Retkivuoden 2023 summaus

On tullut taas se aika vuodesta, kun ihmetellään mitähän sitä on oikein ajateltu vuoden alussa ja kuikuillaan jo seuraavaan vuoteen. On kiva koota ajatuksia ja muistella mitä vuoden aikana onkaan ehtinyt tapahtua ja missä on tullut käytyä.

Ihana Kauhaneva

Tavoitteita kertyikin tälle vuodelle aika liuta ja mikäpä siinä niitä onkin aina hyvä olla, mikä se muu ajaisi ulos silloin kun ei vaan kertakaikkiaan jaksaisi. Yksi suurimmista tavoitteista kaiken normaalin arjen keskellä oli hieman suuruudenhullu 25 yötä ulkona ja se varmaan olisikin tullut täyteen ilman erinäisiä muuttujia. Kohtalaiseen tulokseen silti päästiin eli 19 ulkona, autiotuvassa sekä tietyin kriteerein kodassa vietettyä yötä. Oikeastaan tuohon 19 yöhön mahtuu pari aittamajoituksessa ollutta yötä, mutta lasken ne silti ulkonayöpymiseksi, koska lämpötila sisällä todellisuudessa oli jossain nollan hujakoilla, koska lämmitystä ei ollut käytettävissä. Yöpymistavoite voisi myös vuodelle 2024 pysyä samana.

Kesävaelluksen teema, sukat narulla

Urupää

 

Toinen yöpymiseen liittyvä tavoite oli joka kuukausi vähintään yksi yö ulkona. Tämähän kosahti heti tammikuussa, kun en saanut ketään houkuteltua mukaan. Helmikuu meni hyvin, mutta maaliskuussa tapahtui jälleen jotain mystistä eikä telttaa käyty ulkoiluttamassa. Muutkin kuukaudet onnistui jossain määrin paitsi marraskuukin vilahti ohi ilman ainuttakaan ulkonayöpymistä. Joulukuu tosin korjasi vähän tilannetta, joten jatketaan tästä ja yritetään saada se vuoden putki vihdoin onnistumaan, ei tekosyitä.

Muut yöpymiseen liittyvät tavoitteet tulivatkin sitten täyteen. Uudet yövytyt kansallispuistot olivat listalleni Koli ja Kolovesi. Minimissään kolmen yön vaellus tuli tehtyä Urho Kekkosen kansallispuistoon heinäkuun helteillä ja kolme parin yön retkeä suuntautuivat Kolovedelle, Salpalinjalle sekä Kauhaneva-Pohjankankaan ja Lauhanvuoren suunnille. Kolovesi täytti myös yksi yöretki kanootilla option.

Reposuon keväthangilla

Torronsuolla myöhäisellä syysretkellä

 

Uudet kohteet tälle vuodelle olivatkin sitten vähän pienempiä vuoden alkupuoliskolla tuli käytyä Nurmijärven Myllykoskella ja Isosuolla, Miehikkälän suunnilla Salpalinjalla seikkailemassa ja Kolovettä tutkailemassa. Juhannuksena tehtiin piipahdus Gölisnäsiin ja syksyn ruskaretkellä käytiin Kristiinankaupungissa ihmettelemässä Kanuunalahtea lounasretken verran. Marraskuussa päädyin myös ystävieni kanssa Vihtiin Rokokallion reiteille. Lintulajitavoite saavutettiin niukin naukin (172/170 lajia), mutta listalta jäi puuttumaan kymmenkunta tavallisesti nähtyä lajia. Retkiä kertyi kaiken kaikkiaan omien laskujeni mukaan 72 ja sienestys lähtikin syksyllä aivan lapasesta ja vei ehkä liiaksi aikaa muulta retkeilyltä.

