Normaalisti arkiviikolla käydään vähän lyhyempiä iltakävelyjä. Tällä kertaa oli sunnuntai ja aikaa hieman pidemmälle lenkille. Tämä on sellainen oikeasti kerran viikossa lenkki, mutta päätyy nyt sitten tähän 100 hetkeä luonnossa kohtaan. Kerrankin kun tajusin napata kameran mukaan kävelylle.
Olen siinä mielessä onnekas, kun saan asua Helsingissä ja silti ihan viiden minuutin päässä on jonkinmoista metsää. Toivottavasti myös jatkossa sitten, kun tästä on pakko muuttaa johonkin eteenpäin olisi joko oikea metsä tai kaupunkimetsä yhtä lähellä.
Iltalenkeillä se on kun havainnoin ensimmäiset musta- ja punakylkirastaat, sekä sirittäjän kuulee takuuvarmasti tuossa lähipuron kuusimetsässä. Sen verran vanhaa ja kuusivaltaista tuo lähimetsäkaistale myöskin on, että punatulkut viihtyvät hyvin ja kanahaukkaakin näkee aika usein. Myös palokärki, jonka itse miellän enemmän oikean metsän linnuksi, viihtyy jossain lähistöllä, sen verran usein sitä sekä kuulee, että näkee.
Eikai tässä muuta tällä erää. Ohessa muutama kuva meidän puistometsästä. Tosin aikaa mustaa ja valkoista, kun ei se aurinko vieläkään suosinut.
#100hetkeäluonnossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on aina tervetullut!