Retkivuoden 2023 summaus

On tullut taas se aika vuodesta, kun ihmetellään mitähän sitä on oikein ajateltu vuoden alussa ja kuikuillaan jo seuraavaan vuoteen. On kiva koota ajatuksia ja muistella mitä vuoden aikana onkaan ehtinyt tapahtua ja missä on tullut käytyä.

Ihana Kauhaneva

Tavoitteita kertyikin tälle vuodelle aika liuta ja mikäpä siinä niitä onkin aina hyvä olla, mikä se muu ajaisi ulos silloin kun ei vaan kertakaikkiaan jaksaisi. Yksi suurimmista tavoitteista kaiken normaalin arjen keskellä oli hieman suuruudenhullu 25 yötä ulkona ja se varmaan olisikin tullut täyteen ilman erinäisiä muuttujia. Kohtalaiseen tulokseen silti päästiin eli 19 ulkona, autiotuvassa sekä tietyin kriteerein kodassa vietettyä yötä. Oikeastaan tuohon 19 yöhön mahtuu pari aittamajoituksessa ollutta yötä, mutta lasken ne silti ulkonayöpymiseksi, koska lämpötila sisällä todellisuudessa oli jossain nollan hujakoilla, koska lämmitystä ei ollut käytettävissä. Yöpymistavoite voisi myös vuodelle 2024 pysyä samana.

Kesävaelluksen teema, sukat narulla

Urupää

 

Toinen yöpymiseen liittyvä tavoite oli joka kuukausi vähintään yksi yö ulkona. Tämähän kosahti heti tammikuussa, kun en saanut ketään houkuteltua mukaan. Helmikuu meni hyvin, mutta maaliskuussa tapahtui jälleen jotain mystistä eikä telttaa käyty ulkoiluttamassa. Muutkin kuukaudet onnistui jossain määrin paitsi marraskuukin vilahti ohi ilman ainuttakaan ulkonayöpymistä. Joulukuu tosin korjasi vähän tilannetta, joten jatketaan tästä ja yritetään saada se vuoden putki vihdoin onnistumaan, ei tekosyitä.

Muut yöpymiseen liittyvät tavoitteet tulivatkin sitten täyteen. Uudet yövytyt kansallispuistot olivat listalleni Koli ja Kolovesi. Minimissään kolmen yön vaellus tuli tehtyä Urho Kekkosen kansallispuistoon heinäkuun helteillä ja kolme parin yön retkeä suuntautuivat Kolovedelle, Salpalinjalle sekä Kauhaneva-Pohjankankaan ja Lauhanvuoren suunnille. Kolovesi täytti myös yksi yöretki kanootilla option.

Reposuon keväthangilla

Torronsuolla myöhäisellä syysretkellä

 

Uudet kohteet tälle vuodelle olivatkin sitten vähän pienempiä vuoden alkupuoliskolla tuli käytyä Nurmijärven Myllykoskella ja Isosuolla, Miehikkälän suunnilla Salpalinjalla seikkailemassa ja Kolovettä tutkailemassa. Juhannuksena tehtiin piipahdus Gölisnäsiin ja syksyn ruskaretkellä käytiin Kristiinankaupungissa ihmettelemässä Kanuunalahtea lounasretken verran. Marraskuussa päädyin myös ystävieni kanssa Vihtiin Rokokallion reiteille. Lintulajitavoite saavutettiin niukin naukin (172/170 lajia), mutta listalta jäi puuttumaan kymmenkunta tavallisesti nähtyä lajia. Retkiä kertyi kaiken kaikkiaan omien laskujeni mukaan 72 ja sienestys lähtikin syksyllä aivan lapasesta ja vei ehkä liiaksi aikaa muulta retkeilyltä.

Mattholmsfladan ja tornien taisto

Moitakurun päivätupa

Vuoden aikana tuli jälleen vierailtua tutuissa ja turvallissa paikoissa, joihin lukeutui Nuuksion, Sipoon, Urho Kekkosen, Rokuan, Kolin, Teijon, Kauhaneva-Pohjankankaan, Lauhanvuoren, Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistot sekä Ruunaan retkeilyalue.

Upeaa kansallismaisemaa helteisessä heinäkuussa

 

Tulevan vuoden tavoitteiksi voisi 25 ulkoyön sekä joka kuukauden yhden ulkonavietetyn yön lisäksi listata 175 nähtyä lintulajia, kaksi uutta kansallispuistoa ja kolme uutta yövyttyä kansallispuistoa. Pari uutta retkeilypaikkaakin voisi yrittää mahduttaa jälleen vuoden sisään.