Mattholmsfladan ja tornien taisto

Moitakurun päivätupa

Vuoden aikana tuli jälleen vierailtua tutuissa ja turvallissa paikoissa, joihin lukeutui Nuuksion, Sipoon, Urho Kekkosen, Rokuan, Kolin, Teijon, Kauhaneva-Pohjankankaan, Lauhanvuoren, Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistot sekä Ruunaan retkeilyalue.

Upeaa kansallismaisemaa helteisessä heinäkuussa

 

Tulevan vuoden tavoitteiksi voisi 25 ulkoyön sekä joka kuukauden yhden ulkonavietetyn yön lisäksi listata 175 nähtyä lintulajia, kaksi uutta kansallispuistoa ja kolme uutta yövyttyä kansallispuistoa. Pari uutta retkeilypaikkaakin voisi yrittää mahduttaa jälleen vuoden sisään.

Retkivuosi 2022 jonkinlaisina lukuina

Kelaillaampa takaisin alkuvuoteen ja tavoitteisiin, joita itselleni asetin.

Ensimmäiseksi ulkonayöpymiset. Tänä vuonna starttailtiinkin jo niin aikaisin kuin maaliskuun lopulla. Käytiin vielä aikamoisessa myrskysäässä Kopparnäsin kärjessä. Eipä kyllä oltu ainoat yöpyjät, mutta ainoat telttailijat ainakin niillä main. Telttaöitä kertyi tasaisesti lähes jokaisena kuukautena. Uutuutena tänä vuonna ulkonayöpymisiin tuli auto. Kaipa tuo menee lähes teltan kanssa samaan kastiin, ei siellä kuitenkaan lämmitystä ole, eikä juuri ulkoilmaa lämpimämpääkään. Ulkonayöpymisiä koko vuodelle kertyi 17 kappaletta, joista kaksi autossa sekä vielä yksi tupayökin. Eli periaatteessa muutama jopa yli tavoitteeni.

Tammikuun alku Pitkäkoski, koskikaraa etsimässä

Fiskarsinlahden ruovikkoa, päiväkahvilla lintutornissa

Vuoden ensimmäinen päivä oli kirpakka

Vuoden uusina kohteina olivat tänä vuonna Päijänteen, Lemmenjoen, Selkämeren sekä Salamajärven kansallispuistot sekä pienempinä kohteina Väransby, Linlo, Tremanskärr, Varlaxudden ja Lappohjanranta, eli aika monta enemmän kuin ajattelin. Päiväseikkailuita onkin tehty ilahduttavan paljon ympäri vuoden ja ollaan myös vähän menty mukavuusalueen ulkopuolelle iltaretkeilyjen osalta. Sienessäkin ehdittiin käydä useampi kerta, sato tosin jäi hieman laihahkoksi.

 

Valoa pimeyden keskellä

Helmikuun aluksi Nuuksiossa iltaretkellä, ilma -15 °C

Helmikuun linturetkellä Berguddenilla Kopparnäsissä

Vanhankaupunginlahti helmikuu

Viikin kesyhköt 'pullasorsat'

Aika monessa kansallispuistossakin ehdin piipahtaa vuoden aikana. Listalla oli tuttuja sekä turvallisia kuten Kauhaneva-Pohjankangas (x2), UK-puisto, Helvetinjärvi, Sipoonkorpi (x2), Nuuksio, Kurjenrahka sekä Rokua. 

Maaliskuussa käytiin ihailemassa Karkkilan koskireittiä (myös koskikaroja)

 

Maaliskuun lopulla Porkkalassa oli jo keväistä

Kun taas vielä pääsiäisenä Pohjois-Karjalassa oli ainakin puoli metriä lunta

Talviyöpyminenkin tuli varmasti kaikin kriteerein vihdoin suoritettua, jos ei maaliskuun räntäsateista myrsky-yötä voi laskea talviyöpymiseksi, niin viimeistään joulukuun alun Kauhanevan -6 °C telttayö riittänee, oli luntakin. Hieman myös jäi palo talvitelttailuun, hupsista vaan. Viimeisestä tullee todennäköisesti jonkinmoinen raportti, kunhan tässä saisi itsestään suollettua ulos. Hieman salainen maaliskuussa alkanut tavoite nukkua jokaisena kuukautena ulkona jäi vähän harmillisesti kesken, kun marraskuussa ei tullut yhtään ulkoyötä.

