Voiko sitä enää hullumpaan harrastukseen hurahtaa. Juosta nyt etsimässä muovipurkkeja pitkin maita ja mantuja? Sitten niitä pitää vielä kaivella kivenkoloista tai kiivetä jopa puuhun tai kallion jyrkänteelle hakemaan.
Kaipa se sitten on sitä nykypäivän aarteenetsintää, mutta ihan huippuhauskaa yleensä. Ensimmäisen kerran kokeilin geokätköjen etsintää vuonna 2011 silloisella asuinalueella Espoon puolella. Olihan se jännää, mutta en oikein syttynyt. Silloiset puhelimen ominaisuudet eivät selvästi olleet kovin suotuisat ja verkkodatakin olisi maksanut omaisuuden. Toisen kerran törmäsin kätköön juurikin toisen harrastuksen yhteydessä, nimittäin lintutornilla. Ei vieläkään herättänyt kovin suuria intohimoja.
Vihdoin kesällä 2014 päätin, että voisihan sitä kokeillakin. Saattoi olla kantimena myös erään pitkäaikaistutun hehkutukset facebookissa. Työpuhelimeen saikin ilmaiseksi ladattua sopivan sovelluksen, minkä avulla sitten tulikin muutama kätkö lähistöltä haettua iltakävelyn merkeissä. Vielä jokunen kätkö lisää ja näin jatkui pikkuhiljaa aika maltillisesti.
Seuraavana vuonna sitten mentiinkin jo 400 kätkön vuosivauhdilla. Osansa vauhdin kasvulla saattoi olla joululahjaksi saadulla gps-paikantimellakin, joka oli sekä akunkestoltaan että paikannustarkkuudeltaan huikeasti parempi kuin mikään käytössä oleva puhelin. Tuli juoksenneltua purkkeja pitkin poikin Nuuksiota useamman metsäretken verran. Talvella on vähän hiljaisempaa purkkien etsimisen suhteen, kun kaikki eivät edes ole talvilöydettäviä ja talvipäivät ovat niin lyhyitä.
 |
| Välillä hätä yllättää.. Helpotti. |
Talvella tuleekin ratkaistua mysteereitä seuraavaa kesäkautta varten. Mysteerikätköissä tulee yleensä ratkaista jokin tehtävä tai etsiä tietoja, joko netistä tai muista lähteistä. Muita tavallisimpia kätkötyyppejä ovat tradit ja multi-kätköt. Tradit löytyvät siltä paikalta, johon kartta ne osoittaa ja multeissa tulee yleensä kulkea useamman pisteen kautta ennen kuin lopullinen kätkörasia löytyy.
Yleensä kätköt esittelevät jotain hienoa paikkaa tai mahdollisesti paikkaan liittyvää tapahtumaa tai historiaa, välillä taas eivät niin yhtään mitään. Yksi kätköilyn hienoimmista puolista on se, kun löytää jonkun todella ovelasti piilotetun kätkön, jota on jo kerran tai kaksi mahdollisesti käynyt etsimässä aiemmin ja vihdoin tajuaa juonen. Toinen lajia elähdyttävä tekijä on todella hienon tai yllättävän purkkitoteutuksen löytäminen.
Niin ja jos lajista halusit lisää tietää, niin minä olen huono siitä kertomaan. Parempi paikka on tämä ja sieltä erityisesti " Älä ryhdy geokätköilijäksi, tai lue ainakin tämä ohje ennen sitä". Paras tapa tutustua lajiin on kuitenkin lähteä jonkun kauemmin kätköilleen henkilön seurassa.
Geotkätköily on kivaa :) Ennen aina ajattelin, että onpa vähän älytöntä touhua, mutta lähdin sitten kuitenkin etsimään kätköjä sillä taka-ajatuksella, että saisin pidettyä lapsen motivaatiota yllä metsässä kävellessä. Kummallisesti olen kuitenkin vähän oikeastikin innostunut kätköjen etsimisestä :) Olen myös hieman epäillyt, että kunnollinen gps-laite voisi auttaa paikantamisessa, ehkä meidänkin pitää laittaa sellainen hankintalistalle.
VastaaPoistaHaha, niinpä ei sitä voi ymmärtää ennen kuin kokeilee itse. Varmasti hyvä (teko)syy saada lapsetkin liikkeelle. :) Tosiaan tuntuu siltä, että mitä enemmän kätköjä etsii, niin sitä koukuttavammaksi homma käy.
PoistaOikeassa gepsissä ainakin on se hyvä puoli, että siinä kestää akku yleensä huomattavasti kauemmin kuin puhelimessa ja sen signaali ei ole riippuvainen matkapuhelinverkosta. Ja bonuksena jos laittaa jo lähtiessä koneen käyntiin ja nollailee, niin saa kuljetun matkankin tietoonsa. Jos se siis kiinnostaa. :D