Menneen vuoden summaus ja mitä sitten

Jälleen yksi vuosi on alkanut ja on tullut aika vähän summata jo mennyttä vuotta. Koko vuosi oli työrintamalla aivan käsittämättömän kiireinen sekä vaativa ja plussatunteja kertyi välillä aivan luvattoman paljon. Vapaa-aikaa ei myöskään lisännyt töiden ohessa opiskelemani jatkotutkinto. Onneksi tässä vaiheessa tuota koulua on enää jokunen hassu lähiopetuskerta alkuvuodesta, muutama tentti sekä puolet tutkinnon laajudesta käsittävä lopputyö, jonka aiheesta ei tosin ole vasta kuin aavistus.

Keväinen Kauhaneva

Jos nyt kuitenkin keskityttäisiin täällä olennaiseen eli retkeilyyn. Viime vuoden tavoitteiksi olin helmikuussa asettanut kaksi uutta retkeilypaikkaa, tornien taiston ja aktiivisemman lintuilun, mahdollisesti pidemmän vaelluksen, yöpymisille ei tavoitteita, muuta kuin enemmän, mitä se sitten lieneekin sekä kaksi retkeä kuukaudessa. Mitenkä tämä sitten onnistui?

Zürichin Uetliberg

Sumun seassa Alpit

Lyhyesti vastaus edelliseen on aika hyvin. Kahden uuden retkipaikan sijasta kävin peräti neljässä uudessa paikassa: Lauhanvuoren, Kauhaneva-Pohjankankaan ja Isojärven kansallispuistoissa sekä Lieksassa Änäkäisen virkistysmetsässä. Vuoden aikana kävin peräti 13 kansallispuistossa, mikä on aika huikea määrä. Hämmentävää kyllä en tainnut kertaakaan käydä Nuuksiossa, joka tällä hetkellä on asuinpaikkaani toiseksi lähin kansallispuisto. Kauhaneva-Pohjankangas jätti keväällä niin hyvän mielen, että syksyllä palasimme sinne vielä toiseksikin yöksi.

Keväällä Kopparnäsissä oli paljon käärmeitä. Toinen kyy ja yksi rantakäärme nähtiin tällä reissulla.

Kiutaköngäs

Lintuilun osalta tavoitteet onnistuivat kohtalaisesti, osallistuin kyllä tornien taistoon ja toukokuussa retket olivat pääasiassa linturetkiä. Toukokuun jälkeen puolestaan, en saanut itseäni lintupaikoille. Lopputuloksena vuoden lintulajilistaan kertyi varmoiksi lajeiksi vain 135 lajia. Enemmän linturetkeilemällä syksynkin puolella olisin varmasti päässyt kohtalaisen hyvään noin 140 lajiin.

Ihanan ihana Reposuo.

Lieksan pian muistoihin jäävä kaarisilta ja Lieksanjoki

Edelleen pidempi vaellus jäi odottamaan toteutumistaan, mutta pääsin jälleen syksyn minivaellukselle tällä kertaa tutustumaan Isojärveen kavereiden kanssa. Teltassa vietettyjä öitä oli 9 kappaletta ja lisäksi kaksi tupayötä.

Auringonlaskun värit Rukalla

Viimeisenä vielä kaksi retkeä kuukaudessa. Kuten viime helmikuussa jo totesin tammikuun osalta tavoite ei todellakaan toteutunut, helmikuussakin tuli retkeiltyä vain yhtenä kertana ja hämmentävästi marraskuussakaan en päässyt metsään asti. Muina kuukausina kaksi tai yli retkeä onnistui oikein mukavasti.

Keväällä Haltialan maisemissa, matkalla Ruutinkoskelle

Kesälomareissuihin kuului paljon poroja

Viime vuoden mieleenpainuvimmat retket olivat eittämättä lopputalven Repoveden retki pöllöhavaintoineen, kevään Kauhaneva-Pohjankankaan ja Lauhanvuoren yhdistetyt retkipäivät, tornien taisto sekä kevään sateinen linturetkipäivä Länsi-Uudellamaalla, alkukesän UKK:n maastopyöräretki, kesäinen Riisitunturin valloitus, syksyinen Isojärven minivaellus ja vielä alkutalven sumuinen Koli.