Toukokuun alussa oli tornien taisto, aamu oli kaunis, mutta jälleen kylmä

Kesäkuun alulla rhodopuistot olivat loistossaan

Nämä kuvat ovat Raision puistosta

Saariston rengastiellä kesäkuun alussa

Houtskarin Borgbergetille kiipeäminen palkittiin

Lintuilun osalta tämä vuosi olikin aika vilkas. Aivan vuoden viimeisinä kuukausina tosin ei ole ehtiminen ja ehkä kiinnostuskaan riittänyt varsinaiseen linturetkeen. Linturetkiä siis kertyi aika monta sekä havaittuja lajeja jopa 177! Tänä vuonna yritin tunnistaa lintuja pelkästään äänestäkin ja siinäkin sata meni hienosti rikki. Äänien merkkaaminen tosin vähän jäi, joten todellisuus saattoi olla jokunen enemmän kuin mitä itse edes muistan. Mieleenpainuvimpia lajeja tälle vuodelle olivat ehdottomasti valkoselkätikka tammikuun alussa, vesipääsky Suomenojalla (vasta toista kertaa ikinä), huikean suuri teeriparvi joulun alla Lieksassa, suuri määrä pilkkasiipiä saaristossa, kevään pikku-uikku, täysin spontaanit riekot sekä pikkutiirat Yyterissä syksyllä.

 

 

Rokua Pitkäjärvi

Koskelopesue, Kallahdenniemi

 

Rantaheinikkoa, Kallahdenniemi

 

Jälleen Vanhankaupunginlahdella

Hieman vielä tilastoja insinöörille soveltuvammassa muodossa vuodelta 2022

- telttaöitä                                                                15 kpl + 1 kpl tupayö
- autossa nukuttuja öitä                                           2 kpl
- erilaisia retkiä lyhyitä ja pitkiä                             82 kpl
- havaittuja lintulajeja                                             177
- ajettuja kilometrejä                                               liikaa
- vuoden aikana (kätköilyn ohella) käydyt kunnat 51 kpl
- vuoden aikana löydetyt kätköt                             164 kpl (30.12. mennessä)

Iltapalareissu Fiskträsk, Sipoonkorpi

Sieniretki Pirttimäkeen ja hienot iltasumut pelloilla

Vuodelle 2023 voisi jälleen ottaa hieman rohkeamman tavoitteen ulkonayöpymisissä, jos tavoitteen nostaisi jopa 25 yöhön. Jälleen hieman laveasti teltta, laavu, auto sekä kamiinalla/takalla lämpiävä tupa (syys-/talvikaudella) kuuluu laskentaan. Lisäksi tavoitteeseen yhdistettynä tulee nukkua vähintään 1 yö/kk ulkona. Vuodelle voisi ottaa myös tavoitteeksi 4 uutta kohdetta ja uusia yövyttyjä kansallispuistoja muutaman kappaleen (näitä vielä riittää jokunen). Haaveilen myös pääseväni jälleen vaellukselle (min 3 yötä maastossa) sekä 3-4 parin yön retkelle. Sekä yksi yöretki voisi suuntautua vesistöön kanootilla.

Pieni eväsretki Tremanskärrille

Syksyn värejä, Pitkäkoski

 

Linturetkeilyn osalta yritän pysyä vähintään joka kuukausi linturetkeilyä tahdissa ja tavoitelajimääräksi voisin ottaa maltillisen 170 lajia.

