Varmaan kesäretkellä Nuuksioon ruvettiin kaveriporukalla pohtimaan, että jokin pidempi reissu syksyllä voisi olla mukava. Päädyttiin vuokraamaan mökki kaikin mukavuuksin Ruunaan Neitikosken retkeilykeskukselta muutamaksi päiväksi. Tämähän tietysti tarkoitti aika pitkää ajoa itse kohteeseen.
Ajopäivän iltana riitti vielä paikalle saapuessa sen verran valoisaa tai oikeastaan hämärää, että käytiin vielä ihastelemassa Neitikoskea mökin lähes välittömässä läheisyydessä. Seuraavalle päivälle sitten olikin hieman pidempi lenkki tiedossa.
6.10.
Aamulla heräillessä sää ei näyttänyt kaikkein parhaalta, mutta ei juurikaan sadellutkaan. Päästiin mökiltä suurinpiirtein polun alkuun kun saatiin niskaamme aikamoinen sadekuuro. Onneksi kaikilla taisi olla sopivan sateenpitävät vaatteet, joten matka jatkui eteenpäin. Välillä pysähdeltiin kuvaamaan siltoja ja suota ja välillä ihailemaan muurahaispesiä, jotka Ruunaalla ovatkin aika kiitettävän kokoisia, monin paikoin lähes parimetrisiä.
Käytiin järjestyksessä kaikki tulipaikat läpi Neitikoskelta Haapavitjalle, Lakkapäänlahti, Miikkula, Korpiniemi ja Haapavitja. Melkein kaikilla pysähdyttiin hengähtämään ja juomaan tai syömään jotain. Haapavitjan riippusillalta eteenpäin matka jatkuikin hieman hitaammin, kun käytiin ihastelemassa pirunpeltoa.
Ohitettiin Mustapyörre, jossa olin joskus aiemmin käynyt tulistelemassa ja päädytiin Mutikaisenkarille, jonne matka meinasi tyssätä alkuunsa. Yksi seurueestamme olisi halunnut jäädä poimimaan koko puolukkasadon talteen ja tästä saadaan kuulla sopivissa väleissä vielä tänäkin päivänä, kun ei annettu niitä puolukoita poimia.
Mutikaisenkarilta Neitijärven vuokramökeille ja hieman eteenpäinkin oli maailman tylsin hiekkatiepätkä, joka tuntui vain jatkuvan ikuisuuden. Todellisuudessa tämä pätkähän on kyllä sinänsä pitkä, että sitä riittää peräti 2,6 kilometrin verran. Tämän jälkeen alkoikin koko päivän lenkin ehkä rankin osuus, eli nousu Huuhkajanvaaralle ja näkötornille.
Maisemat olivat ihan nousun arvoiset, hieman näkyi vielä sitä ruskaa mitä oli enää jäljellä. Sitten olikin enää sopivasti laskeutumista ja pieni poikkeama Saunaniemeen. En nyt muista tuliko reitillä juuri muita ihmisiä vastaan, mutta Saunaniemestä oli juuri lähtemäisillään porukkaa tulilta eteenpäin.
Meidänkin joukkio piti ruuan mittaisen tauon täällä. Hieman tuntui tässä vaiheessa jaloissa jo kuljettu matka, vaikka aika kevyillä kantamuksilla oltiinkin liikenteessä. Kunnon tankkauksen jälkeen lähdettiin jatkamaan eteenpäin, hieman alkoi kuitenkin jo näyttämään siltä, että päivä saattaisi venähtää hämärän puolelle.
Saatiinkin nauttia kauniista matalalta paistavasta auringosta Onkisuon risteyksessä. Siitä olikin vielä aika pitkä matka, Kattilaniemen laavulle ja Airovirran veneylitykseen. Matkalla saatiin ylittää muutamat polulle kaatuneet puut ja kostean maaston ansiosta taisivat kengätkin vihdoin päästää kaiken lävitse.
Meidän onneksemme, Airovirtaa olikin ylittämässä toinenkin seurue, ettei meidän tarvinnut aivan itsekseen ruveta soheltamaan veneiden edestakaisen kuljettamisen kanssa. Itse pääsin soutamaan toisen veneen ylitse, joskaan ei se aivan nappiin mennyt kun vähän ajauduttiin liian pitkälle alavirtaan. Ylitse päästiin kyllä.
Taidettiin vielä jokunen hetki hengähtää siinä tulipaikan penkeillä ennen kuin lähdettiin taapertelemaan viimeiselle etapille kohti mökkiä. Hämärä kyllä taisi päästä yllättämään eikä muistaakseni kenelläkään mitään taskulamppuja tai vastaavia ollut.
Eihän meillä ollut edes varsinaista karttaakaan mukana. Sen verran on kyllä hyvin merkitty nuo Ruunaan reitit, ettei juuri eksymisen vaaraa taida olla. Polutkin ovat aika hyvin tallattuja, en kyllä oikein tiedä kuka niitä tallailee, kun harvoin siellä käydessä kovin montaa ihmistä tulee poluilla vastaan. Ensimmäisen päivän matkasaldoksi sitten taisi näin myöhemmän mittauksen perusteella tulla 22,5 km.
7.10
Toisena päivänä olikin sitten aikalailla kaikilla kintut niin voipuneet, että päätettiin lähteä katsastamaan niin sanotusti Ruunaan koskien eteläosan tarjontaa. Tällä kertaa ajeltiin autolla Siikakosken parkkiin ja lähdettiin siitä tallustamaan.
 |
| Murrookoski |
 |
| Selvästi oikeaoppisesti jätetyt puut |
Käytiin ihan vain pieni 4,5 km mittainen kiepaus, sen verran mitä jalat jaksoivat. Murrookosken laavulla oltiinkin ilmeisesti päivän ensimmäiset ja saatiin tehdä tosissaan töitä nuotion syttymiseksi. Kyllä se sitten syttyi lopulta, joten saatiin myös jotain lämmintä apetta suihimme. Jatkettiin joen vartta alaspäin nauttien varsin mukavasta syyskelistä. Vähän aurinkokin näyttäytyi meille. Tällä kertaa näkyi enemmänkin ihmisiä, lähinnä kalastajia joen varsilla.
Samana päivänä tehtiin myös tiedusteluretki Lieksan kanaville ja keskustaan.
 | |
| Alakanava |
 |
| Alakanava |
 |
| Yläkanava |
 |
| Yläkanava |
8.10.
Viimeisenä päivänä olikin sitten aika pakata, siivota ja suunnata auton nokka takaisin etelään. Sinne ne linnutkin suuntasivat ja nähtiin matkalla varmaan tuhansia hanhia taivaalla. Niitä vain oli ja oli suurissa parvissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on aina tervetullut!