Talmonmäki geoseikkailu (15/100)

Lauantaina tutkimusmatkaseura vaihtui ja hieman aihekin. Päätimme lähteä tuntemattomaan metsään rymyämään ja etsimään geokätköjä puoliskoni ja pikkuveljeni kanssa. Paikaksi valikoitui Lohjalla sijaitseva Talmonmäki. Alueella risteilee paljon polkuja ja siellä järjestetään iltarastejakin.
Auton saimme hyvin Bäcksintien varrella olevalle hiekkamontulle. Siitä lähdimme etenemään metsään. Mietimme hetken aikaa miten päin kierroksen kiertäisimme. Päätimme suorittaa pahimman nousun ensimmäisenä, niin sanotusti turhat luulot pois.

En ollutkaan ikinä käynyt seikkailemassa näillä main ja metsä olikin yhtä lempityyppiäni, kuivaa havumetsää kallioalueilla. Ajateltiin, että kierros olisi nopeasti toteutettu, mutta mitä vielä seikkailtiin metsässä lähes kaksi tuntia. Joku hönö oli unohtanut nollata gepsin matkamittarin, joten reitin pituudesta ei oikeastaan ole tietoa, jotain kolmen ja viiden kilometrin väliltä varmaan. Löytyi monta hienoa kahvinjuontikalliota, joissa kesämmällä varmasti on lämmintä auringon paistaessa.

Hieman olivat kätkön etsintätaidot ja gepsin tulkinta ruosteessa aika pitkän tauon jäljiltä, joten ensimmäiselle saatiinkin suunnistella hyvä tovi. Aika suoraa reittiä sinne kyllä päädyttiin, mutta kohdalle löytäminen tuotti ongelmia. Ensimmäinen kätkö löytyi hienolta paikalta lähes kallion huipulta. Toinen kätkö löytyi toiselta hienolta aukealta kallioalueelta suuren siirtolohkareen läheltä.

Kolmatta kätköä varten saikin vähän edetä hapuillen, kun ei oikein mikään polku tuntunut vievän oikeaan suuntaan. Lopulta päästiin kallion laidalle. Kiipeilyhommiksihan se meni, nuorin sai kunniatehtävän eikä edes kierinyt mäkeä alas.

Välissä haettiin multi, mutta matkalla multin alkupisteelle kuulin männiköstä etäisesti tuttua ääntä. Hieman aikaa pohdittuani ja toivottuani hartaasti, kajautin että ne on varmaan töyhtötiaisia. Jonkun aikaa saatiin vahdata, että joku yksilö uskaltautui tarpeeksi lähelle ja näytille, ennen kuin havainto varmistui. Hienoa yksi laji lisää!

Tästä ei menty lävitse

Multin jälkeen olikin sitten vielä vuorossa kaksi viimeistä eikä niin hyviä reittivaihtoehtoja. Kuultiin vielä palokärki metsässä sekä ilahduttavasti sen rummutustakin. Harmillisesti lintu itse ei tullut näytille. Yksi kätkö löytyi ihan järkevien polkusuuntimien jälkeen, mutta sitten jotenkin harhauduttiin aivan väärille urille. Valitsimme hieman liian alhaisen korkeuskäyrän jota seurasimme ja päädyimme ensin hakkuualueelle. Täältä tosin oli harvennettu vain vesaikkoa, joten kulkeminen onnistui kohtuullisen helposti.

Hieman polkujen erottuvuusvertailua.

Eipä epäonni siihen sitten loppunut, päädyimme hakkuualueen loppupuolella vielä hyvin märkään kohtaan ja onnistuin tietysti kastelemaan kenkäni. Onnea tosin ovat merinovillasukat, joissa jalat olivat märkyydestä huolimatta lämpimät. Lopulta kiipesimme aika jyrkän nousun oikealle korkeuskäyrälle. Siellä paikalla haahuilimme, kun gepsi ei meinannut rauhoittua ja puhtikin alkoi kierroksen tässä vaiheessa olla jo aika lopuillaan. Lopulta kätkö löytyi aika loogisesta paikasta juuri niiltä kohdin johon gepsikin osoitti.

Oli ehkä hieman viileähköä

Loppumatka päätettiinkin hieman oikaista polulta, kun ei tiedetty palaako vähän väärään suuntaan menevä polku oikeaan suuntaan jossain välissä. Mentiin aika tiheän kuusikon läpi, mutta löydettiin kuitenkin polulle, joka vei takaisin autollepäin. Olihan siinä kerrakseen. Matkalla törmäsimme vain yhteen koiranulkoiluttajaan sekä yhteen suuntaviittaan keskellä metsää, muuten oli oikein hiljaista.

Hieman erilaista retkeilyä 100-hetkeä luonnossa sarjaan (15/100). Lisäksi 52 retkeä vuodessa haasteen kohta 36. Retki geokätkölle tai tässä tapauksessa useammalle.