Talvinen laavupyrähdys

Olin joulukuun alussa vierailemassa ja rentoutumassa Pohjois-Karjalassa Kolilla muutaman päivän. Onneksi sentään siellä oli talvi etelän loputtoman pimeyden ja märkyyden sijasta. Saatiin nauttia myös aika rapsakoista pakkasista. Lauhempana päivänä tehtiin silti pikapyrähdys mökiltä kävellen läheiselle laavulle. Sinne ja takaisin matkaa taisi kertyä vaivaiset nelisen kilometriä.

Lämpötila näytti noin -12 astetta aamupäivästä, kun viskattiin reput selkään ja lähdettiin kävelemään laavua kohti. Aurinkokin paistoi Kolin vaarojen tasalla ja hyvällä kameralla olisi saattanut saada jonkun ihan kelvollisen kuvankin. Tällä reissulla tuli todettua, että kohtuu hyvänä pitämäni monipuolisempi pokkari oli tainnut tulla tiensä päähän. Ei tunnu edes täydellä päivänvalolla enää tarkentavan kunnolla. Osansa voi olla myös linssistä löytyvillä naarmuilla.




Noh, ehkäpä se kuvakulmakaan ei ollut paras mahdollinen

Päätettiin gepsin kartasta katsomalla ottaa 'autotie', joskin epäilin sen olevan kauhean suuri ja usein ajettu. Tuumailu osoittautui aivan vääräksi, 'autotie' osoittautui aika pieneksi metsäautotieksi loppujen lopuksi. Oli siellä toki käyty jollain ajamassa ja vähän auraamassakin, mikä oli ihan mukavaa, koska lunta oli ilmeisesti aika lyhyessä ajassa ja juuri niinä päivinä sadellut noin 20-30 sentin verran. Parempi vaihtoehto se kuin tarpoa nilkkojaan myöden latu-uralla ja tehdä latupohjaan hirmuiset montut.

Saatiin ihailla hienoa matalaa auringonpaistetta metsässä ja voi että oli kyllä hiljaista. Muutamat tiaiset ääntelivät puustossa, tikka naputti jossain puun runkoon ja oletettavasti jossain oksistossa rapisteli orava. Muuten oli lähes äänetöntä lukuunottamatta pientä tuulen suhinaa puiden latvoissa.




Sutkan laavu, kansallispuiston ulkopuolella

Laavulle mennessä meitä vastaan tulikin joku kolmen miehen porukka, olivat olleet samaisella laavulla nuotion jäännöksistä päätellen. Vähän jo toivottiin, että hiillos olisi ollut tarpeeksi kuuma vielä, että nopeasti saisi puut syttymään, mutta kyllä siinä sai nuotion eteen jonkun aikaa ährätä.

Itsehän järjestin itselleni tekemistä lämpimikseni ja kuvailin vähän sillä aikaa kun herrapuolisko sytytteli nuotiota. Onneksi oltiin tajuttu ottaa lämmintä mehua sentään termarissa mukaan ja sitä olikin mukava siemailla lämpimikseen. Laavulla kävi aika kova viima ja se puhalsi suoraan laavuun. Onneksi oli lunta sillä se peitti kohtuu hyvin sen surullisen näyn mitä muuten laavun ympäristö aika pitkälti olisi ollut nimittäin avohakkuuta.




Tässä keittyy vettä snackpotia varten (oli hidasta)

Ei jääty enää syönnin jälkeen keittelemään kahveja. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin oli vähän turhan viileä tulistellessa tullut (note to self muista untsikka seuraavaksi) ja toisekseen joku lähopää oli jälleen kerran (en tiedä kuinka mones kerta) jättänyt jotain oleellista kaasukeittimen osista ns kotiin. Tällä kertaa vaihteeksi kaasu puuttui, edellisellä kerralla puuttuva taisi olla poltin. Siellähän se kaasu tyytyväisenä nökötti mökille palatessa.

Takaisinpäin olikin aika mukavasti alamäkeä lähes koko matka ja se sujuikin aika reippaasti. Lämmin ei kyllä ehtinyt tulla ennen mökkiä. Taas tuli kyllä onnistunut tunne siitä, että nämä jotain unohtui ja jotain olisi pitänyt olla enemmän sattumukset tapahtuu aina *kopkop* näillä lyhyillä pistoilla. Osaa sitten ajatella pidemmille reissuille paremmin, tosin sinne sitten onkin ihan pakkauslistat ja oikeasti enemmän aikaa valmistella ja valmistautua.