Retkivuoden 2023 summaus

On tullut taas se aika vuodesta, kun ihmetellään mitähän sitä on oikein ajateltu vuoden alussa ja kuikuillaan jo seuraavaan vuoteen. On kiva koota ajatuksia ja muistella mitä vuoden aikana onkaan ehtinyt tapahtua ja missä on tullut käytyä.

Ihana Kauhaneva

Tavoitteita kertyikin tälle vuodelle aika liuta ja mikäpä siinä niitä onkin aina hyvä olla, mikä se muu ajaisi ulos silloin kun ei vaan kertakaikkiaan jaksaisi. Yksi suurimmista tavoitteista kaiken normaalin arjen keskellä oli hieman suuruudenhullu 25 yötä ulkona ja se varmaan olisikin tullut täyteen ilman erinäisiä muuttujia. Kohtalaiseen tulokseen silti päästiin eli 19 ulkona, autiotuvassa sekä tietyin kriteerein kodassa vietettyä yötä. Oikeastaan tuohon 19 yöhön mahtuu pari aittamajoituksessa ollutta yötä, mutta lasken ne silti ulkonayöpymiseksi, koska lämpötila sisällä todellisuudessa oli jossain nollan hujakoilla, koska lämmitystä ei ollut käytettävissä. Yöpymistavoite voisi myös vuodelle 2024 pysyä samana.

Kesävaelluksen teema, sukat narulla

Urupää

 

Toinen yöpymiseen liittyvä tavoite oli joka kuukausi vähintään yksi yö ulkona. Tämähän kosahti heti tammikuussa, kun en saanut ketään houkuteltua mukaan. Helmikuu meni hyvin, mutta maaliskuussa tapahtui jälleen jotain mystistä eikä telttaa käyty ulkoiluttamassa. Muutkin kuukaudet onnistui jossain määrin paitsi marraskuukin vilahti ohi ilman ainuttakaan ulkonayöpymistä. Joulukuu tosin korjasi vähän tilannetta, joten jatketaan tästä ja yritetään saada se vuoden putki vihdoin onnistumaan, ei tekosyitä.

Muut yöpymiseen liittyvät tavoitteet tulivatkin sitten täyteen. Uudet yövytyt kansallispuistot olivat listalleni Koli ja Kolovesi. Minimissään kolmen yön vaellus tuli tehtyä Urho Kekkosen kansallispuistoon heinäkuun helteillä ja kolme parin yön retkeä suuntautuivat Kolovedelle, Salpalinjalle sekä Kauhaneva-Pohjankankaan ja Lauhanvuoren suunnille. Kolovesi täytti myös yksi yöretki kanootilla option.

Reposuon keväthangilla

Torronsuolla myöhäisellä syysretkellä

 

Uudet kohteet tälle vuodelle olivatkin sitten vähän pienempiä vuoden alkupuoliskolla tuli käytyä Nurmijärven Myllykoskella ja Isosuolla, Miehikkälän suunnilla Salpalinjalla seikkailemassa ja Kolovettä tutkailemassa. Juhannuksena tehtiin piipahdus Gölisnäsiin ja syksyn ruskaretkellä käytiin Kristiinankaupungissa ihmettelemässä Kanuunalahtea lounasretken verran. Marraskuussa päädyin myös ystävieni kanssa Vihtiin Rokokallion reiteille. Lintulajitavoite saavutettiin niukin naukin (172/170 lajia), mutta listalta jäi puuttumaan kymmenkunta tavallisesti nähtyä lajia. Retkiä kertyi kaiken kaikkiaan omien laskujeni mukaan 72 ja sienestys lähtikin syksyllä aivan lapasesta ja vei ehkä liiaksi aikaa muulta retkeilyltä.

Mattholmsfladan ja tornien taisto

Moitakurun päivätupa

Vuoden aikana tuli jälleen vierailtua tutuissa ja turvallissa paikoissa, joihin lukeutui Nuuksion, Sipoon, Urho Kekkosen, Rokuan, Kolin, Teijon, Kauhaneva-Pohjankankaan, Lauhanvuoren, Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistot sekä Ruunaan retkeilyalue.

