Näytetään tekstit, joissa on tunniste Salomaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Salomaa. Näytä kaikki tekstit

16. marraskuuta 2019

Kauhaneva-Pohjankangas uusintana

Olimme joutuneet siirtämään syyslomaamme meistä riippumattomista työasioista muutamalla viikolla eteenpäin syyskuun lopusta lokakuun puolenvälin tienoille. Aikeenamme oli alunperin lähteä itärajalle vaeltamaan sekä Ruunaalle että Patvinsuolle. Sääjumalat puuttuivat peliin luvaten Pohjois-Karjalaan lunta sekä pakkasta ja koska meillä ei olisi ollut autoon kitkarenkaita keväisen rengasrikon seurauksena jouduimme tyytymään hätäisesti kyhättyyn suunnitelma B:hen heti kun itse olin toipunut lomanalkajaisflunssasta.

Ilman geokätköilyä tämäkin upea makasiini olisi jäänyt näkemättä

Kirkkomaat ovat myös aika vakiovierailupaikkoja ajomatkojen varrella

Päätimme tehdä lyhyen irtioton arjesta ja ajelimme jännempää reittiä yöpymään Poriin. Jännempi reitti siis on sellainen, mistä saisimme kerättyä mahdollisimman hyvin eri kuntien kätköjä matkalta. Reitti siis vei turvallisesti ykköstietä Helsingistä kohti Turkua, mutta Halikon kohdalla poikkesimme kohti Marttilaa, Auraa, Pöytyää sekä Oripäätä. Hotelliutumisen jälkeen kävimme vielä iltasella kävelemässä hyytävän kylmässä lokakuun alun illassa.



Komeaa puistoruskaa

Seuraavana päivänä kävimme Yyterin lietteillä. No lintutornistahan ei näkynyt muuta kuin sumua eikä merta ollenkaan. Lounastamassa kävimme kivassa kalaravintolassa Reposaaressa, jossa myös merta alkoi paljastua sumun keskeltä. Juuri kun aurinko oli meidät saavuttanut olikin aika jatkaa kohti uusintana tehtävää retkeä Kauhaneva-Pohjankankaalle.


On se meri siellä rantaviivassa



Merisumuja

Matkalta toki piti käydä parit vielä käymättömät kunnatkin poimimassa geokätköjen merkeissä. Lopulta kurvailimme tuttua hiekkatietä kohti Salomaan parkkipaikkaa. Tällä kertaa autosta noustessa hyttyset eivät piirittäneet meitä. Ensimmäisenä tietysti samalle telttapaikalle kuin alkukesästä ja rinkkojen räjäytys, teltan pysytys ja yöpymiskamppeet telttaan jonka jälkeen ruuanlaittopuuhiin nuotiopaikalle, jätimme tulenteon myöhemmälle. Ruuan jälkeen pakkasimme pikkureppuun juomaa sekä kahvinkeittovälineet ja hipsimme katsastamaan Nummikankaan nuotiopaikkaa ja lintutornia hämärtyvässä illassa.

Olikin yllätys, että nuotiopaikalla olikin joku. Saimme siis nauttia muiden tekemistä nuotiotulista. Vanhempi pariskunta kertoi olleensa muutaman yön asuntoautossaan parkkipaikalla ja näin viimeisen illan kunniaksi paistoivat lettuja. Saatiin kunnia toimia koemaistajina. Olipa mukava sattumus. Keiteltiin kahvit siinä samalla, lintutorni valitettavasti jäi katsastamatta ylhäältä käsin, mutta komeahan tuo oli.

Jonkunmoista ruskaa suollakin


Hieno katettu lintutorni. Tämä täytynee palata katsastamaan vielä.


Muiden eväät

Lopulta lähes jo pimeällä lähdettiin tallustamaan takaisin omalle majapaikallemme päin. Hieman ennen pitkospuita kuulimme kuinka laulujoutsenia oli tulossa pian ohitse ja näimmekin varmaan saman pariskunnan kuin keväällä tällä kertaa jälkikasvuineen, aika hienoa. Pitkospuut tuntuivat kestävän ikuisuuden ja oli niin hiljaista, että vain korvissa vinkui. Pitkospuita olisi varmaan suurimman osan matkasta nähnyt kulkea ihan ilman lamppuakin, mutta jostain syystä itseäni alkoi pelottaa ja otsalamppu oli kaivettava tuomaan turvaa.

Virittelimme vielä pienet iltatulet itsellemme iltapalan ajaksi, ennen kuin kömmimme lämmittelemään telttaan ja makuupussiin. Yöllä vessareissulla taisi olla niin sumuisaa, että otsalampun valossa näkyi vain kastepisaroita, jotka leijailivat ilmassa. Vaikka oman pussini comfort arvo oli reilusti kylmemmän puolella kuin mitä ulkona oli, alkuillasta taas tärisytti niin paljon, että piti vetää untuvatakki sekä toinen makuupussi lämmittämään lantion kohtaa. Muuten olikin oikein lämpöisää oletettavasti muutamasta pakkasasteesta huolimatta ja sukatkin piti jossain vaiheessa potkuttaa pois jaloista.


