Telttaöitä kertyi tasaisesti lähes jokaisena kuukautena. Uutuutena tänä vuonna ulkonayöpymisiin tuli auto. Kaipa tuo menee lähes teltan kanssa samaan kastiin, ei siellä kuitenkaan lämmitystä ole, eikä juuri ulkoilmaa lämpimämpääkään. Ulkonayöpymisiä koko vuodelle kertyi 17 kappaletta, joista kaksi autossa sekä vielä yksi tupayökin. Eli periaatteessa muutama jopa yli tavoitteeni.

Tammikuun alku Pitkäkoski, koskikaraa etsimässä

Fiskarsinlahden ruovikkoa, päiväkahvilla lintutornissa

Vuoden ensimmäinen päivä oli kirpakka

Vuoden uusina kohteina olivat tänä vuonna Päijänteen, Lemmenjoen, Selkämeren sekä Salamajärven kansallispuistot sekä pienempinä kohteina Väransby, Linlo, Tremanskärr, Varlaxudden ja Lappohjanranta, eli aika monta enemmän kuin ajattelin. Päiväseikkailuita onkin tehty ilahduttavan paljon ympäri vuoden ja ollaan myös vähän menty mukavuusalueen ulkopuolelle iltaretkeilyjen osalta. Sienessäkin ehdittiin käydä useampi kerta, sato tosin jäi hieman laihahkoksi.

 

Valoa pimeyden keskellä

Helmikuun aluksi Nuuksiossa iltaretkellä, ilma -15 °C

Helmikuun linturetkellä Berguddenilla Kopparnäsissä


Vanhankaupunginlahti helmikuu

Viikin kesyhköt 'pullasorsat'

Aika monessa kansallispuistossakin ehdin piipahtaa vuoden aikana. Listalla oli tuttuja sekä turvallisia kuten Kauhaneva-Pohjankangas (x2), UK-puisto, Helvetinjärvi, Sipoonkorpi (x2), Nuuksio, Kurjenrahka sekä Rokua. 


Maaliskuussa käytiin ihailemassa Karkkilan koskireittiä (myös koskikaroja)
 

Maaliskuun lopulla Porkkalassa oli jo keväistä

Kun taas vielä pääsiäisenä Pohjois-Karjalassa oli ainakin puoli metriä lunta

Talviyöpyminenkin tuli varmasti kaikin kriteerein vihdoin suoritettua, jos ei maaliskuun räntäsateista myrsky-yötä voi laskea talviyöpymiseksi, niin viimeistään joulukuun alun Kauhanevan -6 °C telttayö riittänee, oli luntakin. Hieman myös jäi palo talvitelttailuun, hupsista vaan. Viimeisestä tullee todennäköisesti jonkinmoinen raportti, kunhan tässä saisi itsestään suollettua ulos. Hieman salainen maaliskuussa alkanut tavoite nukkua jokaisena kuukautena ulkona jäi vähän harmillisesti kesken, kun marraskuussa ei tullut yhtään ulkoyötä.

Toukokuun alussa oli tornien taisto, aamu oli kaunis, mutta jälleen kylmä

Kesäkuun alulla rhodopuistot olivat loistossaan

Nämä kuvat ovat Raision puistosta

Saariston rengastiellä kesäkuun alussa

Houtskarin Borgbergetille kiipeäminen palkittiin

Lintuilun osalta tämä vuosi olikin aika vilkas. Aivan vuoden viimeisinä kuukausina tosin ei ole ehtiminen ja ehkä kiinnostuskaan riittänyt varsinaiseen linturetkeen. Linturetkiä siis kertyi aika monta sekä havaittuja lajeja jopa 177! Tänä vuonna yritin tunnistaa lintuja pelkästään äänestäkin ja siinäkin sata meni hienosti rikki. Äänien merkkaaminen tosin vähän jäi, joten todellisuus saattoi olla jokunen enemmän kuin mitä itse edes muistan. Mieleenpainuvimpia lajeja tälle vuodelle olivat ehdottomasti valkoselkätikka tammikuun alussa, vesipääsky Suomenojalla (vasta toista kertaa ikinä), huikean suuri teeriparvi joulun alla Lieksassa, suuri määrä pilkkasiipiä saaristossa, kevään pikku-uikku, täysin spontaanit riekot sekä pikkutiirat Yyterissä syksyllä.

  
Rokua Pitkäjärvi


Koskelopesue, Kallahdenniemi

 
Rantaheinikkoa, Kallahdenniemi

 
Jälleen Vanhankaupunginlahdella

Hieman vielä tilastoja insinöörille soveltuvammassa muodossa vuodelta 2022

- telttaöitä                                                                15 kpl + 1 kpl tupayö
- autossa nukuttuja öitä                                           2 kpl
- erilaisia retkiä lyhyitä ja pitkiä                             82 kpl
- havaittuja lintulajeja                                             177
- ajettuja kilometrejä                                               liikaa
- vuoden aikana (kätköilyn ohella) käydyt kunnat 51 kpl
- vuoden aikana löydetyt kätköt                             164 kpl (30.12. mennessä)

Iltapalareissu Fiskträsk, Sipoonkorpi

Sieniretki Pirttimäkeen ja hienot iltasumut pelloilla


Vuodelle 2023 voisi jälleen ottaa hieman rohkeamman tavoitteen ulkonayöpymisissä, jos tavoitteen nostaisi jopa 25 yöhön. Jälleen hieman laveasti teltta, laavu, auto sekä kamiinalla/takalla lämpiävä tupa (syys-/talvikaudella) kuuluu laskentaan. Lisäksi tavoitteeseen yhdistettynä tulee nukkua vähintään 1 yö/kk ulkona. Vuodelle voisi ottaa myös tavoitteeksi 4 uutta kohdetta ja uusia yövyttyjä kansallispuistoja muutaman kappaleen (näitä vielä riittää jokunen). Haaveilen myös pääseväni jälleen vaellukselle (min 3 yötä maastossa) sekä 3-4 parin yön retkelle. Sekä yksi yöretki voisi suuntautua vesistöön kanootilla.

Pieni eväsretki Tremanskärrille

Syksyn värejä, Pitkäkoski
 

Linturetkeilyn osalta yritän pysyä vähintään joka kuukausi linturetkeilyä tahdissa ja tavoitelajimääräksi voisin ottaa maltillisen 170 lajia.

Jouluaaton aattona itäsemmässä Suomessa

Jouluaaton illanhämyssä hautuumaalla
 

Retkeilyn osalta voisin ottaa jonkun uuden taidon opettelun itselleni. Omistan tulukset, mutta niiden hallinta taitaa olla vähän niin ja näin, joten sitä voisi esimerkiksi opetella, niin että tulet saisi syttymään niillä.