Iltakuvaa Valtavaaralle päin

Tälle vuodelle jatkan edelleen kahta retkeä kuukaudessa, ulkonanukkumisia voisin yrittää lisätä kahteentoista yöhön, parissa uudessa retkikohteessa voisin edelleen käydä sekä tehdä kolmen neljän yön lyhytvaelluksen. Lintuja pyrin edelleen havainnoimaan aktiivisemmin ja asetan tavoitteen lajimäärällisesti 150-160 lajiin. Kyseinen tavoite taitaa vaatii uuden opetteluakin, ainakin lintujen äänten muodossa. Hieman haastetta pitkästä aikaa lintuharrastukseenkin.

Jossain Kiilopään ja Rumakurun välillä

Kesälomankin suunnittelu on käymistilassa. Kesälomalla on tarkoitus lähteä pitkään haaveillulle Norjan reissulle ja samalla kiertää myös pohjoista Suomea. Useampaa lyhyempää reissuakin olen jo kaavaillut, mutta saas nähdä mitä tästäkin tulee.

Viime vuoden tavoitteet ja mietteitä alkaneelle vuodelle

Viime vuoden tavoitteet taisin kirjailla vasta heinäkuussa, joten kovin suuria suunnitelmat ei ollutkaan. Tavoitteena oli muutama uusi kansallispuisto, jossa en ollut aiemmin käynyt. Tätä täytyy ehkä sen verran laventaa, että uusi retkeily-ympäristö. Vielä heinäkuussa kävin Rokualla ja heti perään syyskuussa Evolla retkeilemässä. Rokua vakuutti, niin että sinne täytyy mennä joku kerta uudelleen, kovin paljon kun ei heinäkuun superhelteissä jaksanut tehdä. Evo puolestaan vaikutti mukavalta, joskin aika monta muuta ihmistä oman poppoon lisäksi sekä valtava määrä hirvikärpäsiä hieman verotti tunnelmaa ja kokemusta.

Tammikuun alkupuolella näytti näin vähänlumiselta

Kesän paahteissa kuivahtanut kukka parinkympin pakkasissa

Useamman yön vaellus oli kanssa edelleen haaveissa. Loppujen lopuksi päästiin kahteen teltassa ja yhteen lähes autiotupa olosuhteissa vietettyyn yöhön sekä maltilliseen noin 30 kilometrin pidennettyyn viikonloppuun. Kaikista kömmähdyksistä ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta reissu oli oikein onnistunut ja mukava.

Hieman suuruudenhullu tavoite oli kyllä enemmän yhden yön retkiä. Heinäkuuhun mennessä, kun öitä ulkona oli tullut tasan kaksi ja yksi epäonnistunut. Edellisen vuoden tulos kuitenkin oli seitsemän. Tuloksena viime vuodelle oli se samainen seitsemän yötä ulkona, koska kesälomareissun suunnitelmat menivätkin täysin uusiksi helteiden vuoksi. Telttayöpymiset siis suoritettiin jälleen Tornien taiston yhteydessä tällä kertaa Kurjenrahkassa, erään mökkireissun yhteydessä kesäkuussa, syyskuussa Evolla 'nuku yö ulkona' -yönä, Seitsemisissä minivaelluksella sekä lähes helteisenä lokakuun viikonloppuna Teijossa.

Talviyöpyminen jäi edelleen odottelemaan itseään ja voi olla, että uskallusta löytyy jälleen vasta loppuvuodesta. Lopulta ehkä helpoin tavoite oli huimat kaksi retkeä kuukaudessa. Tämä tuli kyllä kasaan oikein hyvin ja lopulta joulukuu taisikin olla vilkkain päiväretkeilykuukausi kolmella retkellä.

Tälle vuodelle puolestaan voisin edelleen pitää tavoitteena kaksi uutta retkeilykohdetta eli laajennetaan tämä nyt koskemaan luonnonsuojelualueita, retkeilyalueita ja sen sellaisia kansallispuistojen lisäksi. Turha tässä on alkaa väheksymään muitakaan retkeilykohteita kansallispuistojen kustannuksella ja kun käymättömätkin alkavat pikkuhiljaa olla aika pitkällä.

Hämmentäviin paikkoihin sitä päätyykin, kuten Järvenpäähän

Tornien taiston perinnettä olisi mukava edelleen päästä jatkamaan ja muutenkin kiikuttaa itsensä sekä lintuoptiikkansa ahkerammin lintutornille. Tämä koskee myös kevään jälkeistä aikaa, ettei lintujen aktiivinen havainnointi jää vain kevätkauteen. 100 lintulajia listaa olen täytellyt hyyyvin hitaasti, koska nähdyt rajoittuvat lähinnä ikkunoista ja liikkuvasta autosta havainnointiin, kuitenkin olisi aika paljon lajeja, joita yleensä ennemmin kuulee kuin näkee.

