Uudenmaan lintukierros kesän kynnyksellä 2020

Viime vuonna edellisvuoden tapaan päätimme lähteä porukalla kiertämään useamman lintutornin Lohjan ympäryskunnissa. Tätä retkeä ei suuremmin valmisteltu ja ajankohtakin oli pari viikkoa myöhempi kuin edelliskerralla. Lisäksi tällä kertaa mukaan liittyi vielä yksi lintuja suuremmin harrastamaton ystäväni, joten aika moinen poppoo meitä olikin retkeilemässä. Säätiedotteetkin lupasivat mitä mainiointa retkeilysäätä, eikä sateesta tällä kertaa ollut tietoakaan.

Kopparnäs, Rävberget

Niinpä sitten toukokuun viimeisenä lauantaina lähdin puoli kahdeksan aikaan hakemaan pääkaupunkiseudulla asuvia ystäviäni kyytiin ja suuntasimme kohti Nummelaa vielä yhtä hakemaan. Nummelaan päästessä oltiin jotakuinkin aikataulussa, siitä sitten teimmekin suunnitelmaan kuulumattoman kauppapysähdyksen ja perillä ensimmäisellä etapilla Katteluksen tutulla lintutornilla olimmekin vasta puoli kymmenen aikaan. Siellä Turusta suunnannut porukka jo olikin odottelemassa.

Aivan viime vuoden veroista lintutykitystä ei ollut havaittavissa, mutta kivoja havaintoja silti saatiin. Sain odottamani pensastaskun sekä varman pensaskertun listoilleni. Myös punavarpusta kuultiin, mutta ei harmillisesti nähty. Tornilla ehti myös sopivasti juoda aamukahvit ja nauttia aamupalaa.

Matka jatkui viime vuoden tapaan Karjaan yhdelle parhaista lintupaikoista Lappträsketille (Lepinjärvi). Tällä kertaa tosin otimme lähestymissuunnaksi läheisen huoltoaseman pihan, johon jätimme autot ja josta lähdimme kävelemään lintutornia kohden. Vilkkaan Hanko-Hyvinkää tien (VT25) alitse johtaa onneksi kevyen liikenteen tunneli jota pitkin pääsee turvallisesti järven puolelle. Tien äänet häipyvät aika nopeasti taustalle. Keskellä peltoja ojan puolen pusikosta kuulemme ruokokerttusen voimakkaan laulun, jota kuuntelemme hetken aikaa. Pitkospuiden alussa ihmettelemme hetken aikaa kummallista laulajaa ennen kuin matkiva kottarainen lehahtaa lentoon.

Ihana rehevä keväinen lehto, Läppträsket

Tämä maisema, auringon lämpö ja suvivirsi

 

Lehtomaisessa rantametsikössä kulkeva pitkospuupolku johdattaa meidät hyvin alkukesäisiin tunnelmiin, tuomi kukkii polun varrella, siepot laulavat ja satakieli laulaa päivästä huolimatta sydämensä kyllyydestä. Aurinko pääsee tunkeutumaan rehevän metsän hämärään pienistä raoista ja ensimmäiset hyttyset yrittävät iholle. Tornin lähellä kuulemme ääniä ja jokin retkiryhmä poistuu juuri tornilta antaen meille tilaa.

Tornilla aurinko paistaa kuumasti, yksi kaveri seuraa lakkiaisia puhelimestaan. Järvi näyttää lähes tyhjältä, aivan erilainen maisema kuin lähes vuosi sitten. Olen lukenut tiirasta, että järvelle tyypilliset härkälinnut olisivat kadonneet tyystin. Niiden takia pääasiassa paikalle halusinkin. Onneksi pari paria on kuin onkin järvellä. Vietämme hyvän tovin tornilla havainnoiden hieman laiskasti, havainnot eivät juuri päätä huimaa. Pian kuitenkin lähestyvä puolipäivä ajaa meidät nälkäisinä takaisin kohti huoltoasemaa, jossa käymme hakemassa evästä ja suuntaamme Karjaan keskustaan puistoon lounaalle.

