Uudenmaan lintukierros kesän kynnyksellä 2020

Viime vuonna edellisvuoden tapaan päätimme lähteä porukalla kiertämään useamman lintutornin Lohjan ympäryskunnissa. Tätä retkeä ei suuremmin valmisteltu ja ajankohtakin oli pari viikkoa myöhempi kuin edelliskerralla. Lisäksi tällä kertaa mukaan liittyi vielä yksi lintuja suuremmin harrastamaton ystäväni, joten aika moinen poppoo meitä olikin retkeilemässä. Säätiedotteetkin lupasivat mitä mainiointa retkeilysäätä, eikä sateesta tällä kertaa ollut tietoakaan.

Kopparnäs, Rävberget

Niinpä sitten toukokuun viimeisenä lauantaina lähdin puoli kahdeksan aikaan hakemaan pääkaupunkiseudulla asuvia ystäviäni kyytiin ja suuntasimme kohti Nummelaa vielä yhtä hakemaan. Nummelaan päästessä oltiin jotakuinkin aikataulussa, siitä sitten teimmekin suunnitelmaan kuulumattoman kauppapysähdyksen ja perillä ensimmäisellä etapilla Katteluksen tutulla lintutornilla olimmekin vasta puoli kymmenen aikaan. Siellä Turusta suunnannut porukka jo olikin odottelemassa.

Aivan viime vuoden veroista lintutykitystä ei ollut havaittavissa, mutta kivoja havaintoja silti saatiin. Sain odottamani pensastaskun sekä varman pensaskertun listoilleni. Myös punavarpusta kuultiin, mutta ei harmillisesti nähty. Tornilla ehti myös sopivasti juoda aamukahvit ja nauttia aamupalaa.

Matka jatkui viime vuoden tapaan Karjaan yhdelle parhaista lintupaikoista Lappträsketille (Lepinjärvi). Tällä kertaa tosin otimme lähestymissuunnaksi läheisen huoltoaseman pihan, johon jätimme autot ja josta lähdimme kävelemään lintutornia kohden. Vilkkaan Hanko-Hyvinkää tien (VT25) alitse johtaa onneksi kevyen liikenteen tunneli jota pitkin pääsee turvallisesti järven puolelle. Tien äänet häipyvät aika nopeasti taustalle. Keskellä peltoja ojan puolen pusikosta kuulemme ruokokerttusen voimakkaan laulun, jota kuuntelemme hetken aikaa. Pitkospuiden alussa ihmettelemme hetken aikaa kummallista laulajaa ennen kuin matkiva kottarainen lehahtaa lentoon.

Ihana rehevä keväinen lehto, Läppträsket

Tämä maisema, auringon lämpö ja suvivirsi

 

Lehtomaisessa rantametsikössä kulkeva pitkospuupolku johdattaa meidät hyvin alkukesäisiin tunnelmiin, tuomi kukkii polun varrella, siepot laulavat ja satakieli laulaa päivästä huolimatta sydämensä kyllyydestä. Aurinko pääsee tunkeutumaan rehevän metsän hämärään pienistä raoista ja ensimmäiset hyttyset yrittävät iholle. Tornin lähellä kuulemme ääniä ja jokin retkiryhmä poistuu juuri tornilta antaen meille tilaa.

Tornilla aurinko paistaa kuumasti, yksi kaveri seuraa lakkiaisia puhelimestaan. Järvi näyttää lähes tyhjältä, aivan erilainen maisema kuin lähes vuosi sitten. Olen lukenut tiirasta, että järvelle tyypilliset härkälinnut olisivat kadonneet tyystin. Niiden takia pääasiassa paikalle halusinkin. Onneksi pari paria on kuin onkin järvellä. Vietämme hyvän tovin tornilla havainnoiden hieman laiskasti, havainnot eivät juuri päätä huimaa. Pian kuitenkin lähestyvä puolipäivä ajaa meidät nälkäisinä takaisin kohti huoltoasemaa, jossa käymme hakemassa evästä ja suuntaamme Karjaan keskustaan puistoon lounaalle.

Myrans, Siuntio

Långvassfjärden, Kopparnäs

 

Karjaalta suuntailimme takaisin Siuntion suuntaan ja kävimmekin Myransissa kuuntelemassa sekä peltosirkkua että rastaskerttusta. Lisäksi näimme useamman pensastaskun, niittykirvisiä sekä keltavästäräkin. Myransista jatkoimme merellepäin ja kävimme ensin kohtalaisen hiljaisella Langvassfjärdenin lintutornilla ennen kuin siirryimme istuskelemaan aurinkoiselle Rävbergetille aivan Kopparnäsin kärkeen. Tämän jälkeen muutama meidän seurueesta jatkoikin matkaansa toiseen suuntaan.

Huoltotauon ja tankkauksen jälkeen kävimme ihastelemassa alkuillan ja päättäjäispäivän tunnelmia Lohjan Porlan kalalammikoilla sekä Aurlahden rannassa. Porlan parkkipaikalla äkkäsimme puskassa taitavasti matkivan viitakerttusen, joka vielä varmistui kun seurueemme paras lintutuntija liittyi seuraamme. Lammikoilla oli myös perinteisten sinisorsien, kala- ja naurulokkien lisäksi muutama mustakurkku-uikku sekä haapana.

Porlan kalalammikot

Mustakurkku-uikut

Aurlahti, Lohjanjärvi

Kaunis kesäilta huipentui vielä auringonlaskuun Vasarlanlahdella, jossa kuulimme ruokokerttusia, satakieltä ja pensassirkkalintua. Itse lähden lopulta jatkamaan kotia kohden, kun muut jäivät vielä yrittämään pikkuhuitin kuuntelua. Linturetkipäivä oli oikein onnistunut, vaikka se lajimäärällisesti jäikin edellisvuoden vastaavasta aika paljon. Ajankohta toki teki varmasti paljon.

Vasarlanlahtea auringonlaskussa

 

Tänä vuonna tulikin sitten käytyä useammalla lintureissulla, tällä perinteisellä koko päivän turneella, sekä erikseen vielä yölaulajaretkellä. Niistä kaikista varmaan voisin koostaa jonkunmoisen yhteenvedon tässä vielä, vaikka jahka kesäloma joskus alkaa.