Riisin rääpäsy kesällä

Hieman keskeytyneen kesälomareissun viimeisenä kokonaisena päivänä päästiin vihdoin lähes kunnon retkelle. Riisitunturi kutsui. Edellisen päivän hellelukemat olivat vaihtuneet koleaan pohjoistuuleen sekä noin kymmeneen lämpöasteeseen ja vaatetta saikin pakata huolella mukaan takkia unohtamatta.

Lähdettiin jo aamupäivällä liikkeelle, että mahtuisimme parkkipaikalle. Huoleni oli ollut turha, sillä parkkipaikalla ei vielä meidän saapuessa ollut kuin kymmenkunta muuta autoa. Aika paljonhan enemmän tuonne mahtuisi. Viilentynyt ilma oli selkeästi houkutellut useamman muunkin seurueen retkeilemään.

Meillä oli niin kiire lähteä polulle, ettemme edes ennättäneet tullessa etsiä portin geokätköä. Kaksi vuotta aiemmin syysretkelläni olin havainnut suosituksista huolimatta vastapäivän kiertosuunnan hyväksi en nähnyt syytä tälläkään kertaa kiertää Riisin rääpäsyä toiseen suuntaan. Viuhdottiin alkumatka aika vauhdilla, koska oli aika viileä. Nopeasti kuitenkin lämpeni, kun loiva ylämäki teki tehtävänsä. Itse olin jälleen unohtanut venytellä, joten pohkeet olivat aivan kovat ja tulessa. Yritä siinä sitten pysyä huomattavasti pidemmillä jaloilla varustetun retkiseuralaisen perässä.

Riisin autiotuvalle päästessä oli aika hiljaista. Käytiin kurkkaamassa sisällä hämärässä. Vieraskirjassa ei kyllä ollut tyhjiä kohtia, joten siihen ei saatu terveisiämme kirjailtua. Pari ihmistä pyöri autiotuvan nurkilla, toisella taisi olla telttakin nuotiopaikan lähellä. Tilaa teltoille oli normaaliakin vähemmän, kun uuden keittokatoksen rakennustarpeet veivät aimo lohkon tuvan pihapiiristä. Käytiin etsimässä tuvan geokätkö ja lähdettiin kiipeämään kohti Ikkunalampea ihastellen maisemia niiden avautuessa.

Mitä ylemmäs noustiin sitä enemmän tuuli. Ikkunalammella ihailtiin hetki maisemia ja otettiin useampi kuva, jonka jälkeen lähdettiin jatkamaan huippua kohden. Huipulla tuuli niin jäätävästi, että takki oli pakko kaivaa repusta samoin kuin hanskat ja pipokin. Pidimme lounastaukoa penkillä istuen ja maisemia ihastellen. Kahvinkeiton jätimme suosiolla johonkin muuhun ajankohtaan, sen verran viileä tuli murkinoidessa.

Tunturiin olisi tehnyt jälleen mieli karata pidemmäksikin aikaa

Näitä maisemia kelpaa tuijotella tovi jos toinenkin

Eväshetken jälkeen kävimme vähän ottamassa parempaa maisemapaikkaa Kitkajärvellepäin. Takaisin tullessa saimme jälleen käyttää lehmän hermoja, jotta sopivan rauhallinen hetki huipun geokätkön nappaamiseen löytyisi ihmisvirran keskellä. Lopulta kyllästyttiin odottelemaan ja valittiin hieman hiljaisempi hetki puuhiimme. Laskeutuminen takaisin lähtöportille menikin sitten aika vauhdilla, kun viileä oli päässyt hiipimään ylhäällä tuulessa värjötellessä.

Loppumatka olikin laskettelua takaisin parkkipaikalle

Oli hienoa nähdä Riisitunturin maisemat myös näin kesäasussaan ja oli kyllä mainio lopetus hieman lyhyeksi jääneelle kesälomareissulle. Täytyy suunnitella seuraava kesäloma siten, ettei tarvitse minkään kodin remonttiasian takia lähteä kesken loman takaisin kotiin, niin kuin nyt valitettavasti kävi.

Retkeilyvuoden 2017 yhteenveto

Vuosi 2017, oli monilta osin yllätyksiä ja hienoja hetkiä täynnä. Löytyihän niitä pettymyksiäkin, mutta sen verran yltiöpositiivisena tykkään ajatella niitä mukavempia asioita enemmän kuin märehtiä huonommissa.