Myrans, Siuntio

Långvassfjärden, Kopparnäs

 

Karjaalta suuntailimme takaisin Siuntion suuntaan ja kävimmekin Myransissa kuuntelemassa sekä peltosirkkua että rastaskerttusta. Lisäksi näimme useamman pensastaskun, niittykirvisiä sekä keltavästäräkin. Myransista jatkoimme merellepäin ja kävimme ensin kohtalaisen hiljaisella Langvassfjärdenin lintutornilla ennen kuin siirryimme istuskelemaan aurinkoiselle Rävbergetille aivan Kopparnäsin kärkeen. Tämän jälkeen muutama meidän seurueesta jatkoikin matkaansa toiseen suuntaan.

Huoltotauon ja tankkauksen jälkeen kävimme ihastelemassa alkuillan ja päättäjäispäivän tunnelmia Lohjan Porlan kalalammikoilla sekä Aurlahden rannassa. Porlan parkkipaikalla äkkäsimme puskassa taitavasti matkivan viitakerttusen, joka vielä varmistui kun seurueemme paras lintutuntija liittyi seuraamme. Lammikoilla oli myös perinteisten sinisorsien, kala- ja naurulokkien lisäksi muutama mustakurkku-uikku sekä haapana.

Porlan kalalammikot

Mustakurkku-uikut

Aurlahti, Lohjanjärvi

Kaunis kesäilta huipentui vielä auringonlaskuun Vasarlanlahdella, jossa kuulimme ruokokerttusia, satakieltä ja pensassirkkalintua. Itse lähden lopulta jatkamaan kotia kohden, kun muut jäivät vielä yrittämään pikkuhuitin kuuntelua. Linturetkipäivä oli oikein onnistunut, vaikka se lajimäärällisesti jäikin edellisvuoden vastaavasta aika paljon. Ajankohta toki teki varmasti paljon.

Vasarlanlahtea auringonlaskussa

 

Tänä vuonna tulikin sitten käytyä useammalla lintureissulla, tällä perinteisellä koko päivän turneella, sekä erikseen vielä yölaulajaretkellä. Niistä kaikista varmaan voisin koostaa jonkunmoisen yhteenvedon tässä vielä, vaikka jahka kesäloma joskus alkaa.

Paluu villasukka-aikaan

Eilen piti ensimmäistä kertaa sitten toukokuun kaivaa villasukat laatikosta esiin. Samalla kaivelin käsityölaatikosta yhden parin päättelemättömiä sukkia ja yhden villasukan poikasen, jota voisi taas jatkaa, kun nyt kerran virallisesti on syksy. Ei lämpötila oikeasti tainnut vielä olla niin paljon laskenut, mutta pienellä flunssanpoikasella saattoi olla palelevien varpaiden kanssa jotain tekemistä.

Lisäksi koska olen ollut laiska kirjoittamaan mitään vaikka aihetta olisi, niin päätin ilahduttaa blogia menneen kesän kuvilla. Minun kesäni tosin taisi alkaa jo huhti-toukokuun vaihteessa Budapestin reissulla, jonka jälkeen suomessakin alkoi olla aika kesäiset säät, ainakin minun mittapuullani. Olkoon tämä nyt neljän kuukauden mittainen kuukauden kuvat kollaasi.