Haikailen edelleen pidemmälle vaellukselle, mutta katsotaan miten aikataulut, suunnitelmat ja sääjumalat käy yksiin keskenään. Kunnon vaelluksen lisäksi olisi kiva tehdä muutamakin parin yön reissu sekä niitä yhden yön piipahduksia.

Hyväksi ja terapeuttiseksi havaittua kahta retkikertaa kuukauteen vähintään pitäisi yrittää jatkaa. Tähän väliin täytyy tunnustaa, että tammikuussa tämä ei kyllä toteutunut ja se kyllä vaikuttaa ihan yleiseen mielialaan ja vireystilaankin. Olisikohan tässä nyt ollut kaikki näiden osalta. Pikkuhiljaa voisi alkaa jo tulevien yöreissujen mahdollisia paikkoja ja sopivia aikoja toteuttaa niitä pistää ihan kalenteriinkin asti. Tiedän jo tässä vaiheessa, että työrintamalla tulee vähintäänkin koko kevät olemaan erittäin hektistä, joten akkujen latausta väliin jos toiseenkin olisi ihan suotavaakin ajatella.

Elämäni pihabongarina

Mietin tämän kirjoittamista jo keväällä eräänä viikonloppuna toisaalla asuessani, kun havainnoin kahden päivän aikana varmaan kolmisenkymmentä lintulajia pihapiirissä. Männä viikonloppuna tämä putkahti esille uudelleen katsellessani uudessa kodissamme pihalle.

Edellisessä kodissani, jossa ehdin asua kuutisen vuotta keittiön ikkuna antoi kohtuu rehevälle ja suojaiselle sisäpihalle. Rivitalojemme takana oli myös puistikko, joka edesauttoi linturunsautta. Ehdin niiden vuosien aikana tuijotella useamman tovin keittiön ikkunasta ulos lintuja. Parhaimmat havainnot olivat ehkä urpiaiset, nokkavarpunen ja varpushaukka, joka taisi napata tintin ruokinnaltamme. Voin kovin paljoa valehtelematta sanoa havainneeni keittiön ikkunasta ja pihapiirissäni noin 70 lintulajia. Se on aika paljon, kuitenkin reilun kymmenen kilometrin päässä pääkaupunkimme keskustasta.

Muutamana talvena meillä oli ruokinta ennen kuin rotat ilmestyivät pihapiiriimme. Normaalisti ruokinnalla kävi vain tinttejä (tali-, kuusi- ja sinitiaisia), mustarastaita, yritteliäs harakka, pikkuvarpusia sekä silloin tällöin käpytikka. Eräänä keväänä, kun lunta oli ollut paljon, paljastui lumen alta laaja metsähiiren tunneliverkosto, jonne oli jemmattuna auringonkukansiemeniä sinne tänne. Samana keväänä yhytimme muutamaankin kertaan metsäjänikset murkinoimassa maahan pudonneilla siemenillä. Jokusen kerran ruokinnalle eksyi myös viherpeippoja sekä punatulkkuja. Ei kovin kummoinen talvilintusaldo, mutta jotain kuitenkin.

Tämmöisiä roistoja kanssa.

Nyt uudessa kodissamme keittiön toinen ikkuna antaa jälleen mukavan suojaiselle pihapläntille. Viikonloppuna seurasin kuinka sateesta huolimatta laaja pikkuvarpusten joukkio etsi sulassa sovussa tali- ja sinitiaisten kanssa ruokaa pihalta. Muutama mustarastaskin pyörii nurkissa samoin kuin harakoita ja variksia. Pihatalkoiden yhteydessä näin ilokseni närhen naapuritalon pihatiellä.

Ruuhkaa tarjoilulla

Tänä talvena taidamme jälleen laittaa ruokinnan. Tällä kertaa omalle pihallemme. Luumupuihin saakin näppärästi kiinnitettyä ties minkälaista ruokintasysteemiä. Talvi näyttää siis mitä lajeja tässä uudessa ympäristössämme onkaan. Toivoisin, että vuosien myötä päästäisiin samanmoisiin lukemiin kuin edellisessä kodissani. Satakieltä tuskin täällä kesällä kuulee ja käkeäkin varmaan saa kuulostella turhaan. En usko, että lähistöllä myöskään on tarpeeksi korkeaa rakennusta tervapääskyille, mutta ehkäpä täällä törmää johonkin muuhun?

Tämä tyyppi löytyi Bengtskärin pihasta

Tällaista ajatustenvirtaa tällä kertaa.