Mennyttä aikaa muistelemassa: Repovesi talvella

Tapahtui 16.-17.1.2016.

Nyt kun täällä etelässä ei ole juuri tietoakaan oikeasta talvesta, niin on hyvä palata vähän menneeseen ja oikeaan talveen.

Ja olipahan aikamoinen talvikeli. Varatessa Kuutinkämppää pahin skenaario oli ehkä joku 10-15 astetta pakkasta.

Noh, retken lähestyessä täällä eteläsuomessakin kärvisteltiin yli kahdenkympin pakkasissa. Aamulla lähtiessä täytyi mennä autoon yhdestä ovesta, kun toinen ei vain auennut, lukko oli jäätynyt kiinni. Eli vänkärin puolelta vaan herrasväki sisään. Kotoa lähtiessäkin pakkasta oli jo ihan kiitettävät -23 astetta. Kerrokset ja lämpimät vaatteet olivat siis tarpeen jo heti alkumatkasta. Autollakin kesti hieman lämmetä, vaikka bensakoneellinen onkin. Toivottiin kovasti pakkasen lauhtumista edes sunnuntaille, jota se kyllä oli sääennusteen mukaan lupaillutkin.

Ensimmäistä kertaa ajeltiin, muutaman pysähdyksen kautta, Lapinsalmen parkkipaikalle. Eipä ollut tietä aurattu, joten tielläkin oli noin 10 senttiä uutta lunta ja ehkä yhdet autonjäljet meitä ennen. Parkkipaikalta löytyi peräti kaksi autoa. Auton mittari näytti parkkeeratessa rapsakkaa -26 astetta. Huh, ei paranisi pysähdellä. Olin aivan varma, että naamani jäätyisi ja tippuisi pois.

Olin arvioinut, että matka autolta Lapinsalmelta Kuutinkämpälle veisi ehkä reilun kaksi tuntia. Eipä tiennyt tyttö mitään talviolosuhteista. Lapinsalmelle asti oli tallattua polkua, siitä eteenpäin saatiin kahlata noin 15 senttiä syvässä lumessa loppumatka. Lisäksi ei ollut mitään havaintoa mitä lumen alla oli joten syystäkin oli aika rauhallista eteneminen. Kuutinkanavalle meni pieni ikuisuus, siellä täyteltiin kaivosta sitten juomapulloja, että vesi riittäisi vielä seuraavana päivänä takaisinkin.

Vähän pohdittiin sotasuunnitelmaa jatkosta Kuutinkanavalta Kuutinkämpälle. Päädyttiin oikaisemaan jään poikki suoraan. Jäällä oli tasaista, mutta ehkäpä jopa enemmän lunta kuin metsässä. Puksutettiin ja puuskutettiin päättäväisesti eteenpäin. Kuutinvuorta (joksi olen nimennyt Kuutinkanavan viereisen nyppylän) pysähdyttiin jossain vaiheessa ihailemaan vähän eri kulmasta kuin normaalisti. Muutaman valokuvan jälkeen matka taas jatkui.

Kämpälle päästessä oltiinkin aika poikki ja kylmissämme. Oli tainnut mennä kolmisen tuntia viiden kilometrin matkaan. Ei silti auttanut kuin jatkaa tohinoita. Kämppä tuntui vielä kylmemmältä sisältä kuin ulkoilma, joten ensimmäisenä kamiinaan tulet, jotta saisi jossain vaiheessa edes vähentää vaatetusta. Sukkien vaihto kuiviin ja kantamaan lisää halkoja sekä kairaamaan avanto, josta saisi saunaan vedet kannettua.

Onnistuin itse toheloimaan ja liukastuin sankojen kanssa rannasta ylöstullessa. Sangosta ei juuri loiskunut vettä, mutta onnistuin kolauttamaan polveni aika kovasti lumen alla olleeseen kiveen. Taisi siinä muutama tippa tirahtaa kivun lisäksi pelkästä harmista.

Ilta menikin sitten ruokaa tehden, saunaa lämmittäen ja itsekin lämmitellen. Yöllä tosin olisi voinut hieman harvemmin puita lisätä, kun meillä kuitenkin oli comfort nollan tuntumiin riittävät makuupussit, niin ei olisi haitannut vaikka lämpötila olisi laskenutkin kympin allekin.

Aamulla ei sitten ollutkaan tullut luvattua sään lauhtumista, edelleen mittari näytti -26 °C ja taivas lupaili mitä mainiointa säätä tällekin päivälle. Aamupalan jälkeen pakkailtiin, siivottiin ja harmiteltiin kun oltiin tultu vain yhdeksi yöksi. Oltiin jo iltasella katseltu kartasta, mistä päästäisiin hieman oikomaan takaisinmenomatkalla. Todettiin, että parempi olisi vain huitaista suoraan jään ylitse Katajajärvelle. Yöllä oli sadellut hieman uuttakin lunta kaiken lisäksi.

Suunnitelman mukaan myöskin tehtiin, puksuteltiin sitten jään päällä lumessa kahlaten ensin Kuutinlahden ylitse ja kannaksen poikki Katajajärvelle. Oli hiljaista ja aurinkokin näkyi haituvapilvien ja metsän takaa. Lapinsalmea lähestyessä aurinko paistelikin suoraan kauniin lumiseen metsään. Todellinen talven satumaa, eikä yhtään ketään muita missään.

Autolle päästyä jännitti vielä lähtisikö se käyntiin. Hörähti onneksi ensimmäisellä yrittämällä. Parkkipaikalla taisi lähtiessä olla joku toinenkin auto, joka taisi vieläpä olla toinen niistä edellispäiväisistä. Joku muukin oli siis ollut yöpymässä. Hieno reissu, joskin hieman lauhempaa olisi voinut toivoa, jotta olisi voinut nauttia vielä enemmän.