Jouluaaton aattona itäsemmässä Suomessa

Jouluaaton illanhämyssä hautuumaalla

 

Retkeilyn osalta voisin ottaa jonkun uuden taidon opettelun itselleni. Omistan tulukset, mutta niiden hallinta taitaa olla vähän niin ja näin, joten sitä voisi esimerkiksi opetella, niin että tulet saisi syttymään niillä.

Mennyttä ja tulevaa, eli vuoden 2022 tavoitteet

Hieman olen normaalia myöhemmässä tämän tavoitepostaukseni kanssa. Jotenkin vuodenvaihde tuli ja meni aika yllättäen. Pidin jopa muutaman lomapäivänkin välipäivinä, mutta silti ei tuntunut aika muka riittävän mihinkään. Nyt siis luvassa viime retkivuoden tavoitteiden summaus ja tämän vuoden tavoitteiden asetus. 

Voisin yrittää myös vähän kunnostautua näiden kirjoituksieni kanssa. Viime vuodelta en saanut juuri mitään muistiin, mikä ei tarkoita ettenkö olisi retkeillyt ahkerasti. Ainakin näin alkuvuodesta olisi niin sanottujen hiljaisempien kuukausien täytteeksi tarinoita. Nyt kuitenkin viime vuoteen kokonaisuudessaan. 

Pulmankijärventien viereltä maisemia Kaldoaiviin

Olin jälleen kunnianhimoisesti asettanut itselleni 15 ulkonayöpymistä tavoitteeksi. Eipä tuo toteutunut, jotenkin keväällä ensimmäinen varsinainen telttailu venyi ja venyi sekä jäi lopulta vain yhteen yöhön suunniteltujen kahden sijaan. Eikä syksylläkään syystä tai toisesta päässyt tai jaksanut lähteä mihinkään vaelluksen lisäksi. Ulkonayöpymiset jäivät siis viimekin vuonna vaivaiseen kymmeneen yöhön, joista kuusi kertyi syyskuun vaelluksella. Saman 15 yötä ulkona voisi edelleen (aina ja ikuisesti) pitää tavoitteena myös tänä vuonna. Myöskään muutaman yön retkiä ei tullut tehtyä yhtään. Pidempi vaellus sen sijaan toteutui viimein. Vaellus suuntautui ruskavaelluksena Urho Kekkosen kansallispuistoon ystäväporukan kanssa ja siitä varmasti tulen vielä kirjoittamaan oman juttunsa. Ilmat eivät varsinaisesti hellineet, mutta tavarat kastuivat pahimmin vasta viimeisenä iltana. 

Kiilopään rinteeltä kohti rajaa

Uusia retkikohteita kerääntyi sen sijaan useampia. Keväällä kävin kerryttämässä itselleni yön Leivonmäen kansallispuistosta ja samalla reissulla etsiydyimme myös Pyhä-Häkkiin ihmettelemään isoja puita ja todella koleaa toukokuun loppupuolta. Kesäkuussa oli vuorossa Savon reissu ystävien kanssa ja samalla sekä kulttuuria, syöminkejä että retkeilyä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Heinäkuun alussa tein retken niin ikään ystävieni kanssa Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon Ulko-Tammioon sekä Valkmusaan. Ensimmäinen mainituista oli täysin uusi tuttavuus. Heinäkuun lopulla puolestaan piipahdin kesälomalla kovin itikkaisessa Pohjoisen Karjalan itäosassa Petkeljärvellä. Pääosan uusien vierailujen teemana oli helle ja itikat. Pidetään tämänkin vuoden tavoitteena kahta uutta retkikohdetta, olenkin jo aloittanut kesälomasta haaveilun. 

