Nuku yö ulkona Teijossa

Tämän vuoden nuku yö ulkona päivä osuikin mukavasti elokuun viimeiselle. Lämpö oli hellinyt koko elokuun eikä viimeisenäkään päivänä tarvinnut juuri palella. Yölämpötilaksikin oli luvattu mukavasti reilua kymmentä tänne etelään. Tällä kertaa olin lähdössä ystävieni sijasta puolisoni kanssa. Päätimme tai ehkä ennemminkin minä päätin ajella johonkin kohtalaisen lähelle helpon yöpymisen paikkaan. Alunperin oli ajatus ehtiä päivälliselle kohteeseen, mutta kuinkas sitten kävikään.

Upea puukujanne Teijon kartanolta rantaanpäin

Lähtö venähti jälleen salakavalasti myöhempään kuin oli tarkoitus, kun pakkaaminen jäi aivan viimetinkaan. Kaupassakaan ei oltu käyty ja sekin täytyi vielä suorittaa ennen kuin todella pääsisimme matkaan. Heti lähtiessä huomasimme auton pohjapanssarin jälleen livahtaneen jäähdytystuulettimen siipien väliin, joten sekin täytyi käydä korjaamassa nosturilla ennen kehä kolmosen sisäpuolelta poistumista.

Endalin laavu tuli katsastettua lähinnä tältä kulmalta

Petollisen pehmoisennäköisiä sammalmättäitä

Eipä ne ongelmat vielä siihen jääneet, vaan vielä viimeisellä pysähdyksellä tarkastettiin tilannetta ja eiköhän pohjapanssari ollut jälleen väärässä paikassa. Ei auttanut kuin kysyä löytyisikö huoltoasemalta jotain sopivia työvälineitä, että koko pohjapanssarin saisi irroitettua. Onneksi tunkki on normaalivaruste vanhemmassa autossa muutenkin, joten se sentään löytyi suoraan, koska eturengaskin piti irroitella. Lopulta oli pohjapanssari pakattu autoon ja kädetkin käyty pesemässä ja päästiin vihdoin ja viimein jatkamaan matkaa kohti Teijoa.

Hämmentävästi ainoa kuva koko illalta

Kävimme Kalasunttia lähimmällä parkkipaikalla toteamassa autotilanteen sellaiseksi, että saarella varmasti riittäisi muitakin yöpyjiä, otimme siis suunnan kohti Miilunummen parkkipaikkaa. Miilunummella nostimme rinkat selkään ja lähdimme taivaltamaan hurjaa kilometrin matkaa kohti Endalin laavua ja nuotiopaikkaa. Olin hieman epävarma siitä millaisia telttapaikkoja paikalla olisi. Vähän huononpuoleisesti selvisi paikalla, tosin kello oli jo sen verran, ettei enää olisi ehtinyt jatkaa Teerisaaren maisemaparatiisiinkaan, joten teltta oli pystytettävä ainoalle jotenkuten sopivalle paikalle. Paikalla oli jo toinen pariskunta, seurue kolmen teltan voimin, pari riippumattoilijaa sekä laavuun oli tainnut majoittua pari henkilöä. Maisematkaan eivät päätä huimanneet. Vietimme siis loppuillan teltan lähistöllä hyvin myöhäistä päivällisen ja iltapalan yhdistelmää syöden. Pian olikin jo pimeää sekä aika kömpiä nukkumaan.

Sumuisaa aamua

Komea murikka aivan polun vierellä

Uni ei väsymyksestä huolimatta meinannut jälleen tulla. Yöllä taas huomasin, että olin täyttänyt patjani liian piukaksi ja käsivarsi puuttui kyljellään nukkuessa. Aamulla ulkoteltta oli ihan märkä sisäpuolelta ja ulkona leijaili sankahko sumu. Napsin sumusta muutamia kuvia ja ihastelin kasteen esiintuomia hämähäkinseittejä. Aamupalakin hoitui teltan läheisyydessä, laavullaolijat kun taisivat nukkua aika myöhään. Pisteltiin nopeasti kamat kasaan ja lähdettiin upean aurinkoiselle polulle tallaamaan lyhyt matka takaisin autolle. Matka tuntui paljon lyhyemmältä tällä kertaa ja polun ympäristöäkin ehti paljon paremmin havainnoimaan. Ainakin yksi hieno siirtolohkare oli tullessa jäänyt kokonaan vaille huomiota.

Tämä ei muuten ollut ihan pieni yksilö

Hämähäkinseittejä oli vaikka minkämoisia oli sellaisia epämääräisiä kyhäelmiä ja sitten näitä hienoja

Kotiinpäin ajellessa poikettiin vielä Teijon kirkolla ja kartanolla, ihastelemassa rakennuksia ja nappaamassa yksi geokätkölöytö päivälle. Tällä kertaa meni reissu vähän suorittamiseksi ja jäi vähän turhan lyhyeksi vastoinkäymisten johdosta, mutta tulipahan tehtyä. Lisäksi tuli katsastettua uusi kolkka Teijon kansallispuistostakin.

Todella tunnelmallinen kartanomiljöö, vaikka pikainen piipahdus olikin