Pikapiipahdus järvellä ja suolla

Elo-syyskuussa tuli tehtyä useampikin akkujenlatausretki lähikohteisiin ja ei aina ihan niin lähellekään. Olin jo pidemmän aikaa hinkunut suolle ja pitihän sellainen retki sitten saada aikaiseksi. Mikäs sen parempi kohde siihen kuin Torronsuo.

Kutsuva portti

Aamulla Helsingistä lähtö hieman venähti aiotusta, kuten viikonloppuisin vähän tuppaa tekemään. Sää ei näyttänyt kovin kummoiselta, mutta luotettiin siihen, että perillä vastassa olisi vain hyvää säätä. Matkalla satoikin paikka paikoin aika rankastikin, mutta sade oli loppunut kuitenkin ennen Liesjärveä.

Siihen se on vaan kasvanut

Päätimme käydä vilkaisemassa Korteniemen perinnetilan. Lampaita olikin vielä aitauksessa ja kukkoherra kolmen kanansa kanssa pyöri pihassa. Lampaat tulivatkin juuri parahiksi rapsuteltaviksi ja niistä sai muutaman ihan kivan kuvankin. Perinnetilan lähin tulipaikka olikin aika täynnä, joten emme tuppautuneet enää seuraan vaan vaihdoimme vaihtoehto B:hen ja siirryimme auton kanssa Kopinlahden parkkipaikalle Kyynäräharjun toiseen päähän.

Tepastelimme kaikessa rauhassa lyhyintä reittiä Savilahden tulipaikalle ja matkalla tulikin useampi seurue meitä vastaan. Tulipaikalla olikin vain pari herrashenkilöä, joten mahduimme kivasti ja liikoja juttelematta itsekin tulistelemaan. Muutamia telttoja oli vähän syrjemmällä ja jonkinmoinen hippileiriksi ristimämme joukkio, en tiedä mikä oli oikea meininki. Keittelimme ja paistelimme ruokamme siinä rauhallista tahtia ilman mitään kiirettä mihinkään. Nautimme vain kohtalaisen hiljaisesta ympäristöstä ja leppoisasta säästä.

Metsän hämärää

Muistin muutaman kuvankin napata ennen kuin lähdimme jatkamaan takaisin autolle ja päivän pääkohteeseen Torronsuolle. Torronsuollakaan ei tosiaan ollut retkeilijöistä pulaa. Autoja oli vaikka millä mitalla. Päätimme kiertää vain pienen polun ja vähän käydä ihmettelemässä keskemmällä suota. Olisin mielinyt pidemmällekin, mutta runsas väkimäärä pisti vähän epäilyttämään. Kävimme vain pienen piston pitkospuita suollepäin ja lopuksi vielä lintutornin kautta takaisin autolle.

Yritimme etsiä lintutornilla olevaa geokätköäkin, mutta se pahalainen pysyi piilossa meiltä. Ei nyt kovin tehokkaasti tullut etsittyäkään, kun miltein koko ajan tornissa oli joku. Mukava pikku piipahdus hieman pidemmälle ja muistettiin vielä käydä Forssan kautta kotimatkalla napsaisemassa yksi kätkökin päivälle.

Kovin jo syksyinen kävelytie

Paluu villasukka-aikaan

Eilen piti ensimmäistä kertaa sitten toukokuun kaivaa villasukat laatikosta esiin. Samalla kaivelin käsityölaatikosta yhden parin päättelemättömiä sukkia ja yhden villasukan poikasen, jota voisi taas jatkaa, kun nyt kerran virallisesti on syksy. Ei lämpötila oikeasti tainnut vielä olla niin paljon laskenut, mutta pienellä flunssanpoikasella saattoi olla palelevien varpaiden kanssa jotain tekemistä.

Lisäksi koska olen ollut laiska kirjoittamaan mitään vaikka aihetta olisi, niin päätin ilahduttaa blogia menneen kesän kuvilla. Minun kesäni tosin taisi alkaa jo huhti-toukokuun vaihteessa Budapestin reissulla, jonka jälkeen suomessakin alkoi olla aika kesäiset säät, ainakin minun mittapuullani. Olkoon tämä nyt neljän kuukauden mittainen kuukauden kuvat kollaasi.

Nää maastokuvioidut on aika vinkeitä

Budapestissa oli ihan täysi kesä jo huhtikuun lopulla

Ei olleet kovin hiljaiset yöt tässä hotellissa

Toukokuu alkoi yöreissulla Kurjenrahkalle

Vajosuo aamuhämärässä

Kolilla käytiin toukokuun alkupuolella hiljaista oli vielä

Luolahirmu

Jäätkin lähti Pieliseltä jo toukokuun kymmenes

Kesäkuun alun vuoden toinen telttayö

Kaunis makeasti tuoksuva jasmiini kuistinnurkalla

Juhannuksena Repovedellä

Kesäkuu huipentui ystäväporukan 180-vuotisjuhliin

Mustion linnankrouvi oli oikein viihtyisä

Heinäkuussa kärvisteltiin helteissä

Ja vuoden kolmas kerta jo Lieksassa Vaskiviikkojen aikaan

Urbaania taidetta

Kesäpäivä Hangossa geokätköilyn merkeissä

Elokuun puolessa välissä oli vihdoin sopivat kelit retkeilyyn

Suomen luonnonpäivää viettämässä

Tänä viikonloppuna taitaa ollakin väliviikonloppu retkeilystä. Ehkäpä huomenna silti johonkin uskaltautuu. Ensi viikonloppuna olisikin jälleen nuku yö ulkona ja tarkoitus olisi mennä ainakin yhdeksi yöksi ulos, ehkä jopa kahdeksi. Lisäksi pientä syysvaellustakin on suunnitelmissa, sekä koulukin alkaa. Hieman saattaa hitaalla tahdilla tulla nämä elokuun seikkailut sitten ulos, mutta kyllä niistäkin on juttua tulossa. Ensi kertaan, enemmän retkeilyllisiin aiheisiin jälleen.

