14. syyskuuta 2019

Yhden yön pysähdys Sandvikenissa Kopparnäsissä

Jostain syystä perinteinen juhannusreissu jäi välistä, joten paikattiin menetystä seuraavana viikonloppuna. Tosin tälläkin kertaa tehtiin vain pikareissu, koska yö luonnon helmassa oli jäänyt tekemättä. Pitkään pohdimme Teijoa tai Kopparnäsiä, mutta tuttu ja turvallinen Kopparnäs vei jälleen voitoin. Helppous ja lyhyt matka sekä seuraavan päivän jonkun muun valmistama lounas houkuttelivat.


Niinpä sitten pakattiin telttailuvermeet rinkkoihin ja ruokaa sekä vettä mukaan ja hurautettiin Sandvikenin parkkipaikalle. Meidän saapuessa asuntovaunuja ja autoja oli jokunen sekä yksi henkilöautokin jo parkissa. Lyhyt kävely rantaan kuitenkin paljasti sen, että olimme illan ensimmäiset leiriytyjät. Valitsimme saman hyväksi havaitun telttapaikan kuin edellisellä kerralla. Eikä aikaakaan kun teltta oli jo pystytetty. Vasta myöhemmin huomattiin sama seikka kun edelliselläkin kerralla, oltiin onnistuttu valitsemaan paikka hyvin muurahaiskansoitetulta alueelta.

Tuttu ja turvallinen paikka

Puhelimen kuva ei tee oikeutta tälle metsäalueelle

Päivällinen porisemassa
Ilta sujui mukavasti ruokaa laittaen sekä kalliolla istuskellen. Meidän lisäksemme paikalle päätyi vain yksi toinen telttailija, joka jäi rannan toiseen päätyyn. Kun ulkona alkoi olla liian viileää olla kömmittiin telttaan makoilemaan. Unikin tuli mukavasti, enkä edes heräillyt kovin montaa kertaa yöllä. Aamulla heräsin siihen kun varisperhe raakkui jossain rannan tuntumassa.


Seesteinen aamumaisema

Tänne kyllä mahtuisi useampiakin telttakuntia ja riippumattoilijoita
Syötiin aamupalaa ja keräiltiin kamppeet ihan rauhassa, jonka jälkeen ajeltiin lintutornille. Aamu oli kääntynyt harmaaksi ja lintutornilla ei toiveista poiketen näkynyt oikein mitään kovin mielenkiintoista. Kaukoputkeahan minulla ei toki ollut matkassa, joten ei jääty sen pidemmäksi aikaa tarkkailemaan. Muutamat viiksitimalit ilmeisesti olisi ruovikon yllä lentäneet, mutta en niistä nyt varmaa havaintoa saanut.


Matka jatkui jälleen tuttujen peltomaisemien Siuntion lävitse kohti Lohjaa ja luvattua lounasta. Lyhyt yöreissukin riitti vähän lataamaan akkuja jälleen seuraavalle viikolle.

Lueskelin Störsvikin ja Kopparnäsin alueen alustavaa kehittämissuunnitelmaa joskus kesällä. Suunnitelmat vaikuttivat ihan lupaavilta sekä minusta on hyvä, että suunnitelmia tehdään jo nyt ajatellen mahdollisia suurempia massoja, jotka väistämättä löytävät alueen lähivuosina. Toistaiseksi on saanut tietyissa osissa olla aika rauhakseen.

Tällä hetkellä oikeastaan muut taukopaikat ovat aika mukavia, mutta itse Sandfjärdenin parkki- ja matkailuvaunualueen keittokatos on hieman nuhjuinen ja osittain jopa vähän pelottavakin. Toivottavasti sen kehittäminen on tulevissa suunnitelmissa. Lisäreittien ja vähemmän käytettyjen reittien varrelle toivoisi myös niin sanotusti metsän puolelle jonkinmoista taukopaikkaa. Nyt kun taukopaikat sijoittuvat kaikki rannan välittömään läheisyyteen ja ovat näin ollen mereltä puhaltavien tuulien armoilla. Huonommallakin kelillä kuitenkin olisi mukava pysähtyä nauttimaan jotain evästä ilman, että jäätyy paikalleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on aina tervetullut!