Elämäni pihabongarina

Mietin tämän kirjoittamista jo keväällä eräänä viikonloppuna toisaalla asuessani, kun havainnoin kahden päivän aikana varmaan kolmisenkymmentä lintulajia pihapiirissä. Männä viikonloppuna tämä putkahti esille uudelleen katsellessani uudessa kodissamme pihalle.

Edellisessä kodissani, jossa ehdin asua kuutisen vuotta keittiön ikkuna antoi kohtuu rehevälle ja suojaiselle sisäpihalle. Rivitalojemme takana oli myös puistikko, joka edesauttoi linturunsautta. Ehdin niiden vuosien aikana tuijotella useamman tovin keittiön ikkunasta ulos lintuja. Parhaimmat havainnot olivat ehkä urpiaiset, nokkavarpunen ja varpushaukka, joka taisi napata tintin ruokinnaltamme. Voin kovin paljoa valehtelematta sanoa havainneeni keittiön ikkunasta ja pihapiirissäni noin 70 lintulajia. Se on aika paljon, kuitenkin reilun kymmenen kilometrin päässä pääkaupunkimme keskustasta.

Muutamana talvena meillä oli ruokinta ennen kuin rotat ilmestyivät pihapiiriimme. Normaalisti ruokinnalla kävi vain tinttejä (tali-, kuusi- ja sinitiaisia), mustarastaita, yritteliäs harakka, pikkuvarpusia sekä silloin tällöin käpytikka. Eräänä keväänä, kun lunta oli ollut paljon, paljastui lumen alta laaja metsähiiren tunneliverkosto, jonne oli jemmattuna auringonkukansiemeniä sinne tänne. Samana keväänä yhytimme muutamaankin kertaan metsäjänikset murkinoimassa maahan pudonneilla siemenillä. Jokusen kerran ruokinnalle eksyi myös viherpeippoja sekä punatulkkuja. Ei kovin kummoinen talvilintusaldo, mutta jotain kuitenkin.

Tämmöisiä roistoja kanssa.

Nyt uudessa kodissamme keittiön toinen ikkuna antaa jälleen mukavan suojaiselle pihapläntille. Viikonloppuna seurasin kuinka sateesta huolimatta laaja pikkuvarpusten joukkio etsi sulassa sovussa tali- ja sinitiaisten kanssa ruokaa pihalta. Muutama mustarastaskin pyörii nurkissa samoin kuin harakoita ja variksia. Pihatalkoiden yhteydessä näin ilokseni närhen naapuritalon pihatiellä.

Ruuhkaa tarjoilulla

Tänä talvena taidamme jälleen laittaa ruokinnan. Tällä kertaa omalle pihallemme. Luumupuihin saakin näppärästi kiinnitettyä ties minkälaista ruokintasysteemiä. Talvi näyttää siis mitä lajeja tässä uudessa ympäristössämme onkaan. Toivoisin, että vuosien myötä päästäisiin samanmoisiin lukemiin kuin edellisessä kodissani. Satakieltä tuskin täällä kesällä kuulee ja käkeäkin varmaan saa kuulostella turhaan. En usko, että lähistöllä myöskään on tarpeeksi korkeaa rakennusta tervapääskyille, mutta ehkäpä täällä törmää johonkin muuhun?

Tämä tyyppi löytyi Bengtskärin pihasta

Tällaista ajatustenvirtaa tällä kertaa.