26. helmikuuta 2017

Seikkailemassa Helsingin keskuspuistossa

Lauantaina oli sen verran hyvä ilma, että oli pakko päästä johonkin edes etäisesti metsää muistuttavaan paikkaan. Suunnittelin retken suuntautuvan hieman pidemmälle, mutta aikataulu ei ihan pitänytkään joten piti valita joku sopiva lähikohde.

Hurauttelin sitten lämmittelykierroksen autolla työpaikan ohitse eli Ilmalan kautta Metsälän lemmikkieläinhautausmaan viereiseen parkkiin. Mittarin miinus kaksi astetta ei ihan tuntumana pitänyt paikkansa, koska aika pian autolta lähdettyä tuumailin, että pipo olisi sittenkin ollut aika hyvä.

'Joskin armaalles lupaat sä tähdet ja kuun, anna rauhassa olla luonnon muun'



Koska aika reilusti liikennöidyt kevyenliikenteenbaanat eivät olleet sitä mitä olin lähtenyt hakemaan, poikkesin aika nopeasti poluttomille taipaleille metsän puolelle. Tai olihan siellä joku mennyt, jonka askelissa pääsin mukavasti etenemään ja ihan oikeaan seikkailutunnelmaan.

Haagan metsäkerholaisten maja

Nuorempaa ja vanhempaa sukupolvea

Samoilin hieman päämäärättömästi pitkin metsää, lähinnä lintuja kuunnellen. Törmäsin Haagan metsäkerholaisten tekemään majaan, jonka sisällä oli lappu, jossa pyydettiin antaa majan olla rauhassa, korjaisivat kyllä pois aikanaan. Jossain välissä törmäsin myös hiihtoladulle. Kävelin latupohjaa hieman eteenpäin ja poikkesin hyvän aikaa hippiäisiä kuunneltuani ja tuijoteltuani takaisin metsään.


Löysin loppujen lopuksi itseni radiomaston juurelta ja jonka rakennuksia hetken ihmeteltyäni totesin, että nyt olisi syytä palata autolle. Haahuilin noin oikeaan suuntaan ja olisin vielä halunnut käydä kuvaamassa vähän istutuskuusikkoa, mutta menin vähän suunnassa vikaan ja kävelin oikeastaan hieman ohitse. Päätin tulla toisen kerran. Hienoimman valoshown tarjosi kyllä viimeisen laskun jälkeinen risteys, johon olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa ellei kello olisi pakottanut eteenpäin.


Keskuspuistostakin voi saada yllättävän paljon irti ja harmittamaan jäi vain se, etten ollut vieläkään tajunnut niitä suksia noutaa Lohjalta. Iloisena yllätyksenä tulivat hippiäiset, joita kyllä yleensä kuulee, mutta harvemmin näkee. Eipä tullut kiikareitakaan turhaan mukaan raahattua eli myös yksi laji lisää.


Tämä nyt menee selvästi kategoriaan 100 hetkeä luonnossa ja taisipa olla jo neljäs (4/100) postaus.

#100hetkealuonnossa, #100lintulajia

2 kommenttia:

  1. Tällä lumen määrällä kaupunkimetsästä saattaa saada kuitenkin enemmän irti juurikin noin omia polkuja kävellen kuin hiihtäen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojuu, ja voisi olla, että polttelusta huolimatta ei siitä hiihdosta tulisi sittenkään mitään monen vuoden tauon jälkeen. Toisaalta epäilen sen olevan yhtä vahva taito kuin pyöräily, että jos sen kerran on osannut niin kyllä se sieltä löytyy.
      Nythän tietysti sitä lunta ei jälleen ole, harmillisesti.

      Poista

Kommenttisi on aina tervetullut!