Aaton aaton suoretki

Edellisen joulun vietimme Lieksa-Joensuu akselilla, vuorovuosi tapaamme. Aaton aattona meillä ei ollut kummempia suunnitelmia, joten päätimme lähteä katsomaan talvista suomaisemaa. Ihan kauhean talvista toki ei edes Pohjois-Karjalassa tuolloin ollut, koska se vähäkin lumi mitä oli ollut oli sulanut sopivasti ennen joulua.

Päiväksi oli luvattu ihan kunnon lumimyräkkää, mutta kun ei se kovin siltä näyttänyt päätimme silti uskaltaa pienelle piipahdukselle suon keskelle. Reposuo on Ruunaan ohella toinen lempiluontokohteitamme Lieksassa ja kuuluu soidensuojeluohjelmaan. Koko suon kiertää 12 kilometrin mittainen polku Ketunlenkki, jonka voi aloittaa yhdeltä kolmesta parkkipaikasta. Tällä kertaa aloitimme Ulkkajoen parkkipaikalta emmekä kiertäneet koko suota. Kävimme lintutornin luona etsimässä geokätkön, joskaan emme tällä kertaa kiivenneet torniin. Sieltä tosin olisi voinut saada aika mainioita kuvia kuuraisesta ja hieman lumisesta suosta.

Käpöstelimme pitkospuita pitkin noin kilometrin päässä sijaitsevalle Kaiskunniemen tulipaikalle. Sillä aikaa kun seuralaiseni kävi pilkkomassa puita ja asetteli niitä nuotiokehään, minä kävin tutkailemassa olinko osunut oikeaan päättelyissäni. Siellähän se purnukka olikin turvassa. Kun nuotio oli saatu jotenkin syttymään käytiin vielä pienen matkan päässä hakemassa yksi kätkö ja se olikin varsin sympaattisesti piilotettu.

Parin asteen pakkanen olikin sitten liikaa minun varustukselleni ja aikasta kylmä siinä tuli hiillosta odotellessa ja makkaroita paistellessa. Jotenkin ei vain kotona pakatessa taas osannut ajatella, että kuinka paljon viileämpi siellä idässä nyt oikein onkaan tai sitä minkälaista varustusta retkelle oikeasti tarvitsee.

Kahvien keitto jätettiin suosiolla toiseen kohteeseen. Hieman sai siinä autossa matkalla lämmiteltyä, kun kurvailtiin jo hämärtyvässä iltapäivässä Valkealammelle. Todettiin siinä kaasupolttimen kanssa ähertäessä, että oli muuten vääränkokoinen kahvipannu sille tuulisuojalle mukana. Eipä se kaasukaan palanut viileässä ilmassa aivan optimaalisesti, mutta saatiin kahvivedet kyllä keitettyä. Hörpittiin kahvit sitten auton lämpimässä ja ajeltiin parin Kontiovaarantien kätkön kautta takaisin majapaikalle.

Kyllä se lumisadekin sitten saapui aivan lopuksi ja saatiin kuin saatiinkin valkea joulu sillekin vuodelle. Viimeiset kolme kuvaa eivät ole minun ottamiani.