Retkeilyvuoden 2017 yhteenveto

Vuosi 2017, oli monilta osin yllätyksiä ja hienoja hetkiä täynnä. Löytyihän niitä pettymyksiäkin, mutta sen verran yltiöpositiivisena tykkään ajatella niitä mukavempia asioita enemmän kuin märehtiä huonommissa.

Minulla oli vuoden alussa pitkä liuta kansallispuistoja, joissa halusin vierailla. Aika monessa niistä tuli käytyä, joita luettelin, mutta aika monessa sellaisessakin, joista vain osasin uneksia. Käymättömät pysyvät edelleen kun siltä tuntuu listallani, ehkäpä jo tänä vuonna. Yllättäen Nuuksio, jossa ajattelin että varmaan vuoden aikana tulee käytyä useamman kerran jäi niinkin vähille kuin yhteen kertaan ja vieläpä marraskuussa. Sipoonkorvessa tuli käväistyä kauniina päivänä keväällä ja pienen pintaraapaisun saikin kokonaisuudesta.

Puurijärvi-Isosuolla olimme keväällä tornien taistossa ja sitä edelsi melko jännittävä telttailuyö lintutornissa. Teijoon teimme ystävien kanssa aika pikaisesti päätetyn yöretken, jolla ehdittiin vaikka mitä. Urho Kekkosen kansallispuiston reissulla ei ollut onni matkassa ja päiväretket jäivät mielestäni aivan liian lyhyiksi. Sinne on vielä pakko palata. Hossassakin tuli käytyä muutamalla pikapistolla samaisella pohjoisen reissulla, jolla UKK:takin tuli tutkailtua. Toisella kesälomalla käväisin hyvin pikaisesti Patvinsuolla ja yöretkellä sateisella Tiilikkajärvellä. Lopulta yllätyspuistoiksi vuoden kruunasi sekä Oulanka että Riisitunturi. Näistä edellämainituista kuudessa en ollut aikaisemmin käynytkään.

Puhtun lehto

Penijôe

Kuten jo edellisessä kirjoituksessa vähän mainitsin 100 hetkeä luonnossa haasteeni ei omalta osaltani täyttynyt. Hieman se meinasi aluksi ja vähän lopuksikin mennä suorittamisen puolelle, mutta ilman sitä tuskin olisin tullut lähteneeksi niin montaa kertaa yksin seikkailemaan, kuin mitä loppujen lopuksi kävin. Olen vähän huono lähtemään yksin mihinkään, vaikka nautin yksin samoilusta suunnattomasti. Yksin pystyy keskittymään paljon paremmin kaikkeen ympärillään, eikä tarvitse sosialisoida kenenkään kanssa sekä on vapaus edetä ihan niin nopeasti tai hitaasti kuin vain huvittaa.

Ruka

Ajattelin jatkaa haastettani tänä vuonna tosin tällä kertaa taidan jättää laskut vasta loppuvuoden puolelle, niin ei tule suoritettua liikoja. Toinen sata eli sata lintulajia tuli kyllä täyteen. Taisin saada sadannen lajin listoilleni muutamaa päivää ennen Viron lintureissua. Vuoden lintupinnoiksi kertyikin Viron tuliaiset mukaan luettuna 148 kappaletta. Varmaan jokunen enemmänkin saattaisi olla, jos olisi ollut aikaa ja innostusta lintuilla vielä kesäkauden jälkeenkin. Myös jokunen ihan peruslaji puuttuu kokonaan kuten pikkutikka, uuttukyyhky, räyskä, härkälintu ja sääksi. Tämän vuoden lintupinnat taitavat olla seitsemässä ja tänäkin vuonna aion ryhdistäytyä ja käydä ulkoiluttamassa sekä kaukoputkeani että kiikareita hieman useammin kuin viime vuonna. Retkiseura tervetullutta.

Vuoden ulkonayöpymiset jäivätkin vain seitsemään. Parhain retkiaika keväällä jäi kovin lyhyeksi pitkään jatkuneen kylmyyden myötä samoin syksyn yöpymiset jäivät muuton, remontoinnin ja töiden jalkoihin. Seitsemän yötä onnistuin silti pysyttelemään makuupussissa. Tornien taistossa, Teijossa, Kopparnäsin Sandvikenissa, vanhempieni takapihalla (todella eksoottista), Tiilikalla sekä kaksi yötä torsolla Karhunkierroksella. Tänä vuonna aion ehdottomasti yrittää enemmän. En ihan onnistunut retkeilemään kunnolla joka kuukausi ja elokuussa en tehnyt yhden yhtä retkeä mihinkään, en edes lähelle.

Västerbyn ulkoilualue

Vuoden parhaiksi reissuiksi ja hetkiksi haluan nostaa ehdottomasti Tornien taiston, Viron monen päivän lintumaratonin, Teijon ekstempore seikkailun, UKK-puiston pari piipahdusta, Tiilikan yöretken, Västerbyn tutkimusretken sekä Riisitunturin valloituksen.

Riisitunturi

Kiilopää