Yhtäkkiä Teijossa (32-34/100)

Aika nopeasti päätetty telttailuretki Teijoon, ennen suurta seikkailua.

Ensimmäisen kesälomani aluksi olin sopinut jo aiemmin retkeä viikonlopulle. Ajatuksissa tosin oli ollut päiväretki jonnekin, mutta koska sää näytti aika lupaavalta, eikä lentäväisiä ystäviäkään aivan liiaksi ollut, niin kysyin josko sitä kuitenkin yöreissulle lähdettäisiin. Onneksi urheilumieltä löytyi useammalta ja lopulta päädyimme yöretkelle neljän hengen porukalla. Reissun kohteeksi valikoitui Teijo, joka olikin sopivahkon matkan päässä. Itselläni oli oma lehmä ojassa, koska minulla olisi muutenkin ollut asiaa Lohjalle, niin lopullinen automatkailu jäi kohtuu lyhyeksi.

Starttasimme lauantai-iltapäivällä siis Lohjalta eteenpäin. Suunnistus onnistuikin tällä kertaa jopa niinkin hyvin, että ajoimme sujuvasti moottoritien oikeasta liittymästä ohitse. Tuli hieman kiertomatkaa, onneksi ei kovin paljoa. Suunnistelimme sitten kolmen puhelimen navigaattorien erimielisten ohjeiden mukaan kohti Teijoa. Löysimme perille, ehkä muutaman ylimääräisen mutkan kautta tosin.

Kävimme katsastamassa ensimmäistä yöpymispaikkavaihtoehtoamme Kalasuntin saarta. Vaikka kiersimme, emme oikein löytäneet kahdelle teltalle sopivaa paikkaa. Hieno paikka kyllä muuten oli ja sinne täytynee tulla kyllä joku kerta yöretkelle. Kameraa ei valitettavasti ollut tullut otettua edes mukaan, joten ei edes ole kuvatodisteita. Tuntui kun olisi ollut kauempanakin järvellä saaressa. Pienen neuvottelun jälkeen jatkoimme Matildajärven rannalla sijaitsevalle pääparkkipaikalle. Muistelin viime kesän reissulta, että Roosinniemessä olisi ollut useampiakin sopivia telttapaikkoja. Kävelimme siis varusteinemme sinne lyhyen matkaa. Ihan niin hyviä telttapaikkoja ei kuitenkaan ollut mitä olin muistellut tai olettanut. Ihan kohtalaiset telttapaikat löytyi silti toinen laavun takaa ja toinen lähempää rantaa. Kävin vielä myöhemmin tutkailemassa ja löysin aivan omassa rauhassa olevan telttapaikan, jonka pistin muistiin.

Vietimmekin iltaa laavulla syöden, jutellen ja luonnosta nauttien. Muutama porukka kävi kääntymässä paikalla ja totesi, että etsii jonkun paremman telttapaikan. Yksi yksinäinen nuorehko herrahenkilö uskaltautui kuitenkin samalle niemekkeelle ja totesimme, että jossain oli vielä yksi pariskuntakin leireineen piilossa. Emme lähteneet sen enempää etsimään.

Illalla kävimme vielä iltakävelyllä vähän tutkailemassa suota sekä ihastelimme ja arvuuttelimme mitä kaikkia kasveja siellä oikein kasvoi ja kukki. Hillat olivat hyvässä kukassa, samoin lopulta karpaloiksi paljastuneet puolukantyyppiset kukat. Karpalon kukkavana onkin pysty ja jäykkä, kaikkea sitä oppiikin. Lisäksi näimme raatteita todella kauniita kukkia harmikseni en vain saanut kovin hyvää kuvaa kukinnosta. Suopursutkin kukkivat valtavina merinä ja levittivät huumaavaa tuoksuaan iltahämärään. Käki kukkui jossain. Kävimme tutkailemassa Teerisaaren laavua ja telttapaikkaa. Sieltä olisi löytynyt vielä muutama telttapaikka vaikka kolmisen telttaa siellä taisikin olla jo. Leiriin palatessa kuulimme vielä jostain kaukaa kaulushaikaran puhaltelua.

Yöllä meinasi jossain välissä olla jopa liian kuuma, vaikka olinkin ottanut kevyemmän makuupussin mukaan. Aamuyöstä puolestaan pitikin sitten hieman vetää vetoketjua enemmän kiinni. Aamulla heräilin kohtuu aikaisin lintujen lauluun ja kuikan huuteluun. Onnistuin näkemäänkin kuikat selällä.

Jokainen heräili omaan tahtiinsa, yksi toveri olikin herännyt jo minuakin varhaisemmin ja lähtenyt seikkailemaan. Olipa vielä löytänyt matkalta kihokkejakin. Aamupala ja leirin purku tapahtui kohtuu verkkaisesti ja kun kaikki oli kasassa lähdettiin tallustamaan lyhyt matka takaisin autolle. Käytiin vielä kurkkaamassa luontokeskuksella, joka avautuikin juuri parahiksi. Jätettiin tällä kertaa laavulta löytämämme viehelaatikko löytötavaroiksi.

Suuntasimme vielä takaisin eiliseen tulosuuntaan ja Nenustannummen parkkipaikalle, josta lähdimme lyhennetylle Nenustan kierrokselle. Nenustankierroksen alussa kuljetaan leveää polkua valoisan hongikon lävitse. Jopa kohtuu harmaana päivänä ympäristö teki vaikutuksen. Nenustan tulipaikan kohdilta lähdimme nousemaan lyhyempää reittiä Nenustannokalle. Reitti ylös olikin pääasiassa hyvin merkitty kiviin maalatuilla merkkitäplillä. Näköalapaikalla seisahduimme hetkeksi, kuuntelimme aika todennäköisesti sekä harmaapäätikkaa että kuoveja. Käkikin kukkui jostain kaukaa. Maisemat olivat ihan mukavat, joskin joku hieman korotettu alusta toisi vielä paremmin maisemaa esiin. Lopulta päätimme lähteä jatkamaan, koska sateen tuntu oli ilmassa ja lähtiessämme laskeutumaan saimmekin jokusen sadepisaran päällemme. Onneksi sade ei kuitenkaan alkanut vaan pääsimme autolle ihan kuivina.

Tähän päättyikin sitten tämäneräinen seikkailu Teijossa. Monta kohdetta jäi edelleen odottelemaan käymistä. Säät olivat jälleen suosiollisia juuri sopivasti ja seura tietysti mitä parhainta! Seuraavia seikkailuja odotellessa. Tästä lasken yhteensä kolme hetkeä haasteeseeni vaikka ehkä neljäskin olisi paikallaan. Mennään nyt kolmella eli 32-34/100. Lisäksi tämä olisi nyt retkihaasteen kohta 39. Retki, jonka aikana opettelet tunnistamaan kasveja.