Hetkeä ennen kansallispuistoa. Hossa samalla viikolla (37-38/100)

Kesälomamme suunnitellut retket jäivät harmillisesti hieman lyhyemmiksi kuin olisin toivonut puoliskon pitkittyneen flunssan takia. Toisena mökkipäivänä lähdimme kuitenkin tutkimaan Hossaa sen verran kuin oli lyhyellä retkellä mahdollista. Parkkipaikalla olikin aikamoinen villi länsi, kun virallinen luontokeskuksen parkki oli suljettu (valmistelutöiden vuoksi) ja autot piti jättää lähinnä busseille suunnatulle parkkipaikalle. Tapahtuu väistämätön kun ei ole parkkiruutuja eli ihmiset parkkeeraavat miten sattuu.
Ennen lähtöä käytiin kurkkaamassa miltä luontokeskuksessa näyttää. Jonkun verran tuntui olevan median edustajia paikalla. Käytiin vähän tuijottelemassa alueen karttaa suurelta näytöltä ja mietittiin sopivia kohteita. Päätettiin kiertää luontopolku ja paistella makkarat sen varrella jossain tulipaikalla. Käytiin autolta hakemassa vähän varustusta ja vaihtamassa kenkiä maastoon soveltuviksi. Sitten lähdettiin tallustelemaan. Olipa lyhyellä matkalla paljon ihmeteltävää, metsässähän seisoi seepra, gorilla ja virtahepo. Hieman tutumpana oli suurensuuri kuukkeli puussa. Liittyivät varmaankin jotenkin avajaismuodollisuuksiin. Lisäksi puille oli puettu tutuja, aika veikeännäköistä.

Reissun ainoa kuukkeli!

Lammen rantaan päästyä todettiin, että tulipaikan edessä olikin huoltoauto ja tulia ei siihen viitsinyt tehdä, kun ei tiennyt kauan huoltomiehet paikalla viipyisivät. Sen sijaan käytiin ihastelemassa kirkastakin kirkkaampaa vettä lammessa. Suurella uudella laavullakin tuntui olevan jokin lastentapahtuma juuri meneillään, joten sinnekään ei viitsinyt mennä. Käveltiin siis ohi toiveikkaina seuraavassa niemekkeessä olevaa tulipaikkaa ajatellen. Se olikin tyhjänä. Joten ei kun puut mukaan vajasta vähän pienemmäksi ja tulia tekemään ja asettautumaan. Rauhassa saatiinkin istuskella tehdä tulet ja makkaroita paistaa. Ruokajuomana meillä oli jälleen lämmintä mehua termarissa.

Hieman vielä keskeneräistä

Viimeisten makkaroiden kohdalla paikalle tulikin joku vanhempi herrashenkilö, joka oli päättänyt hypätä bussin kyytiin ja tulla ihmettelemään Hossaa niinkin läheltä kuin Suomussalmelta. Turistiin siinä hetki ennen kuin lähdettiin jatkamaan, eihän oltu kovin pitkälle päästy vielä ensinkään. Lähdettiin jatkamaan luontopolun kiertämistä kunhan olimme käyneet ihastelemassa vielä kalastuslammen kirkasta vettä. Hieman vahingossa taisimme myös lyhentää luontopolkua hieman, koska päätimme jatkaa rannassa seuraavaa polkua polkumerkintöjen sijasta. Olisihan sitä voinut hieman pidempäänkin tallustella hyvässä kelissä.

Luontokeskuksella kahvittelujen ja pullon täytön jälkeen olikin aika lähteä etsiytymään muutaman kätkön kautta Julma-Ölkylle. Käytiin Öllörin rannassa ihastelemassa aivan turkoosia vettä sukeltajien tukikohdan laiturilta. Julma-Ölkylle olikin tieltä hyvät opasteet, ei vain oltu ymmärretty että lähes koko tie on pelkkää soraa. Tästä tuli vähän sanomista kuskin puolelta. Onnistuttiin näkemään joku jalohaukka, mutta se lensi niin nopeasti auton editse, ettei tuntomerkkejä tullut kyllä yhtään katsottua. Harmaa se oli, mutta se ei valitettavasti rajaa kovinkaan paljoa vaihtoehtoja pois.

Tällaisia oli aivan vastottain maalattu luontokeskuksen pihaan

Pohjaan oli varmaan parisen metriä ellei ylikin

Hieman arvottiin Julma-Ölkyn rannassa mitä oikein tehtäisiin, kun seura ei kovin pitkää lenkkiä enää oikein jaksanut lähteä tekemään ja kellokin oli jo sen verran, ettei järven ympärikierto tullut kyseeseen. Päätimme siis lähteä noin kilometrin matkan eteenpäin ja tulla sitten takaisin. Lämmintä piisasi, käki kukkui ja järripeippokin vihelteli pitkään. Oli kyllä aika huimia maisemia matkan varrella ja siellä kilometrin päässäkin. Polun kestävöitystyö taisi hieman olla vaiheessa, kun sora oli paksuna möykkyisenä vanana polun pituudelta. Takaisintullessa tuli tyttönelikko vastaan ja kyselivät oliko riippusilta jo valmis, ei oikein osattu sanoa juuta eikä jaata asiaan. Taisivat jatkaa katsomaan miten asia oli. Myöhemmin luin Helsingin Sanomien jutusta, että riippusilta oli kyllä ollut jo valmis. Sieltä olisikin saanut varmaan huikeita kuvia.

Nämäkin taitavat odottaa loppusijoitusta

Paikoitellen muhkuraista

Olimme itse kohtuu tyytyväisiä päivän saldoon ja itse olin ainakin kovin vakuuttunut siitä, että Hossaan on kyllä tultava uudelleen paremmalla ajalla. Paljon jäi edelleen nähtävää ja päivän seikkailut olivat vain pienenpieni pintaraapaisu kohteisiin.

Tästä tuli kaksi hetkeä lisää, eli 38:ssa mennään. 52 retkeä vuodessa haasteeseen tämä voisi olla kohta 17. Retki luontokohteeseen, josta luit lehdestä tai kirjasta, Hossasta saattoi olla juttua jossain aiemmassa retki-lehdessä, mutta viimeistään takaisin tullessa tuli luettua hesarin juttu.