Hetki pohjoista ja epätodellisuuden tunnetta

Halusin jakaa tänne vähän kuvia ja tunnelmia muutaman vuoden takaiselta Norjan retkeltäni. Ajettiin yhden ystävän kanssa toisen luo läpi Suomen Pohjois-Norjaan Altaan. Menomatkalla yövyttiin jäisen Pallasjärven rannalla kodassa, mikä oli aikamoinen kokemus (monessakin mielessä). Norjassa tehtiin yksi hieman pidempi retki Trollholmsundiin ja ihasteltiin epätodellisen kaunista rannikkoa. Takaisin tultiin sitten täyteen ahdetulla pikkuautolla kolmistaan yhdellä hujauksella.

Näin pohjoisessa en ollut muuten ikinä käynyt.

Nähtiin porojakin.

Yöllä oli kovin vaaleanpunaista kun aurinko kävi taivaanrannassa, mutta en jaksanut sitten kaivaa kameraa esiin ja mennä kuvaamaan, kun oli muutenkin jo niin vilu.

Aamutunnelmia ja eräuskottava nahkatakki.

Ensimmäisenä päivänä käytiin lähes heti saavuttua kipuamassa tuollaiselle pikku nyppylälle kuin Komsa, joka on vain noin 180 metriä merenpinnasta, mutta kun ne kaikki piti kiivetä. Illalla vielä lähdettiin merenrantaan nuotiolle ja bongaamaan valaita, joita muuten nähtiinkin, tosin aika kaukana.

Altan laaksoa

 Seuraavana aamupäivänä oli tutustumista Altan keskustaan, jossa alla oleva revontulikirkkokin on. Emme käyneet sisällä, mutta kuulemma tuon kierteen katto on lasia.

Iltapäivällä lähdimme käymään Altan länsipuolella sijaitsevalla pienellä niemekkeellä Auskarnäsissä. Oli aivan mielettömän hieno ilma ja maisemat kyllä sen mukaiset. Vaeltelimme pitkään rannalla poimien hienoja kiviä.

Tunnen yhden tyypin, joka olisi varmaan viihtynyt hyvin tällä rannalla.

 Illalla poikkesimme vielä Altan itäpuolella Latharin rannalla laskuveden aikaan, jolloin pitkälti 'rantaa' oli paljastuneena ja sieltä saattoi poimia vaikka millä mitalla simpukankuoria.

Laskuvesi on jännä asia.

Toisena päivänä Altassa lähdimme tekemään pidemmän päiväretken Porsangerinvuonon rannalle Trollholmsundiin. Matkalla pysähdyimme levähdyspaikalle ihmettelemään tuollaista pikku puropahasta. Ystäväni J ihan vain mittakaavan vuoksi.

Vähän leveämpi puronen.

Trollholmsund olikin sitten jostain ihan toisesta maailmasta. Epätodelliset värit ja ihan oikeasti sinistä vettä, joka kuitenkin oli hurjan kirkasta. Itse kävin uittamassa vain varpaitani hyisessä vedessä, mutta nämä kaksi muuta uskalikkoa kävivät ihan uimassa. Huh. Rannalta löytyi paljon merisiilien kuoria sekä kuningasravun jalkapanssareita ja saksia. Tein myös hyviä lintuhavaintoja, kuten riskilän, jota en ikinä aikaisemmin ollutkaan nähnyt.

Kansantarun mukaan nämä kivimuodostelmat ovat kivettyneitä peikkoja, joista paikkakin on saanut nimensä.

Kivettyneitä peikkoja.

Älyttömän kirkasta vettä ja mielettömästi rakkolevää.

Suhruisia kuvia auton ikkunoiden läpi matkalla takaisin Altaan. Tuo tunturiylängöllä kulkeva tie taisi parhaimmillaan kulkea noin 1000 metrin korkeudella merenpinnasta, jotenkin aika käsittämätöntä.

Poisajaessa pääsin istumaan kyydissä ja kuvaamaan aika vaikuttavaa kalliosolan läpi kiemurtelua.

Yritin ehdottaa, että oltaisiin otettu yksi tuollainen kovin pehmoisennäköinen kaveri mukaan, väittivät että auto oli jo liian täysi.