Syysretki Pyhä-Häkki ja Salamajärvi

Viime vuonna ei lähdettykään syysvaellukselle vaan otettiin hieman lyhyempi pidennetty viikonloppu syyslomantapaiseksi. Kohteet valikoituivat hieman geokätköilyn perusteella. Geokätköilyssä, kun on sellainen kuntakartta, jota voi retkillään väritellä. Ei olla taidettu kovin montaa kertaa lähteä pelkästään kuntahyppelylle, mutta useampi kerta ollaan otettu johonkin mennessä tai tullessa joitain poikkeuksia tai ei sitä loogisinta reittiä.

Poika-ahon vuokratupa

 

Jotain upeanvärisiä maljakkaita ilmeisesti

Tällä kertaa lähdettiin ensin Pyhä-Häkin kansallispuistoon yhdeksi yöksi vuokratupaan Poika-aholle, joka toimii kesäisin lammaspaimenviikkojen tukikohtana. Nyt ei ollut enää lampaita laitumella, joten tupa oli kaikkien vuokrattavissa. Lähdettiin aamusta jo etelästä hyvissä ajoin ajelemaan ja perillä oltiin alkuiltapäivästä. Loppupäivä kuluikin verkkaisesti ensin puolukoita ja mustikoita poimien ja sitten tehden ruokaa ja lämmitellessä saunaa.

Vuokratupa oli siisti ja tilava

Poika-ahon pihapiiriä

Sauna olikin oikein tunnelmallinen ja aika pian kun oltiin päästy pukuhuoneeseen, alkoi sataa aivan kaatamalla. Eipä ollut mikään kiire pois. Ilta meni mukavasti ja illan pimeyteen oli hyvä nukahtaa. Aamulla ei pidetty mitään kiirettä, syötiin aamupala, pakattiin ja siivottiin. Ennen puolta päivää auton keula oli kohti Oulua, jokusen piston kautta tosin eikä ehkä sitä tavanomaisinta reittiä. Ehdittiin käymään myös Liminganlahdella, mutta lintulajisaldo ei karttunut yhdelläkään lajilla. Valon suuntakaan ei ollut kovin optimaalinen, joten kaukoputkesta huolimatta lintulajien tunnistus oli hieman hankalahkoa. Liminganlahdelta suunnattiin Oulun keskustaan hotelliin.

 

Sysilammen rantasauna, joka on vuokratupien vuokraajien käytössä

Hotelliyön jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Salamajärven jälleen hieman poikkeuksellista reittiä.  Salamajärvellä oltiin hyvissä ajoin ja Sysilammen harvoista telttapaikoista saatiin kelvollinen. Lounasta nautittiin nuotiopaikalla ja iltapalaa käytiin syömässä tyhjässä autiotuvassa, koska syksyinen ilta alkoi olla hieman viileä.

 

Sysilampi oli tyyni

 

Aamun herätys laitettiin todella aikaiseen koska ei huvittanut keräillä aamun rankkasateessa märkiä kamoja kasaan ja autoon. Herätys meni hyvin ja ehdittiin autolle hyvissä ajoin ennen sadetta. Kotimatka olikin hyvin sateinen, joten päätös aikaisesta aamusta ei ollut yhtään huono.

Taivaskeron kierros

Jälleen sarjassa väliinpudonneita retkiturinoita. 

Vuoden 2024 kesälomareissun ensimmäinen etappi suuntautui Muonioon vuokramökille. Mökki oli strategisesti valittu Pallaksen ja Ylläksen väliselle osuudelle retkeilyä silmällä pitäen. Heinäkuu oli helteinen myös pohjoisessa ja retkeilyt jäi vähempään kuin olisi toivonut. Mökiltä silti lähdettiin yhtenä päivänä jo aikaisin aamusta kohti Pallasta.

Porot ei kauheasti ihmisiä vältellyt Hotellin lähistöllä

Päivän tavoitteena oli helteestä huolimatta Taivaskeron kierros. Lähdettiin verkkaisesti kävelemään reittiä eteenpäin. Välillä piti toki pysähtyä ottamaan kuvia. Oikeastaan aika montakin kertaa ja tasaamaan hengitystä samalla. Lämpötila oli jotain +25°C tai ehkäpä enemmänkin joten hiki tuli varmasti. Onneksi mitä ylemmäs pääsi sitä mukavammin tuuli vilvoitti.

 

Taivaskeron ja Pyhäkeron satulassa pidettiin lounastauko. Siinä venähtikin tunnin verran ennen kuin lähdettiin etenemään viimeinen nousu. Käytiin laatan luona ottamassa pakolliset turistikuvat sekä yhteen geologisen kohteen kätköpohdintaan kuvat kivistä.

Turistikuva

Näitä maisemia kelpasi katsella lämpimänä kesäpäivänä

Pikkuhiljaa alettiin valumaan tunturia alaspäin. Päivän lämpötila oli ottanut veronsa ja todettiin, ettei enää kiivetä viimeisen tunturin päälle vaan otetaan toinen reitti, kun hyvännäköinen polku vei kuruun. Liekö jotain etiäisiä, kun pienen Tunturipuron kohdalla onnistuin näkemään elämäni ensimmäisen sinirinnan. Onneksi oli tullut kiikarit raahattua mukana.