Retkeilyn viikonloppumaraton

Syksyn retkeilyn viikonloppumaraton hyvässä seurassa, tukikohtana Humppilan lomaparatiisi, ajankohtana 8.-11.9.2016.

Olimme tyttöporukalla päättäneet, että johonkin olisi mukava päästä muutamaksi päiväksi retkeilemään syksyn ratoksi. Mitään superhyviä vaihtoehtoja ei oikein löytynyt, kun piti ensinnäkin yrittää sovittaa viiden ihmisen aikataulut ja samalla vielä pitää autoiltava matka kohtuullisena.

Saimme jälleen pitää Humppilan Lomaparatiisia tukikohtanamme pidennetyn viikonlopun. Kiitos vain suuresti omistajille! Suuntasimmekin mökille kolmen ihmisen voimin jo torstai-iltana. Sinä iltana keskityimme ihastelemaan muutoksia, joita mökille oli tapahtunut ja 'hieman' lämmittämään mökkiä.

Perjantaiaamuna olikin sitten vuorossa aamiaista omaan tahtiin ja eväiden tekemistä. Olimme päättäneet käydä jossain jo perjantaina kolmistaan, ennen kuin viimeisetkin saapuisivat. Suuntasimme Saaren kansanpuistoon ja kiersimme siellä verkkaisesti pienen lenkin. Hieman myös ylimääräistä tuli koukattua, kun lähdimme yhdessä risteyksessä hieman väärään suuntaan. Lounasta söimme laavulla, jonka saimme vallata aivan keskenämme. Siellä törmäsimme jo tämän reissun vitsaukseen, hyvin täysiin kuivakäymälöihin.

Kierroksen jälkeen kävimme vielä pienen mutkan näkötornilla, joka harmiksemme oli kiinni ja olisi vieläpä vaatinut pääsymaksunkin. Hienot näkymät olivat kyllä tornin juureltakin, mutta itse tornista olisi todennäköisesti ollut vieläkin hienommat maisemat ympäröiviin vesistöihin.

Ei uskoisi syyskuuksi.

Paluumatkalla suuntasimme vielä tutustumaan Hämeen luontokeskuksen näyttelyyn ja koestamaan vähän ehkä nuoremmille suunnatun tehtävän. Mahtoi henkilökunnalla olla hauskaa, kun kolme hyvin aikuisikäistä lapsosta metsästi lattianrajaan ja nurkkiin piilotettuja sienikuvia.

Kaupan jälkeen suuntasimme takaisin mökille odottelemaan muita. Ilta kului leppoisasti saunaa lämmittäessä, saunoessa, syödessä ja illan pimetessä nuotiolla rannan tuntumassa vaahtokarkkeja paistaessa. Syyskuun pimenevässä illassa näkyi myös lepakoita.

Tunnelmointia kesäyö.. syysillassa

Lauantaina taas koko konkkaronkka heräili kuka milloinkin ja aikaisimmat yrittivät olla herättämättä pidempään nukkuvia. Päivän kohteeksi olimme valinneet Liesjärven ja sieltä pienen tai oikeastaan hieman pidemmänkin kierroksen. Jätimme auton Pirttilahdelle parkkiin ja tallustimme ensin sumuisessa aamupäivässä Kyynäräharjua eteenpäin. Poikkesimme Savilahteen nuotiolle sekä lounaalle. Siellä olikin jokunen teltta, mutta nuotiopaikka oli silti ihan vapaana. Takaisin Kyynäräharjulle kiersimme vielä Soukonkorven kautta. Siinä menikin sitten hetki poikineen, kun muutama "eksyi" metsään, josta hyvän tovin myöhemmin putkahtivat kassi täynnä sieniä.

Sopivanlevyistä polkua

Matkalla takaisin majoitukseen poikkesimme vielä Torronsuolla kiertämässä pienen luontopolun, nauttimassa suosta ja kiipeämässä mahtavankokoiseen lintutorniin. Kävimme vielä täydentämässä muonitusta ja suuntasimme takaisin saunan lämmitykseen ja illanviettoon.

Tälläkin jonkunverran tuota kokoa

Illan soutellureissulta

Sunnuntaina poistui yksi joukostamme jo aamupäivällä. Lähdimme siis nelistään etsiytymään Melkuttimia kohden. Minulla meinasi jo usko loppua, kun ei sitä parkkipaikkaa meinannut näkyä eikä kuulua. Päättäväisesti silti ajoin edelleen eteenpäin oikeaa tietä kunnes parkkipaikka vihdoin löytyi. Googlen tienumero todellakin on hyvin summittainen, koska olin katsonut muka oikean kohdan ja syöttänyt sen gepsiin ja gepsin ilmoitettua saapuvamme kohteeseen ajoin ainakin vielä kolmisen kilometriä.

Melkuttimien reissu olikin oikein mukava, mitä nyt tuntui viikonloppu jo painavan ja huidottiin hirmuista vauhtia menemään, joten kuvia ei juuri tallentunut muistikortille. Kaiken lisäksi laavu oli ihan täynnä porukkaa. Saimme myös todistaa sammakkomiehiä ja -naisia tositoimissa. Itse en voinut uskoa kuinka kirkkasta vettä järvessä olikaan ja laavulla piti vähän käydä jopa uittamassa varpaita.

 
Oikein rentouttava ja hyvä retkeilyviikonloppu.