Minulla oli vuoden alussa pitkä liuta kansallispuistoja, joissa halusin vierailla. Aika monessa niistä tuli käytyä, joita luettelin, mutta aika monessa sellaisessakin, joista vain osasin uneksia. Käymättömät pysyvät edelleen kun siltä tuntuu listallani, ehkäpä jo tänä vuonna. Yllättäen Nuuksio, jossa ajattelin että varmaan vuoden aikana tulee käytyä useamman kerran jäi niinkin vähille kuin yhteen kertaan ja vieläpä marraskuussa. Sipoonkorvessa tuli käväistyä kauniina päivänä keväällä ja pienen pintaraapaisun saikin kokonaisuudesta.

Puurijärvi-Isosuolla olimme keväällä tornien taistossa ja sitä edelsi melko jännittävä telttailuyö lintutornissa. Teijoon teimme ystävien kanssa aika pikaisesti päätetyn yöretken, jolla ehdittiin vaikka mitä. Urho Kekkosen kansallispuiston reissulla ei ollut onni matkassa ja päiväretket jäivät mielestäni aivan liian lyhyiksi. Sinne on vielä pakko palata. Hossassakin tuli käytyä muutamalla pikapistolla samaisella pohjoisen reissulla, jolla UKK:takin tuli tutkailtua. Toisella kesälomalla käväisin hyvin pikaisesti Patvinsuolla ja yöretkellä sateisella Tiilikkajärvellä. Lopulta yllätyspuistoiksi vuoden kruunasi sekä Oulanka että Riisitunturi. Näistä edellämainituista kuudessa en ollut aikaisemmin käynytkään.

Puhtun lehto

Penijôe

Kuten jo edellisessä kirjoituksessa vähän mainitsin 100 hetkeä luonnossa haasteeni ei omalta osaltani täyttynyt. Hieman se meinasi aluksi ja vähän lopuksikin mennä suorittamisen puolelle, mutta ilman sitä tuskin olisin tullut lähteneeksi niin montaa kertaa yksin seikkailemaan, kuin mitä loppujen lopuksi kävin. Olen vähän huono lähtemään yksin mihinkään, vaikka nautin yksin samoilusta suunnattomasti. Yksin pystyy keskittymään paljon paremmin kaikkeen ympärillään, eikä tarvitse sosialisoida kenenkään kanssa sekä on vapaus edetä ihan niin nopeasti tai hitaasti kuin vain huvittaa.

Ruka

Ajattelin jatkaa haastettani tänä vuonna tosin tällä kertaa taidan jättää laskut vasta loppuvuoden puolelle, niin ei tule suoritettua liikoja. Toinen sata eli sata lintulajia tuli kyllä täyteen. Taisin saada sadannen lajin listoilleni muutamaa päivää ennen Viron lintureissua. Vuoden lintupinnoiksi kertyikin Viron tuliaiset mukaan luettuna 148 kappaletta. Varmaan jokunen enemmänkin saattaisi olla, jos olisi ollut aikaa ja innostusta lintuilla vielä kesäkauden jälkeenkin. Myös jokunen ihan peruslaji puuttuu kokonaan kuten pikkutikka, uuttukyyhky, räyskä, härkälintu ja sääksi. Tämän vuoden lintupinnat taitavat olla seitsemässä ja tänäkin vuonna aion ryhdistäytyä ja käydä ulkoiluttamassa sekä kaukoputkeani että kiikareita hieman useammin kuin viime vuonna. Retkiseura tervetullutta.

Vuoden ulkonayöpymiset jäivätkin vain seitsemään. Parhain retkiaika keväällä jäi kovin lyhyeksi pitkään jatkuneen kylmyyden myötä samoin syksyn yöpymiset jäivät muuton, remontoinnin ja töiden jalkoihin. Seitsemän yötä onnistuin silti pysyttelemään makuupussissa. Tornien taistossa, Teijossa, Kopparnäsin Sandvikenissa, vanhempieni takapihalla (todella eksoottista), Tiilikalla sekä kaksi yötä torsolla Karhunkierroksella. Tänä vuonna aion ehdottomasti yrittää enemmän. En ihan onnistunut retkeilemään kunnolla joka kuukausi ja elokuussa en tehnyt yhden yhtä retkeä mihinkään, en edes lähelle.

Västerbyn ulkoilualue

Vuoden parhaiksi reissuiksi ja hetkiksi haluan nostaa ehdottomasti Tornien taiston, Viron monen päivän lintumaratonin, Teijon ekstempore seikkailun, UKK-puiston pari piipahdusta, Tiilikan yöretken, Västerbyn tutkimusretken sekä Riisitunturin valloituksen.

Riisitunturi

Kiilopää