Hiljaisempi reitti takaisin

 

Geokätköpysähdys matkalla takaisin

Viimeinen pätkä polusta kuluikin samaa reittiä, kuin mitä oltiin tultukin ja tuvan kohdalla päästiin sopivasti pysähtymään ja nappaamaan geokätkö piilostaan hetkeksi.

Aivan loppu menikin alaspäin lasketellen.

Maisemat ylöspäin olivat aika mukavat

Tornien taisto, mikä ihana tekosyy

Tämä vuosi tulee olemaan meidän joukkoeen kahdeksas kerta tornien taistossa. Kunhan ei vaan mitään kovin dramaattista tapahdu. Vuodesta 2017 ollaan oltu mukana, välissä oli pari vuotta, kun koronan takia tapahtumaa ei järjestetty. Toisena niistä käytiin kuitenkin eri torneissa pönöttelemässä. Eli hyvällä omallatunnolla voidaan puhua jo perinteestä.

Edellisen illan auringonlasku. 

 

Mutilahden lintutorni

Yömaja

Tiedustelukierros on hyvä suorittaa edellisenä iltana

Halikonlahti päivän valjettua..

...sekä aamuhämärässä

Tuossa muutama viikko takaperin pidettiin muodollinen kokous siitä, että mennäänkö tänä vuonna (ihan kuin mikään muu olisi vaihtoehto), sekä siitä mikä mahtaisi olla tämänvuotinen kohteemme. Ollaan siis joukkoenimemme mukaisesti kierretty yhtä poikkeusta lukuunottamatta useita eri lintutorneja. Tänäkin vuonna taitaa vaihtua, niin kunta kuin tornikin. Suotta ei myöskään taidettu kutsua tornien taistoa vuoden päätapahtumaksi. Muutama muukin vakiintunut linturetkisuunta ja aihe kyllä on, mutta mikään ei vedä vertoja lähes puolen päivän tornipönöttelylle ja sen ohessa tapahtuvalle lintuharrastamiselle tai muulle retkeilylle.

Vajosuo telttayön jälkeen erikoisuutena kapustarinta

Välillä on hyvä käydä hieman jaloittelemassa

Ollaan oltu siinä mielessä onnekkaita, että mikään kerta ei ole satanut esimerkiksi koko aikaa tai edes kovin paljoa. Joka kerta tornissa aamuyön tunnit ovat silti olleet muistettavasti aina yhtä kylmiä ja kurjia. Lintulajipaljous on myös vaihdellut eri paikkojen myötä ja kerran jouduttiin vaihtamaan jopa tornia kesken aamun. Lajimäärä on vaihdellut 41:n ja 72:n välillä. Huonoin tulos on ollut yllättäen suon laidalla ollessa lintutornissa, jossa parin ensimmäisen tunnin jälkeen alkoi olla aika tylsähköä. Ainoastaan surumielistä vihellystä lentäessään pitänyt kapustarinta oli meille seurana. Ollaan myös majoituttu vuosien varrella niin teltassa, lintutornissa (osa sielläkin teltassa), mökillä, leirintäalueella ja erinäisissä air BnB paikoissa.

 

Maisemaa Lintupajun tornilta

Lintupaju

Pellilänsuo ja jäätävä tunnelma

 

Hämäriä aamuja, upeita auringonnousuja (toisinaan myös laskuja samalla reissulla) sekä aamuisia sumuja. Niistä kaikista sekä toki hyvistä eväistä on tornien taistoaamu, aamupäivä ja päivä tehty. Unohtamatta toki seuraa. Jos jotain vielä näille tornipönöttelyille kaipaisi, niin se olisi ehkä joku todella säväyttävä laji. Kyllä sellainen vielä joskus varmaan tuleekin. Ohessa muutamia otoksia vuosien varrelta, on tainnut tulla keskityttyä itse asiaan enemmän kuin hetkien taltioimiseen.

Mattholmsfladan ja hyytävät aamutunnit

Lenholmin alueella on upeita vanhoja puita

Äänimaailmaa hallitsevat rastaat ja punarinta

Lehmien edesottamuksia saatiin seurata Kuusistonlahdella 2025

 

Kolmen valtakunnan rajapyykin päiväretki

Edelleen kesän 2024 lomareissun pieniä piipahduksia.

Kesälomalla vietettiin pari päivää Kilpisjärvellä. Lämpötila oli meille ja urheilusuorituksiin aivan liian kuuma, joten Tsahkaljärvi sekä Saana ja Mallatunturi jäivät kokematta. Sen sijaan lähdettiin laivalla kohti Koltalahtea ja sieltä piipahdettiin kolmen valtakunnan rajapyykillä.

