Toinen lintuseikkailu Porissa

Porin linturetkeilyn saaga jatkuu. Porin lintuseikkailu sai jatkoa heti seuraavana vuonna ja tällä kertaa oltiin otettu vielä yksi iltakin lisäksi seikkailulle. Tämän kertomuksen seikkailut tapahtuivat 1.-3.5.2015.
Toisella kerralla retken suunnitteluun oli käytetty hieman enemmän aikaa kuin ensimmäisellä kerralla. Olin valmiiksi etsinyt lintutornien osoitteita ja kartoittanut sopivaa yöpymispaikkaa. Niin kuin tavallisesti, kohteita oli hieman liikaa retken pituuteen nähden.

Ensimmäisenä iltana siirryimme Humppilan Lomaparatiisiin ja vietimme iltaa kuten Vappuna kuuluu eli suurten grillikestien merkeissä. Kaikki söivät itsensä varmasti ähkyyn asti ja nautimme rauhallisesta ympäristöstä sekä järvimaisemasta. Porukkana meitä oli se sama nelikko kuin edellisenäkin vuonna.

Humppilan lomaparatiisi tarjoili parastaan

Seuraavana aamuna lähdimme sitten kohtuu aikaisin liikenteeseen kohti Porin lintutorneja. Ihan ensimmäisenä suuntasimme Kalafornian kohdille, jossa kattohaikara oli nähty jo muutaman päivän verran. Suureksi riemuksemme saimmekin tien reunasta seurata kattohaikaran liitelyä taivaalla. Seuraavaksi siirryimme aivan uudelle tuttavuudelle Teemuluodon lintutornille. Lintutornille ei ollut aivan selvää opastusta niimpä päädyimme kulkemaan kokonaisen pitkospuupolun toiseen päähän ennen kuin suostuimme palaamaan ja valitsemaan sen toisen polun. Sieltähän se torni viimein löytyi.

Teemuluodon tornilta palatessamme kävimme viime retkeltä tutulla Enäjärven lintulavalla, jossa osa onnistui näkemään jopa heinätavin ja härkälinnun. Enäjärveltä lähtiessä alkoi olla jo puolipäivä joten päätimme lähteä ostoksille ja syömään. Olisihan sitä hyvä muonittaa ja tankata itsensä niin sanotusti huonoimpaan lintuaikaan. Myös hieman kolea sää antoi aihetta hetken pidempään sisällä oleskeluun.

Ostostelun ja syöpöttelyn jälkeen olikin aika palata tutulle Hilskansaaren lintutornille. Vietimme tornilla hyvän tovin joskin lintulista taisi jäädä aika vaatimattomaksi. Lisälajeja kyllä tuli jokunen muun muassa räyskä, pikkulokki ja haahka.

Hilskansaaren tornilta

Ainoita Porin kuvia, kamera ei laulanut taaskaan.

Vielä viimeiseksi suunnistimme tai lähinnä yritimme Yyterin lietteiden suuntaan. Päädyimme lopulta Huhtalan lintutornille. Saimmepa sieltäkin muutaman lajin lisää. Ristisorsat olivat ehdottomasti minun retkeni kohokohtia. Lopulta oli aika pidemmälle siirtymälle kohti tuntematonta.

Tiemme vei Koskeljärvelle, jossa vietimme yömme. Teltat saatiin näppärästi pystyyn tasaiselle aika rantaan. Sen jälkeen vietettiin vielä tovin verran aikaa nuotion äärellä, joka kyllä enemmän savutti kuin lämmitti. Olin yrittänyt tutkailla säätiedotuksia parhaani mukaan ja punninnut kumman makuupussin otan mukaan viileämmän vai lämpimämmän. Eihän se valinta sitten nappiin mennyt, kun olin sen köykäisemmän ottanut mukaan.

Kun oli aika siirtyä nukkumaan, niin ensin pussiin mennessä oli aivan liian kuuma ja sammakotkin kurnuttivat loppumatonta konserttiaan. Jossain vaiheessa muutaman tunnin torkahduksen jälkeen heräsin siihen kun tärisin kylmästä. Järvestä oli noussut kosteutta joka tunki kaiken läpi. Laitoin kaikki loputkin vaatteet päälle ja yritin vielä torkkua. Ei siitä mitään tullut päätin jättää kääntyilyn ja kömpiä viettämään yötä ulos.

Kakkua synttärisankarille! Oli muuten hyvää.

Onneksi en ollut ainoa huonouninen sinä yönä. Viriteltiin sitten laavulle nuotiota, mutta eihän se mitään lämmittänyt. Oli unettomassa yössä yksi hyväkin puoli, tuli aika kivoja kuvia auringonnoususta ja aamusumuista. Kun oikea aamu saapui aamupalat oli syöty ja leiri laitettu kasaan. Ennen lähtöä vietettiin vielä hetki lintulavalla kuikuilemassa Koskeljärven linnustoa. Aloitimme paluumatkan takaisin Humppilan Lomaparatiisia tutulla kohteella Puurijärvi-Isosuon Mutilahden tornilta.

Ei yö ihan hukkaan mennyt.

Kovin kauaa ei Mutilahdella viihdytty. Sen sijaan suunnattiin vielä Kärjenkallion parkkipaikalle, josta minä itse ja toveri M suuntasimme itse tornille asti. Sinne olikin lyhyehkö matka ja huh minkä kokoinen itse torni olikaan. Tovin sai kyllä kiivetä ylöspäin ja hieman otti mahanpohjasta kun erehtyi vilkaisemaan alaspäin. Minulla on siitä hieman hassu korkeanpaikan kammo, että varsinaisesti korkeat paikat ei pelota, mutta jos jalkojen alla on vaikka ritilätasoa eli siitä näkee läpi, niin ei tule mitään.

Muhkeita pilviä.

Siellä se jättiläinen odottaa.

Lopulta oli aika kurvailla takaisin Humppilaan hakemaan toisen seurueen auto ja mökille jätettyjä tavaroita. Matka takaisin kotiin kyllä tuntui elämäni pisimmältä ja varmaan torkahtelin hieman rattiinkin, ei hyvä. Onneksi en sentään löytänyt itseäni aivan vastaantulevien kaistalta missään välissä.