Iltapäiväkahvilla Kuikkalahdella

Linturetkeilyä ei tullut tehtyä todellakaan joka kuukausi vaikka se oli alunperin tavoitteena. Taisin unohtaa koko homman jossain välissä. Linturetkeilyä tilanteesta huolimatta tuli silti tehtyä erinäisillä porukoilla ilahduttavan paljon kevään ja alkukesän aikana. Vuoden lopuksi lintulajisaldo näytti summaksi 158, joka osui tavoitehaarukkani yläpäähän. Täksi vuodeksi voisin asettaa itselleni tavoitteeksi sen 160-165 lajia, vähän pitää aina petrata. Lisäksi voisin yrittää tänä vuonna linturetkeillä joka kuukausi, vaikka se loppuvuodesta aika hiljaista onkin. Tämä alkanut vuosi on käynnistynyt aika vilkkaasti lintujen havainnoinnin suhteen ja olen ehtinyt jo neljälle retkelle, jossa on havainnoitu lintuja. Lajeja tosin on vasta 26 täysin varmaa. Lisämausteena tälle vuodelle päätin laskea myös pelkästään äänestä tunnistamiani lintuja, jos siinä pääsen siihen sataan lajiin, niin olen hyvinkin tyytyväinen. 

Reposuon illassa

Haaveilen vihdoin toteuttavani talviyöpymisen jossain välissä. Pitäisi varmaan vain saada joku muukin mukaan, niin ei voisi jänistää kesken kaiken. Varusteita varmasti löytyy vähän kylmempäänkin yöpymiseen (vaikka jollekin muullekin), mutta aikaisin tuleva pimeä on varmaan se suurin haaste. Täytyy katsella, tätä on niin monta vuotta jo vatvottu, että eihän se ole kuin mennä. Onneksi on ainakin yksi ystävä, joka todennäköisesti lähtee mukaan, jos vaan pyytää. Näillä mennään tähän lupaavasti alkaneeseen vuoteen.

Kuvituksena muutama otos kesälomareissulta.

Mission possible: Kansallispuistot tutuiksi

Kauhaneva-Pohjankangas

 

Palataanpa jälleen tänne ruudun ääreen pitkän tauon jälkeen. Muutama kuukausi on jälleen vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Monta aloitusta on tullut tehtyä, mutta mitään ei ole saanut valmiiksi. Touko- ja kesäkuussa on tullut käytyä vaikka missä ja niistä varmasti tulee vielä jossain välissä jotain kirjoiteltua loppuunkin. Nyt kuitenkin yksi hieman pidempään työn alla ollut kirjoitus.

 

Teijo, Puolakkajärvi

Patvinsuo, Suomujärvi

Lauhanvuori, Spitaalijärvi

Minulla on jo useamman vuoden ollut tavoitteena, kuten niin monella muullakin, käydä kaikissa Suomen 40. kansallispuistossa sekä seitsemällä valtion retkeilyalueella. Mitään kiirettä tässä ei ole tarkoitus pitää, mutta jos jonkun tavoitteen voisin ottaa, niin se olisi se, että kansallispuistot olisi käytynä viimeistään sinä vuonna, kun täytän 40 eli 2028. Jos puistoja tuona vuonna vielä on kovin monta jäljellä, varmaan täytyy tehdä supersuunnitelma sille vuodelle ja hankkia jokin ekstrapitkä loma.

UKK Kiilopää

Tiilikkajärvi, Venäjänhiekka

Repovesi, Kuutinkanava

Sipoonkorpi, Fiskträsk

 

Suunnitelmassani useimmissa kansallispuistoissa on tarkoitus viettää mieluiten ainakin yksi yö ja kiertää jokin lenkki. Toki osassa kansallispuistoja ei edes saa yöpyä, joten mitään kauhean villiä en aio tämän suhteen ruveta toteuttamaan vaan mennään sääntöjen mukaan.

Tällä hetkellä olen käynyt 28:ssa kansallispuistossa ja yöpynyt niistä 16:sta yhden tai useamman yön. Aika paljon olisi siis vielä tekemistä ennen kuin kaikki 40 ovat käytyinä ja pitkälti yövyttyinä. Loput 12 siis tarkoittaisivat alle kahden kansallispuiston vuosivauhtia, mikä ei sinänsä kuulosta oikeastaan edes kovin pahalta tavoitteelta. Alustavissa suunnitelmissa olisi tosin tällekin vuodelle vielä ainakin kaksi tai kolme uutta, joten tavoite voi tulla yllättäen täyteen jopa ennen asettamaani määräaikaa.