Maisemia Ruotsiin

Itikkaa oli tunturikoivuvyöhykkeellä tarpeeksi ja vaikka oli laittanut hyttysmyrkkyä, niin silti riitti ystäviä hieman turhan lähellä tuulettomassa päivässä. Käytiin vain rajapyykillä, olisi ollut kiva käydä myös tuvalla, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Pyykillä olikin noin puolet laivan matkustajista, mutta päästiin mekin tekemään ympäripyörähdys.

Norjan terävähuippuisia vuoria

Tukevasti Suomen puolelle, varjotaiteesta vastasivat tuntemattomat kanssaretkeilijät

Helteinen, tyyni heinäkuinen päivä

 

Takaisin päin ei ollut ihan niin paljolti hyttysiä, kun laitettiin vähän vielä lisää hyttysmyrkkyä. Paluumatka tultiin myös hieman verkkaisemmin, koska ei viitsitty pitää kauheaa kiirettä, vaan ihasteltiin maisemia toiseenkin suuntaan. Tästä pikku piipahduksesta enemmän kuvia kuin sanoja.

Taakse jää Norjan huiput

Kohti Saanan juurta

 

Koli vuoden ensimmäisinä

Vuodenvaihde tuli vietettyä kerrankin Lieksan suunnilla. Hyvä mahdollisuus olisi ollut käydä ihmettelemässä tähtiä rajan tuntumassa tai muuten hiljaista talviluontoa, mutta reilun parinkympin pakkaset liennyttivät suurimman innon. Oltiin vuokrattu tupa Kolilta vuoden pariksi ensimmäiseksi päiväksi. 

 

Pihapiiri on pysynyt avoimena

 Kierrettiin hieman pidempää reittiä Lieksasta kohti Kolia, koska auto ilmoitteli 12 voltin akkuvikaa, joten ajateltiin latailla ajoakkua hieman täydemmäksi ennen kuin jätettäisiin auto pariksi päiväksi parinkympin pakkaseen. Myöhemmin saatiinkin kuulla, että akkuvalo onkin vain Volkkarin talvivalo, joka ilmestyy noin -10-15 asteen kohdalla, eikä kyllä haitannut ajamista ollenkaan. Valo on nyt myös palanut säännöllisesti tammikuun alusta asti.

Aavemainen kuutamo ja korkea kuuset

Lämpöä tupaan, varaava takka oli hyvä

 

Takaisin aiheeseen. Saavuttiin vuokratupaa lähimmälle parkkipaikalle jo pimeällä. Hieman vielä epäilytti jäätäisiinkö sittenkään paikalle vai huristeltaisiko vain kotiin. Käytiin tiedustelemassa reitti tuvalle. Eipä ollut mitkään helpoimmat 700 metriä, kun samalla matkalla noustiin välillä aika jyrkästikin ja kivikkoisella lumesta liukkaalla polulla. Käytiin toteamassa, että jäädään yöksi ja lähdettiin takaisin autolle hakemaan yöpymiskamppeita sekä ruokia. Eipä tullut kylmä vaikka pakkasta taisi olla -20 paremmalla puolin. Onneksi ilta ei ollut kovin pitkällä kahden kierroksen jälkeen, joten aikaa oli lämmitellä tupaa, käydä sahaamassa sekä pilkkomassa puita ja tehdä syttyjä.

Maaginen tunnelma

Aamulla ikkuna sekä lattialista olivat kuurassa

Ihasteltiin ylös ja alas rampatessa upeaa kuutamoa sekä illalla ulkona asioilla käydessä myös maagisen tunnelmallista maisemaa, joka oli oikeastaan aika epätodellinen.

Iltapala-aikaan alkoikin jo väsyttää aikalailla. Onneksi lämpötila tuvassa oli myös noussut reilummin plussan puolelle, niin uskalsi ottaa jo hanskat pois. Yöllä tuvan lämpötila taisi käydä myös yli kymmenen plusasteen, koska makuupussi oli aivan liian lämmin ja oli pakko yrittää saada jotain raajoja pussin alta ulos viilentyäkseen. Lämpö tuvassa myös pysyi kivasti varaavan takan ansiosta ja aamullakin oli edelleen kymmenen asteen pinnassa. Ei tarvinnut edes uusia tulia tehdä vaan sai rauhassa syödä aamupalaa ja pakkailla.

Puhelimen kameralla ei saanut hyvin haloja tallennettua

Käytiin tekemässä vähän kaikenkokoista puuta, jotta seuraavakin saisi takan syttymään hyvin. Siivottiin kämppä ja laitettiin kaikki paikalleen. Jäätiin ihastelemaan vielä upeaa pakkaspäivää ennen kuin valuttiin kaikkine tavaroinemme alas autolle. Jäi siis tämä talviseikkailu yhden yön mittaiseksi aiotusta kahdesta. Autokin lähti hyvin liikenteeseen ilman mitään, vaikka sisäpuolella melkein joka pinta oli kuuran peittämä.

Matkalla nähtiin heti upeaa pakkasusvaa Kolin ja kantatien välillä, ohiajaessa puissa aivan kauhea määrä teeriä ja huikaisevia halovaloja.