Pohjoiseen tutustumassa Laanila ja Kaunispää (39-40/100)

Torstaina ajeltiinkin lähes koko päivä Suomussalmelta Inarin Laanilaan. Meillä olikin todella monen pysähdyksen taktiikka, koska keräilimme uusia kuntia geokätkökuntakartalle sekä lisäksi graticuleja. Graticulet ovat siis koordinaattiruutuja (esim. N 60°, E 24° johon kuuluu suuri osa pk-seutua), joita Suomessakin on kätkötettynä 98 kappaletta ja muutama taitaa vielä olla aivan ilman kätköäkin. Matkan varrelle siis mahtui vaikka mitä ohessa muutama kuva matkan varrelta. Porojakin näimme melkolailla paljon ja vihdoin! Niitä oltiinkin jo odoteltu, kun ei niitä Suomussalmelta oltu onnistuttu yhyttämään.

Lisää muistomerkkejä

Perjantaiaamuna ajateltiin käydä vähän tutustumassa mökin lähialueisiin. Lähdimme siis kävellen liikenteeseen pääasiallisesti lähikätköjä metsästämään. Maasto oli sellaista mukavaa mäntykangasta, hyvin hiekkaisaa ja todella matalaa aluskasvillisuutta. Ensimmäisen kätkön kohdilla ihmeteltiin, kun auto pysähtyi juuri niille kohdin, josta olisi ollut tarkoitus poiketa pöpelikköön.Nopeasti kuitenkin hoksasin FTF patrol -tarran auton kyljestä ja totesin, että samalla asialla taidetaankin olla. Hetken aikaa kätkö etsitytti, mutta lopulta todella sympaattinen kaveri paljastui pesästään.

Kesä oli vasta aivan aluillaan

Koskisitko?

Matka jatkui seuraavalle kätkölle, autotien piennarta pitkin. Seuraava kätkö oli myöskin oikein oivalla toteutuksella. Tälläkään kätköllä ei vältytty kanssakätköilijöiltä. Toisen tiimin herraspuoli osasi nopeasti kertoa, ettei kohde kyllä tuohon puuhun kuulu. Itse olin ainakin ihan ällikällä lyöty. Matkamme jatkui vielä hetken piennarta pitkin ennen kuin pääsimme puikahtamaan ulkoilureitille. Näimme vuolaasti virtaavan purosen, jossa oli todella kirkasta vettä, liekö olleet vielä sulamisvesiä tuntureilta. Keräilimme vielä jokusen ilahduttavan erilaisen kätkön matkan varrelta. Mökille päästessä olimmekin kiertäneet kolmisen kilometriä, nälkäkin alkoi jo olla.

Kokkailujen jälkeen lähdimmekin suuntimaan kahville hieman korkeammalle paikalle. Helposti lähestyttävänä Kaunispää olikin ensimmäinen kohteemme. Huipulla tuuli hieman viileästi, mutta kävimme hieman pyörimässä ennen kahville suuntaamista. Luntakin löytyi, kuten talvilomalle sopivasti kuuluukin. Kahvin ja matkamuistojen jälkeen kävimme vielä kiertämässä lakea ja kuvaamassa maisemia sekä tietysti ottamassa niitä pakollisia turistikuvia. Maisemat olivat kyllä aika huikeat ja yhytettiin yksi yksinäinen porokin juoksentelemassa kohtuu läheltä.

Ilmeisesti Harripäät ja Kulmakuru jossain tuolla

Matala kanervikko oli hyvin miellyttävää käveltävää, joskin kun suuntasimme takaisin parkkipaikalle onnistuimme juuri sulamisvesien tielle, mutta onnistuimme kuitenkin välttämään märät kengät. Lumikasakaan ei onneksemme upottanut. Kävimme lisäksi näkötornissa ihailemassa maisemia ja arvuuttelemassa mikä huippu oli mikäkin, geokätkön etsinnän ohella toki. Tästä matkamme jatkui vielä UK-puiston sydämeen Kiilopään juurelle, mutta siitä seikkailusta taidan kirjoittaa aivan oman juttunsa.

Maisemanpilaaja :D

Pieni kaveri on vähän väsähtänyt

Tästä kertyikin jälleen kaksi hetkeä 100 hetkeä luonnossa haasteeseeni ja mennään 40 kohdilla.