Nuotioretki lumisateessa

Aivan alkutalven aikoihin ehdotin extempore metsäretkeä. Kerrankin vakioseura innostui ajatuksesta varauksetta ja pian oltiinkin jo matkalla kohti lyhyen päivän retkeä. Välteltiin ruuhkaista Haukkalampea, kun ei yhtään tiedetty kuinka paljon siellä olisi itsenäisyyspäivän jälkeen ihmisiä ja ajeltiin suoraan Kattilan parkkipaikalle. Siellä olikin vain kaksi autoa ennen meitä ja toinen näytti myös siltä, että oli ollut jo koko yön parkissa. Lähdettiin talsimaan kohti meidän vakiopaikkaa Nuuksiossa, eli Iso-Holmalle päin.

Ohut tomusokerikuorrutus

Kätköpurkin koti

Reitti oli tuttu useammalta aiemmalta kerralta ja metsässä oli hiljaista eikä muita ihmisiäkään näkynyt. Ohut kuura- ja lumikerros peitti alleen lähes kaiken. Meillä oli tarkoituksena hakea yksi ratkaistu mysteerikätkö matkan varrelta ja noin puolessa välissä tulikin aika poiketa polulta. Olipa hienoja maisemia niillä kohdin ja kätköpurkkikin oli löytänyt oivan kolosen. Tämän jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa eteenpäin. Pitkospuilla tuli yksi yksinäinen retkeilijä vastaan. Hieman eri reittiä taisimme Iso-Holmalle päätyä kuin muutamalla aiemmalla kerralla ja totesimme olevamme vähän väärässä paikassa. Jyrkkä rinne piti vielä kavuta alas ennen ihan viimoista pätkää ja tietysti onnistuin liukastumaan satuttaen kyynärpääni aika pahasti.

Ihana sammalmatto

Lammen jäällä olikin kaksi huimapäistä pilkkijää. Itse en ollut kovin varma jäiden kantavuudesta vain lyhyen pakkasjakson jälkeen, mutta pilkkijät kairailivat innokkaasti ympäri lampea. Huikkasivat meillekin, että vielä ehtii tulta kohentamaan. Kiitimme ja suuntasimme suoraan nuotiolle. Sopivasti olikin luvatut hiillokset valmiina evästen paistelua varten. Saatiin murkinoida keskenämme ja olimme jo kahvissa, kun seuraavat tulijat löysivät tiensä nuotiopaikalle.

Tasaista jäänpintaa

Laiskasti kahvit kaasukeittimellä

Aika pian jätimme pariskunnan kohentelemaan nuotiota ja lähdimme jatkamaan kierrostamme. Meidän oli tarkoitus mennä samaa reittiä kuin viime talvena Off-road routella, mutta jotenkin päädyimme lopulta kiertämään hieman pidemmän kautta puolison valitessa reitin. Yksi vähän kuumottava puron ylityskin tuli tehtyä. Yritin hieman kauempaa hakea kapeampaa kohtaa, josta mennä yli, mutta kun sellaista ei ihan heti löytynyt päätin käyttää samaa reittiä kuin puoliso. Onneksi en mulahtanut puroon vaikka potentiaalia olisi ollut.

Hiljaista ja rauhallista

Aivan loppumatkasta meinasi uskoa loppua siihen jaksaisimmeko takaisin autolle asti. Lunta oli alkanut sataa jo jonkun verran aiemmin ja kävelyyn tottumattomat jalat olivat sitä mieltä, että saisi riittää jo. Vihdoin kuitenkin saavutimme Kattilalta Nuuksion pohjoispuolen kiertävän hiekkatien. Totesimme kuitenkin vieläkin olevamme aika pitkällä. Ei siinä auttanut kuin vain laittaa töppöstä toisen eteen yltyvässä lumisateessa. Lopulta Kattilaa lähestyessä kuulimme hurjaa haukuntaa, vähintään kokonainen susilauma arvelimme. Eivät ne mitään susia kyllä olleet vaan huskyjä lähdössä ajelulle ja kauheat menohalut niillä näytti ja kuului kyllä olevankin.

Saattoi hieman luntakin sataa

Ihania huskyjä!

Ihastelimme hetken aikaa koiria, kohdalle päästyä, ennen kuin maltoimme lastata itsemme autoon asti ja lähteä ajelemaan kotiinpäin. Sää ei tarjoillut parastaan, mutta lähes yksiksemme saimme kuljeskella Suomen ruuhkaisimmassa kansallispuistossa.