22. heinäkuuta 2017

Puolimatkan etappi (43-44/100)

Juhannuksen surkeiden sattumusten sarja jatkuu. Ei päästy ajoissa liikkeelle, makkaraongelma, jäätiin puolimatkaan, järkyttävintä retkiruokaa, Inkoo ja punkkikauhistus!

Tänäkin juhannuksena oli tarkoitus lähteä telttailemaan johonkin. Ei ihan tapahtunut samanlaista surkeiden sattumusten sarjaa kuin viime vuonna, mutta ei kyllä tälläkään kertaa mennyt niin kuin piti. Alkuperäiseen, aika nopeasti tehtyyn, retkisuunnitelmaan kuului nimittäin mukava ajelu pikkuteitä Teijoon, yöpyminen siellä ja jokin pieni lenkki sekä ajelu toisia pikkuteitä pitkin Lohjalle.

Loppujen lopuksi oltiin lähdössä vasta joskus neljän jälkeen. Ensimmäisestä kaupasta ei löytynytkään oikeaa makkaraa, joten piti mennä seuraavaan. Sen jälkeen tulikin ongelma sen kanssa mihin oikein ehdittäisiin ja kuinka kauhea nälkä iskisi ennen perille pääsyä. Lopulta oltiin saatu evästä ostettua tarpeeksi ja valmiita lähtemään oikeasti joskus viiden aikaan. Todettiin, että ei kyllä ikinä päästä syömään, jos lähdetään Teijoon asti joten päätettiin jäädä vähän puolimatkaan silläkin uhalla, että siellä saattaisi helpon saavutettavuuden takia olla enemmänkin ihmisiä.



Päädyimme siis telttailemaan Inkoon ja Siuntion rajalla sijaitsevalle Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen hallinnoimalle Sandvikenin lahdelle. Saapuessamme asuntoautoja sekä -vaunuja oli ehkä kymmenkunta parkissa niille tarkoitetulla alueella. Me nostimme tavarat selkään ja lähdimme köpöttelemään noin 700 metrin mittaista polkua Sandvikenille. Perillä ei ollut ketään. Saimme siis vapaasti valita rannan parhaan telttapaikan. Hyviä telttapaikkoja olisi kyllä ollut enemmänkin, mutta löydettiin oiken passeli paikka puiden katveesta merinäköalalla. Kyllä kelpasi. Teltan pystytyksen jälkeen aloiteltiin väsäämään nuotiota, koska nälkä oli välipalasta huolimatta.



Siinä tulistelua aloitellessa tuli toinenkin pariskunta tavaroineen selvästi myös juhannusta luonnon helmaan viettämään. Kolmaskin parivaljakko kävi kääntymässä ja ilmeisesti toteamassa, että oli aivan liikaa ihmisiä heidän makuunsa. Ruokailun jälkeen menimme vielä istuksimaan kalliolle ja nauttimaan maisemista sekä tuoksuista. Kuuntelimme myös asuntoauto ja -vaunupaikalta kuuluvaa haitarimusiikkia.




Vielä ennen nukkumaanmenoa kävimme vähän kiertämässä merenrantaa ja etsimässä yhden geokätkön. Seurasimme hyvän tovin kyhmyjoutsenen etenemistä rannan tuntumassa. Pääsimme myös seuraamaan kuinka se löysi poukamasta oikein otollisen murkinointipaikan, kun niin kauan viihtyi. Olimme oikein aitiopaikalla korkeammalla kalliolla, joten joutsen ei edes häiriintynyt meistä kun vain olimme hiljaa paikoillamme.

Yöllä ei tuullut ja lämpötilakin oli sopiva, ei ollut liian kylmä eikä liian kuuma. Tyyny vaan vaivasi edelleen, joten ihan yhtä mukavasti ei tullut nukuttua kuin omassa sängyssä. Tuli kuitenkin nukuttua kohtuullisesti. Heräsin vaan taas kauhean aikaisin, mutta jatkoin uniani vielä vähän lokkien huudellessa ja jonkun polskiessa ihan jossain rantavedessä. Aamusella teltasta noustessa onnistuin pelottamaan kanadanhanhia ja kokonaisen pesueen isokoskeloita kauemmas. Olivat paistatelleet aamua ilmeisen lähellä telttaamme.

Keittelimme aamupalaa ja kahvia teltan oviaukolla katsellen merelle. Sillä aikaa makuupussit tuulettuivat läheisten puiden oksistoissa. Verkkaisesti keräilimme leirimme pois ja pakkailimme rinkkamme yrittäen saada mahdollisimman vähän muurahaisia mukaan. Olimme kuitenkin kymmenen aikaan valmiit lähtemään jatkamaan seikkailuamme.

Kävimme poikkeamassa Degerbyn kirkolla ihastelemassa pittoreskia pikkuruista kirkkoa ja hautausmaan mahtavia tammia. Nurmikkokin oli esimerkillisesti leikattu, eikä tuoksusta päätellen edes kovin kauaa sitten. Jatkoimme vielä Inkoon keskusta kohden ja kävimme keittelemässä lounasta Lilludden nimisessä paikassa. Tölkkilihapullat eivät maistuneet yhtään paremmilta edes nälkäisenä ulkona, onneksi tämä oli toinen ja viimeinen tölkki, ei enää niitä. Haimme vielä jäätelöt kioskilta ja ajelimme suoraan pysähtymättä kätköjen kautta Lohjalle.




Sellainen seikkailu tällä kertaa, yöpyminen meni hyvin Inkoon osio ei ollut kovin idyllinen. Sain vielä tuliaisena punkinkin mukaani ja Teijo jäi edelleen odottelemaan yöpymisretkeä. Tästä tulikin kaksi hetkeä 100 hetkeä luonnossa haasteeseen. Tämä voisi olla lisäksi 52 retkeä vuodessa haasteen retki 13. Vietä yö ulkona -retki.

2 kommenttia:

  1. Nooo, aina ei suunnitelmat tosiaan siirry käytäntöön ihan odotetusti, mutta ei tämä ollenkaan pahalta reissulta munsta kuulostanut! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja meni huomattavasti paremmin kuin viime vuonna kuitenkin! :D

      Poista

Kommenttisi on aina tervetullut!