Nää maastokuvioidut on aika vinkeitä

Budapestissa oli ihan täysi kesä jo huhtikuun lopulla

Ei olleet kovin hiljaiset yöt tässä hotellissa

Toukokuu alkoi yöreissulla Kurjenrahkalle

Vajosuo aamuhämärässä

Kolilla käytiin toukokuun alkupuolella hiljaista oli vielä

Luolahirmu

Jäätkin lähti Pieliseltä jo toukokuun kymmenes

Kesäkuun alun vuoden toinen telttayö

Kaunis makeasti tuoksuva jasmiini kuistinnurkalla

Juhannuksena Repovedellä

Kesäkuu huipentui ystäväporukan 180-vuotisjuhliin

Mustion linnankrouvi oli oikein viihtyisä

Heinäkuussa kärvisteltiin helteissä

Ja vuoden kolmas kerta jo Lieksassa Vaskiviikkojen aikaan

Urbaania taidetta

Kesäpäivä Hangossa geokätköilyn merkeissä

Elokuun puolessa välissä oli vihdoin sopivat kelit retkeilyyn

Suomen luonnonpäivää viettämässä

Tänä viikonloppuna taitaa ollakin väliviikonloppu retkeilystä. Ehkäpä huomenna silti johonkin uskaltautuu. Ensi viikonloppuna olisikin jälleen nuku yö ulkona ja tarkoitus olisi mennä ainakin yhdeksi yöksi ulos, ehkä jopa kahdeksi. Lisäksi pientä syysvaellustakin on suunnitelmissa, sekä koulukin alkaa. Hieman saattaa hitaalla tahdilla tulla nämä elokuun seikkailut sitten ulos, mutta kyllä niistäkin on juttua tulossa. Ensi kertaan, enemmän retkeilyllisiin aiheisiin jälleen.

Hellepäivänä kalalammikoilla

Vinkistä viisastuneena heinäkuisena viikonloppuna, kun olin muutenkin suuntaamassa Lohjalle päätin käydä käyskentelemässä Porlan kalalammikoilla. Kalojahan tuolla ei juurikaan enää ole vaan pääasiallisia asukkeja ovatkin linnut, joilla onkin mukavat oltavat rehevillä lammikoilla.

Puolenpäivän aikoihin lämpötila huiteli varmaankin kolmessakymmenessä, tuulta ei ollut juuri nimeksikään eikä pilvistäkään juurikaan ollut apua. Kävin kuitenkin kävelemässä rantapolun päästä päähän. Rannalla minua tuli jo vastaan nuori naurulokkikolmikko ja jo ensimmäisellä altaalla oli sinisorsia odottelemassa leipäateriaa. Antimia minulla ei ollut, mutta sorsat silti lipuivat jonkun matkaa toiveikkaasti perässäni.

Mustakurkku-uikkukin oli joko pesällä lepäilemässä tai toista sukupolvea hautomassa. Niin tarkkaan en ole mukuruihin perehtynyt, jotta tietäisin onko niillä tapana lepäillä pesällä myös haudonta-ajan ulkopuolella. Kuvailin rauhassa ja muutamat lenkkeilijät menivät ohi, aika hiljaista kyllä polulla oli auringon porottaessa. Yritin saada kuviin aikaan bokeeta, mutta totesin, ettei se ihan onnistunut niin hyvin kuin olisin toivonut. Linssini pienin suurennos on myös auttamatta liian suuri lähikuvien yrittämiseen. Sen sain todeta myös karvaasti.

Joku oli selvästi heittänyt veivinsä polulle ja hämmästelin varsin rohkeaa nokikanaa, joka muina lintuina tepasteli suoraan eteeni tielle. Vähän se siirtyi syrjään kun ohi menin, mutta ei kovin pitkälle. Kerrankin siis jopa oman kamerani zoomi riitti hieman lähempään lintukuvaan. En ollut myöskään muistanut yhdessä lammessa olevan niin paljon niitä 'kultakaloja'. Lopulta kun pääsin takaisin uimarannan päähän kamera alkoi olla sen verran kuuma, että melkein sormia poltti, liian lämmintä siis.

Haapananuoret ja 'kultakalat'

Tämän kummempaa päivätepastelua en tehnyt hyvistä retkiaikeista huolimatta. Olin iltapäivällä pystyttänyt sisäteltan vanhempieni takapihalle aikeenani yöpyä siellä. Kyllä menin telttaan yrittämään unensaantia, mutta totesin moottoritien pauhun kuuluvan hieman liian hyvin tyynessä kesäyössä. Korvatulpat olisivat tällä kertaa olleet varmasti ratkaisu tähän ongelmaan, tietenkään niitä ei sitten ollut mukana, kun olisi tarvinnut. Päädyin siis kömpimään sisälle sänkyyn nukkumaan.