Upeaa kansallismaisemaa helteisessä heinäkuussa

 

Tulevan vuoden tavoitteiksi voisi 25 ulkoyön sekä joka kuukauden yhden ulkonavietetyn yön lisäksi listata 175 nähtyä lintulajia, kaksi uutta kansallispuistoa ja kolme uutta yövyttyä kansallispuistoa. Pari uutta retkeilypaikkaakin voisi yrittää mahduttaa jälleen vuoden sisään.

Huikea sienisyksy

 

Uusia tuttavuuksia, lampaankääpä

 

Tänä syksynä viimeistään sienestys vei mennessään minut ja puolisoni ja retket ovatkin viimeaikoina pääasiassa keskittyneet sienestämiseen. Paras saalis saatiin syyslomaretkellä Lauhanvuorella, josta poimittiin yhteensä kahdeksan kiloa suppilovahveroita. Niitä sitten viikon mittaan putsattiin, perattiin, paistettiin ja kuivattiin. Jonkun verran jouduttiin heittämään poiskin, koska syksyretkiviikonlopuksi osui harvinaisen lämmin sää ja kosteat sienet muhivat autossa pari päivää.

 

Nämä jätettiin vielä kasvamaan suuremmiksi

Ehkä syksyn kolmannen retken satoa

Löydettiin hyvä kohta, muutama oli pakko merkata jopa gepsiin

Muutenkin ollaan opeteltu tunnistamaan taas muutama ruokasieni lisää. Superhyvä sienisyksy ei ainakaan yhtään ole hidastanut innostusta ja tyhjin korein ei ole tarvinnut kertaakaan metsästä palata. Muutama hyvänoloinen paikka käytiin viime vuonna katsastamassa, mutta silloin ei ollut kyllä sienen sientä. 

 

Montaa sorttia

Kangasrouskujakin olisi ollut tarjolla yhdellä retkellä

 

Tänä vuonna lähdettiin samoihin hyväksi vinkattuihin paikkoihin kokeilemaan ja sieniä on löytynyt ja paljon. Suppilovahveroita ehkä eniten, mutta mustatorvisieniä sekä lampaankääpääkin ihan hyviä määriä. Sopiviin kanttarellipaikkoihin ei jostain syystä oikein olla osuttu, mutta orakkaita puolestaan ollaan onnistuttu löytämään. Sieniä on löytynyt jopa niin paljon, että jouduttiin ostamaan pakastin ihan vain sitä varten, että saadaan sienet säilöttyä. Nyt varmaan sitten voidaan tuleva vuosi syödä vaikka melkein joka viikko jotain sieniruokaa ei tarvitse pihistellä. Sieniä on pakastamisen ja kuivaamisen lisäksi syöty, jos jonkinlaisessa muodossa ja meinasivat hieman jossain välissä tulla jopa korvista. Kanttarelleja tosin olisi voinut löytyä enemmänkin, se hieman jäi harmittamaan.

 

Ehkä pigmentittömiä suppilovahveroita?

Supersaalis

Ohessa sienikuvia sieniretkiltä. Vielä elättelen toivoa, että tänä syksynä edes kertaalleen pääsisi sieniretkelle. Isänpäivänä kulku suuntautuukin Lohjan suunnille, missä ei vielä ole tullut tänä vuonna käytyä sienessä kertaakaan. Pari hyvää paikkaa kyllä olisi tiedossa, jotka ehkä pitää kuitenkin käydä katsastamassa. Vuosi sittenkin ehkä paras tulos saatiin, viime vuoden onnettomasta tilanteesta huolimatta, juurikin isänpäivän metsäretkellä.

