Suomenlinna lokakuisena perjantaina

Lokakuu, ei ehkä perinteisin kuukausi vierailla Suomenlinnassa. Tällä kertaa matkan järjesti työpaikan virkistystoimikunta. Matkaan lähdettiin suoraan työpaikalta ensin junalla ja sitten pienen odottelun jälkeen normaalilla reittiliikennelautalla. Lautalla oli säästä huolimatta jonkin verran turisteja. Perjantai olikin aika hyytävän kylmä, joten olin varmuuden vuoksi kaivanut komerosta esiin kunnon talvitakin, jossa olisi selvinnyt pakkasesta vähän toisellekymmenelle asteelle saakka. Harmikseni en ollut muistanut ajatella housuosaston välikerrosta, joten varustukseni oli hieman toispuoleinen.

Asuukohan täällä hobitteja?

Perille päästyä viiden aikaan oli vielä jokseenkin valoisaa, tai niin valoisaa kuin se lokakuun harmaassa säässä voi olla. Aloitimme opastetulla kierroksella, jolla opas kertoi meille vähän Suomenlinnan historiasta. Erityisesti osassa oli alkupään historia ja painopisteeseen pääsi myös Suomenlinnan oluthistoria siinä samalla rakennustöiden osalta. Kiersimme hämärtyvässä illassa kuunnellen, niin saarien oluthistoriaa, niiden rakentamisvaiheista sekä linnoitustyypistä. Vierailimme pumppuhuoneessa, jonne harvemmin on pääsyä ja samoin kuivatelakalla, jossa normaalista poiketen olikin vettä ja talvelle tyypillisesti puisia purjeveneitä.

Kuivatelakka kuivana, ilman venhoja

Olin jo aamulla harmitellut sitä kuinka olin unohtanut kamerani kotiin. Lunta toki Suomenlinnassa ei juurikaan ollut, mutta muutamia kuvia olisin mielelläni silti ottanut. Kiersimme hieman toista tuntia ja kuuntelimme oppaan tarinoita. Lopulta porukassa alkoi olla niin kylmettyneitä naamoja, että oli pakko palata takaisin satamaan kirkon majakan johdattamina. Iltamme ei toki loppunut siihen vaan pääsimme vielä viinin- ja oluenmaisteluun kukin valintansa mukaan. Itse valitsin oluet. Oluiden maistelun yhteydessä toinen opas kertoi meille Suomenlinnan panimon perustamisesta ja historiasta.

Yksi lempirakennuksistani Suomenlinnassa

Lopuksi pääsimme vielä ruokailemaankin. Ruoka oli maittavaa ja erikoisruokavaliot oli huomioitu hyvin. Rantautuessamme takaisin mantereen puolelle ja kävellessämme takaisin rautatieaseman seutuville kontrasti oli aika suuri. Suomenlinna oli ollut mukavan hiljainen, rauhallinen sekä hämärähkö, jopa idyllinenkin. En ole koskaan vieraillut Suomenlinnassa talvella, mutta pieni idea jäi tämän retken osalta itämään.

Tästä tuli hieman erilainen hetki luonnossa ehkä hieman urbaanimmassa sellaisessa, mutta lasketaan mukaan nyt silti. Osa 67/100 siis. Koska kamera ei tosiaan ollut sattunut mukaan ja puhelimien (omieni) kameroilla ei kannata edes yrittää kuvata, kokosin muutaman kesäisemmän otoksen vuosien varrelta Suomenlinnasta. Ehkä joku tunnistaa joitan paikkoja uusimmasta Tuntemattomasta sotilaastakin.