Teijo, Teerisaari

 

Valtion retkeilyalueilla puolestaan olen käynyt kahdella seitsemästä. Kummallakin on kyllä yövytty. Kaikki pohjoisemmat retkeilyalueet ovat käymättä, jotenkin ne on onnistunut ohittamaan Kylmäluomaa lukuunottamatta aivan tyystin. Ehkä täytynee kesäloman suunnitteluissa ottaa myös tämäkin seikka huomioon.

Teijo, Nenustannokka

Teijo, Teerisaari

UKK, Kiilopää suoraan edessä (tai takana)

Riisitunturi

Kansallispuistojen suurkulutus tuskin loppuu siihen vaikka kaikki tulisikin kierrettyä. Nyt olen jo huomannut, että omiin suosikkeihin tulee palattua kerta toisensa jälkeen. Esimerkiksi Repovedellä olen käynyt lähes vuosittain viimeiset seitsemän vuotta. Reissuja tuohon aikaan mahtuu miltein kymmenen eri vuodenaikoina. Nuuksio puolestaan on tuttu ja turvallinen, joskin sekin on pohjoisosiltaan pitkälti käymättä. Teijo on myös lähes lähikohteena saanut hyväksynnän ja melkein kaikki telttapaikat on tullut jo testattua. Talviretkellä tosin Teijossakaan ei ole tullut käytyä. Pohjoisessa toki UKK vei sydämen heti ensi kerralla. Sopivan hiljainen Kauhaneva-Pohjankangas on pieni, mutta sympaattinen ja ehkä maailman helpoin yöpymispaikka. Retkeilyalueista puolestaan tuttu, turvallinen ja aina jokseenkin hiljainen Ruunaa vetoaa jostain syystä aina vaan.

Repovesi, Katajavuori

Repovesi, Kapiavesi

Riisitunturi, Riisin rääpäsy

Seitseminen, Soljaset

Olen myös ottanut huomioon, että kansallispuistojen määrä voi hyvinkin lisääntyä tässä matkan varrella, mutta sehän ei ole huono. Odotan innolla minkälaisen statuksen Oulun perustettava Sanginjoen metsäalue lopulta saakaan. Kansallispuistokartassa, kun on Oulun kohdilla rannikon tuntumassa ja suurten teiden varrella aika iso aukko ainakin maalla tapahtuvalle retkeilylle. Sallan tulevaan kansallispuistoon on tarkoitus mennä tutustumaan jo näin etukäteen, koska erinäisten muiden harrastussyiden takia sinnepäin tulee todennäköisesti ajeltua matkalla pohjoisesta etelämpään.

Teijo, Puolakkajärvi

Repovesi, Olhava

Isojärvi, Vahterjärvi

Pallas-Yllästunturi, Palkaskero

Lopuksi täytyy todeta, että retkeilymielenkiintoni ei toki suuntaudu vain kansallispuistoihin vaan myös pienemmät ja tuntemattomammat kohteet ovat yhtä lailla käyntilistallani. Kaiken kaikkiaan loppumaton uteliaisuus vie milloin minnekin pienemmälle tai suuremmalle retkelle ja monet pienetkin paikat ovat jättäneet lähtemättömiä muistoja mieleen. Ainut harmin aihe tuntuu vain olevan ajan vähyys. Siksi toivonkin, että kun joskus mahdollisesti tulen pääsemään eläkkeelle (niin kovin kaukaiselta kuin se tuntuukin), niin silloin olisi vielä jaksamista ja innokkaita retkitovereita lähtemään vielä uusille seikkailuille.