Alkuvuoden telttailut

Ensimmäiseen vuoden puolikkaaseen ei mahtunut kovin montaa telttaretkeä tai -yötä. Kevään vapaa-aikaa rajoitti lopputyön kirjoittaminen ja aivan viimeiset koulutyöt. Työrintamallakaan ei varsinaisesti ollut hiljaista. Lopputyö onneksi tuli valmiiksi ja itsekin valmistuin vihdoin ja viimein kesäkuun puolella nimikkeellä insinööri YAMK eli Master of Engineering, jälkimmäinen toki kuulostaa paljon paremmalta. Josko nyt ei tarvitsisi enää mitään kauhean suuria opiskella, ellei sitten aio alaa aivan kokonaan vaihtaa. Aikeeni ulkonayöpymisestä vuoden jokaisena kuukautena tyssäsi heti alkuunsa, kun tammikuussa oli muka liian kylmää tai sitten sopivan lämpötilan vallitessa ei vain ehtinyt tai jaksanut lähteä. 

Hieman aavemaisella iltanuotiolla kuunneltiin jään vonkumista

Tunnelmavalaistusta

Helmikuun alussa ei ollut juuri lumesta tietoa

 

Helmikuun alussa sain vihdoin aikaiseksi lähteä. Kipakassa muutaman asteen pakkasessa saatiin olla kyllä ainoat telttailijat jälleen tutuksi ja turvalliseksi tulleella Störsvikin Sandfjärdenin rannalla. Illalla saatiin kuunnella merijään monkumista ja paukahtelua, oli ihan jännää. Yö oli pitkä ja pimeä. Kovin pitkää reissua tuosta ei kyllä tullut, lähinnä lähdettiin kokeilemaan varusteiden tai ehkä enemmän omaa pakkasenkestoa. Eipä tuota pakkasta kyllä tainnut olla kuin viitisen astetta.

Seuraava telttaretki suuntautui samalle rannalle pari kuukautta myöhemmin. Tällä kertaa oli muutama muukin samoilla aikein liikkeellä. Telttakuntia ei silti ollut ruuhkaksi asti. Iltapalaa hämärtyvässä illassa nautiskellessa kevään ensimmäinen lehtokurppa eteni tuttua reittiään ylitse ilmoitellen tasaisin väliajoin itsestään. Aamulla pakattiin ajoissa kamppeet ja ajeltiin Pikkalaan aamupalalle. Tosin parin pysähdyksen taktiikalla, koska pelloilla hieman yllättäen oli jokunen soidintava teeri, joita piti jäädä tutkailemaan. Olin ollut aamulla hieman pettynyt, kun en ollutkaan herännyt pulputukseen, mutta näkeminen olikin vielä parempaa.

Helmikuu..

..ja huhtikuu, sama ranta

Telttapaikkakin taisi olla sama hyväksi havaittu

Toukokuussa ennen suurta Porin lintuseikkailua yövyin puolestaan ystävän vanhempien mökkipihalla omassa yksiössäni. Lämpötila oli täydellinen ja yö linnuista huolimatta mukavan rauhallinen. Toinenkin yö olisi mennyt oikein hyvin. Kesäkuun alussa puolestaan pääsin jälleen tutulle rantatontille työporukan mökkireissun yhteydessä. Totutusti kovin montaa tuntia ei tullut reissulla jälleen nukuttua, mutta riittävästi ettei edes oikeastaan väsyttänyt samana päivänä. Maanantaina tilanne olikin aivan eri.

Yöpaikka maisemalla

Ei tässäkään rantatontissa valittamista

 

Ensimmäiseen puoleen vuoteen mahtui siis kuusi telttayöpymistä ja pari yötä kodassakin. Keskiarvona ihan hyvä, mutta aiemminkin telttailut ovat painottuneet enemmän syksyn puolelle. Tänä vuonna näyttää hieman huonommalta telttailujen suhteen loppuvuodelle. Ainakin taidetaan taivoitemäärästä (25) jäädä jokusen yön verran. Onneksi vuotta on kuitenkin vielä jokunen kuukausi jäljellä ja ainakin joka kuukausi on tarkoitus päästä ainakin kerran yöksi ulos.