Mission possible: Kansallispuistot tutuiksi

Kauhaneva-Pohjankangas

 

Palataanpa jälleen tänne ruudun ääreen pitkän tauon jälkeen. Muutama kuukausi on jälleen vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Monta aloitusta on tullut tehtyä, mutta mitään ei ole saanut valmiiksi. Touko- ja kesäkuussa on tullut käytyä vaikka missä ja niistä varmasti tulee vielä jossain välissä jotain kirjoiteltua loppuunkin. Nyt kuitenkin yksi hieman pidempään työn alla ollut kirjoitus.

 

Teijo, Puolakkajärvi

Patvinsuo, Suomujärvi

Lauhanvuori, Spitaalijärvi

Minulla on jo useamman vuoden ollut tavoitteena, kuten niin monella muullakin, käydä kaikissa Suomen 40. kansallispuistossa sekä seitsemällä valtion retkeilyalueella. Mitään kiirettä tässä ei ole tarkoitus pitää, mutta jos jonkun tavoitteen voisin ottaa, niin se olisi se, että kansallispuistot olisi käytynä viimeistään sinä vuonna, kun täytän 40 eli 2028. Jos puistoja tuona vuonna vielä on kovin monta jäljellä, varmaan täytyy tehdä supersuunnitelma sille vuodelle ja hankkia jokin ekstrapitkä loma.

UKK Kiilopää

Tiilikkajärvi, Venäjänhiekka

Repovesi, Kuutinkanava

Sipoonkorpi, Fiskträsk

 

Suunnitelmassani useimmissa kansallispuistoissa on tarkoitus viettää mieluiten ainakin yksi yö ja kiertää jokin lenkki. Toki osassa kansallispuistoja ei edes saa yöpyä, joten mitään kauhean villiä en aio tämän suhteen ruveta toteuttamaan vaan mennään sääntöjen mukaan.

Tällä hetkellä olen käynyt 28:ssa kansallispuistossa ja yöpynyt niistä 16:sta yhden tai useamman yön. Aika paljon olisi siis vielä tekemistä ennen kuin kaikki 40 ovat käytyinä ja pitkälti yövyttyinä. Loput 12 siis tarkoittaisivat alle kahden kansallispuiston vuosivauhtia, mikä ei sinänsä kuulosta oikeastaan edes kovin pahalta tavoitteelta. Alustavissa suunnitelmissa olisi tosin tällekin vuodelle vielä ainakin kaksi tai kolme uutta, joten tavoite voi tulla yllättäen täyteen jopa ennen asettamaani määräaikaa.

Teijo, Teerisaari

 

Valtion retkeilyalueilla puolestaan olen käynyt kahdella seitsemästä. Kummallakin on kyllä yövytty. Kaikki pohjoisemmat retkeilyalueet ovat käymättä, jotenkin ne on onnistunut ohittamaan Kylmäluomaa lukuunottamatta aivan tyystin. Ehkä täytynee kesäloman suunnitteluissa ottaa myös tämäkin seikka huomioon.

Teijo, Nenustannokka

Teijo, Teerisaari

UKK, Kiilopää suoraan edessä (tai takana)

Riisitunturi

Kansallispuistojen suurkulutus tuskin loppuu siihen vaikka kaikki tulisikin kierrettyä. Nyt olen jo huomannut, että omiin suosikkeihin tulee palattua kerta toisensa jälkeen. Esimerkiksi Repovedellä olen käynyt lähes vuosittain viimeiset seitsemän vuotta. Reissuja tuohon aikaan mahtuu miltein kymmenen eri vuodenaikoina. Nuuksio puolestaan on tuttu ja turvallinen, joskin sekin on pohjoisosiltaan pitkälti käymättä. Teijo on myös lähes lähikohteena saanut hyväksynnän ja melkein kaikki telttapaikat on tullut jo testattua. Talviretkellä tosin Teijossakaan ei ole tullut käytyä. Pohjoisessa toki UKK vei sydämen heti ensi kerralla. Sopivan hiljainen Kauhaneva-Pohjankangas on pieni, mutta sympaattinen ja ehkä maailman helpoin yöpymispaikka. Retkeilyalueista puolestaan tuttu, turvallinen ja aina jokseenkin hiljainen Ruunaa vetoaa jostain syystä aina vaan.

Repovesi, Katajavuori

Repovesi, Kapiavesi

Riisitunturi, Riisin rääpäsy

Seitseminen, Soljaset

Olen myös ottanut huomioon, että kansallispuistojen määrä voi hyvinkin lisääntyä tässä matkan varrella, mutta sehän ei ole huono. Odotan innolla minkälaisen statuksen Oulun perustettava Sanginjoen metsäalue lopulta saakaan. Kansallispuistokartassa, kun on Oulun kohdilla rannikon tuntumassa ja suurten teiden varrella aika iso aukko ainakin maalla tapahtuvalle retkeilylle. Sallan tulevaan kansallispuistoon on tarkoitus mennä tutustumaan jo näin etukäteen, koska erinäisten muiden harrastussyiden takia sinnepäin tulee todennäköisesti ajeltua matkalla pohjoisesta etelämpään.

Teijo, Puolakkajärvi

Repovesi, Olhava

Isojärvi, Vahterjärvi

Pallas-Yllästunturi, Palkaskero

Lopuksi täytyy todeta, että retkeilymielenkiintoni ei toki suuntaudu vain kansallispuistoihin vaan myös pienemmät ja tuntemattomammat kohteet ovat yhtä lailla käyntilistallani. Kaiken kaikkiaan loppumaton uteliaisuus vie milloin minnekin pienemmälle tai suuremmalle retkelle ja monet pienetkin paikat ovat jättäneet lähtemättömiä muistoja mieleen. Ainut harmin aihe tuntuu vain olevan ajan vähyys. Siksi toivonkin, että kun joskus mahdollisesti tulen pääsemään eläkkeelle (niin kovin kaukaiselta kuin se tuntuukin), niin silloin olisi vielä jaksamista ja innokkaita retkitovereita lähtemään vielä uusille seikkailuille.