Sama keväällä hyväksi havaittu leiripaikka

Aamulla keiteltiin kahvit risukeittimellä ja syötiin aamupalaa verkkaisesti ennen leirin pakkausta. Kotimatkalla käytiin vielä Seitsemisen kansallispuistossa Saari-Soljasen tulistelutuvassa syömässä lounassalaattia ja juomassa lämmintä mehua.



26. kesäkuuta 2019

Mielentyhjennystä Etelä-Pohojanmaan sekä Satakunnan rajamailla, osa I

Olin koko toukokuun hinkunut telttailemaan, mutta seura ei vain ollut innostunut lähtemään mukaan. Niinpä sitten päätin, että kun Helatorstain jälkeinen perjantai oli otettu vapaaksi, niin sittenpähän lähdettäisiin ja vielä pariksi yöksi kerralla. Kerrankin olin ollut ajoissa pakkaamisen ja muiden valmisteluiden osalta, joten rinkat olivatkin pakattuina jo keskiviikkoiltapäivästä. Vähän silti pääsi venähtämään aiottu kolmelta lähtö ja varmaankin vähän jälkeen neljän oli todellisuudessa auton nokka kohti ensimmäistä kohdetta eli Hämeenlinnaa.

Aurinko oli pikkuhiljaa painumassa mailleen meidän saapuessa
 Hämeenlinnassa pidettiin ruokatauko ja matka jatkui. Muutama geokätköilypysähdyskin mahdutettiin vielä aikatauluun. Lopulta olimme melkein perillä ja viimeisiä kilometrejä sai ajella pienehköillä maaseututeillä ja lopulta vielä pienemmällä hiekkatiellä, jolle kääntyessä teerikukko tepasteli arvokkaasti metsän puolelle. Olipahan elämys.

Puoli kymmeneltä illalla taidettiin pysäköidä Kauhaneva-Pohjankankaan Salomaan parkkipaikalle. Olimme paikalla yksin vain verenimijät seuranamme, joita olikin harmillisen paljon kohtuu tyynellä parkkipaikan alueella. Tässä vaiheessa väsytti jo aika tavalla ja keräsimme tavaramme ja lompsimme Salomaan leiripaikalle katselemaan sopivaa yösijaa.


Telttakin heijastaa kivasti auringon viime säteitä


Leiripaikan ympäriltä löytyikin monta todella hyvää telttapaikkaa ja paikalle mahtuisi sopuisasti useampiakin telttakuntia. Salomaahan on ainut paikka, jossa virallisesti saa Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa telttailla. Itse päädyimme lähes suon laitaan. Illan äänimaailma oli vähintäänkin runsas. Käet kukkuivat suon molemmin puolin, kurjet huutelivat jossain kauempana, samoin kuovi myös laulujoutsenia kaarteli töräytellen jossain hieman pidemmällä suolla. Auringonlaskua ei juurikaan näkynyt, mutta illan viime säteet siivilöityivät hienosti suon ylitse mäntykankaalle saaden metsän sekä suon hehkumaan. Mikä mielettömintä, olimme paikalla aivan kaksin ei ketään muuta.

Iltatoimien jälkeen vetäydyimme telttan suojiin hakemaan hiemna lämpimämpää paikkaa. Ilta oli kääntynyt iltapalan aikana kohtalaisen viileäksi ja omat sormeni olivat aika kohmeiset. Olipa mukava pujahtaa pitkästä aikaa makuupussin lämpöön, josta olinkin jo nähnyt jopa unta. Yö menikin tutusti aika katkonaisesti, eikä vähiten lintujen ääniä kuunnellessa. Käki oli hiljentynyt yhtä aikaa auringonlaskun kanssa, mutta aloitti uudelleen joskus puoli kahden aikaan. Siltikin aamu-unet venähtivät hieman ja kömmimme teltasta aamupalalle vasta yhdeksän aikoihin. Aamupalan jälkeen pakkasimme kamppeet ja päätimme käydä hieman kävelemässä pitkospuita. Tuuli oli oikein navakka.

Leiri päivänvalossa

Pienet aamutulet kahvia varten

Ja sitä aamukahvia siis
Juuri kun olimme aika valmiit paikalle saapui ensin vanhempi pariskunta ja sitten aikamoinen joukko ilmeisesti opastetulla luontoretkellä olevia ihmisiä. Olimme perinjuurin hämmentyneitä, koska koko illan ja pitkälle aamuunkin olimme saaneet olla aivan keskenämme. Kävimme kuvailemassa suota ja ihailemassa sitä myös. Harmillisesti koko lenkin kierto saisi jäädä toiseen kertaan, kun aamu oli venähtänyt jo hieman ajateltua pidemmälle.

Hyviä telttapaikkoja olisi ollut useampi

Sorastettu leveä polku johdatti parkkipaikalle
Jännä suo, keidassuo jolla todella selviä kermejä ja kuljuja (ihan googlesta konsultoin)

Veimme rinkat autoon ja kävimme vielä pienen jaloittelun hakemaan kaksi lähintä geokätköä, ennen kuin maltoimme jättää Kauhaneva-Pohjankankaan taaksemme tältä erää. Tänne palataan varmasti vielä, koska lintutornikin jäi kokonaan katsastamatta.

Puhelimen kamera näkee asiat kontrastikkaampana

Eikä taaskaan tarkennus osunut sinne minne aioin. Populaa oli tulossa niin pitkospuilla mönkiminen piti lopettaa.