Ruskaa etsimässä: Miten tästä eteenpäin? (58/100)

Tästä jatkuu seikkailut ruskaretken kolmantena päivänä.

Jäätyäni Oulangan luontokeskukselle yksin tovereitteni lähdettyä jatkamaan tuumasin hieman vaihtoehtoja ensinnäkin pois pääsemiseksi ja toisekseen yöpaikan suhteen. Onneksi tajusin mennä kysymään luontokeskuksen infotiskiltä apuja, koska itselläni oli aikalailla avuton olo siinä vaiheessa. Kyselin ensin miten sieltä pääsisi Rukallepäin järkevimmin vielä saman päivän aikana, kiirehän minulla ei varsinaisesti ollut. Onneksi muutaman tunnin odottelulla pääsisi kohtuu huokeasti retkibussilla Juuman kautta Rukallekin.

Ystävällinen luontokeskustäti neuvoi minulle myös parille välipäivälle hyviä retkeilyvinkkejä ja ilmaisesitteitäkin kerääntyi taas muutama talteen. Juumalta lähtevää pientä Karhunkierrosta suositeltiin, samoin Riisitunturia, Valtavaaraa ja Konttaista. Kehotti myös odotellessa käymään katsastamassa Kiutaköngästä. Sain vietyä rinkkani lukittujen ovien taakse siksi aikaa, kun lähdin kevyemmin luontokeskuksen lähimaastoon ja kohti Kiutaköngästä.

Vielä jäi tuo 53 km taivallettavaa

Yritin edetä mahdollisimman nopeasti kohteeseen, jotta minulla olisi siellä jonkun aikaa pyöriä, ihmetellä ja kuvata. Hieman huomasi, että tosiaan oikeassa vaelluskäytössä jalat hikoaa todellakin sen verran, että kahdet sukat ovat tarpeelliset, vaikkei niitä lyhyemmillä päiväretkillä tarvitsisikaan. Olin nimittäin lähtenyt yksillä sukilla aamulla liikenteeseen ja se oli kostautunut rakolla päkiän sivulla, joka kyllä tuntui.

Matkalla kunnostettiin portaita ja kiertäjiä oli sen verran ollut, että metsän puolelle oli jo syntynyt kunnon polku kiertotieksi. Uudet pengerrykset, joita niitäkin sattui matkan varrelle, olivatkin aika miellyttävät kulkea sekä ylös että alas.

Kosken pauhun kuuli jo kaukaa, ja totesin hyväksi, että olin varannut aikaa hieman enemmän kuin puolisen tuntia tähän reissuun. Köngäs kun ei ollutkaan kokonaan nähty ihan yhdestä paikasta. Sai myös olla kohtalaisen varovainen kun epätasaisella kalliolla seikkaili. Vaelluskengät eivät olleet siinä vaiheessa yhtään hullumpi vaihtoehto.

Hieman rauhallisempaa uomaa

Hyvän aikaa kuljin könkään vierustaa ja kuvailin sekä yritin saada parasta näkymää. Ihan kovin reunalle en uskaltautunut yksikseni. Pian olikin aika suunnata jo takaisin luontokeskukselle odottelemaan retkibussia. Napsin vielä muutaman kuvan luontokeskukselta sisältä ja ulkoa.

Tästä sukeutui 58 osio 100 hetkeä luonnossa haasteeseeni. Kiirus saattaapi tulla. Tosin päätin, että koska aloitin hieman myöhässä alkuvuodesta pidän haasteaikana vuoden eteenpäin ensimmäisestä hetkestä, katsotaanko riittääkö sekään, mutta en ota kauheaa stressiä asiasta.