Ruskaretkellä Virkatien kierros: Lähtövalmisteluja sekä ensimmäinen etappi

Jo kesällä heitettiin ilmoille sellaista ideaa, että oltaisiin taas porukalla lähdetty syksyllä johonkin metsäreissuun. Ainoastaan yksi viikonloppu tuntui käyvän, joten lyötiin se ajoissa lukkoon. Haaveilin itse pääsystä jopa johonkin pidemmälle, mutta Itä-Suomi ja Pohjois-Karjalakin vaihtuivat vielä hieman läheisempään Pirkanmaahan ja Seitsemisen kansallispuistoon. Lopulta näin pienellä kokoonpanolla ja varsinkin lyhyellä reissulla, olisi ehkä ollut vähän turhan aikaavievää ajella mihinkään sen kauemmas. Siltikin Patvinsuo jäi siintelemään mieleen. Toivottavasti siitä vain ei tule uutta Salamajärveä, jonne muuten vieläkään en ole päässyt ahkerasta yrittämisestä huolimatta.

Kun kohde oli päätetty, niin taisi olla aika selvää, että kierrettäisiin kansallispuisto kokonaisuudessaan. Kolme päivää tuntui sopivan leppoisalta tahdilta lyhenevissä syyspäivissä ja siihen päälle yksi yö vuokratuvassa sekä päiväretkeily Soljasilla täydentäisivät koko reissun.

Niinpä syyskuun viimeisenä viikonloppuna oltiin vihdoin lähdössä. Joskaan eihän se mennyt niin kuin Strömsöössä tälläkään kertaa. Lauantaiaamuna oli tarkoitus lähteä jo hyvissä ajoin, mutta perjantaina selvisi, että en ollut ainut joka tulisi tekemään älyttömän pitkän työpäivän. Muutenkin kiirusta oli töissä riittänyt sen verran, että olin onnellinen, kun olin jo useampaa viikkoa aiemmin hahmotellut ruokalistaa. Työpäivä venähti työmaalla normaalipituiseksi ja sen jälkeen vielä piti toimistolla tehdä jotain oikeita töitäkin.

Kuudelta lähdin kotiin, joskin ruuan ja viimeisten retkeilytarvikkeiden täydennysten ostamisen jälkeen piti vielä muutama tunti jatkaa töitä. Työkoneen suljinkin kymmenen aikaan illalla ja aivotoiminta oli niin olematonta, että oli pakko painella nukkumaan pikimmiten. Retkitavarat lojuivat onneksi pitkin olohuonetta, mutta rinkkaan ne eivät päätyneet ennen lauantaiaamun tehopakkausta.

Matkaan mars, leveää baanaa

Lauantaina päästiinkin lähtemään tuntia myöhemmin kuin oli alun perin tarkoitus. Matka-aika Tampereelle tuntui normaalia pidemmältä. Lopulta saavutimme kohtaamispaikkamme, jossa oli tarkoitus nauttia viimeisiä sivistyneen maailman antimia, ennen paluuta. Saattoi pysähdyksellä mennä kauemmin kuin oli tarkoitus, mutta viimein olimme pakanneet sen kolmannenkin rinkan mukaan kyytiin ja olimme matkalla kohti Seitsemisen kansallispuistoa.

Lauantai-iltapäivästä luontokeskuksen parkkipaikalla oli vielä kohtalaisen paljon autoja. Kävimme vielä ihmettelemässä luontokeskuksen näyttelyä ja nauttimassa vesivessan ihanuudesta. Viimein oli pakko nostaa rinkat selkään ja lähteä tallustamaan kohti Koverolampea, jonka läheisyydessä aioimme viettää ensimmäisen yön. Aika tasan neljän aikaan lähdettiin polulle.

Hyvin viitoitetut hiihtoreitit

Muutama ensimmäinen kilometri sujui aika leppoisasti, rinkka kyllä painoi, mutta ei mitenkään älyttömästi. Nopeasti laskeskeltuna rinkalla oli painoa noin 20 kiloa. Pysähdeltiin silloin tällöin odottelemaan kolmatta, joka keräili sieniä minkä kerkesi polun vieriltä. Minä puolestaan kuvasin varmaan jokaiset pitkospuunpätkät, jotka vastaan tuli. Jossain välissä alkoi todenteolla painaa ja varmaan sen ainoan oikean nousun jälkeen kaveri huomasi, että huivi oli tippunut jossain välissä. Jätettiin rinkat sopivasti lepäämään kyltin luokse ja lähdettiin palailemaan polkua pitkin. Onneksi kovin pitkälle ei ollut huivi jäänyt vaan joku sata metriä saatiin kirmailla ilman rinkkoja sinne ja takaisin. Kun leiripaikalle oli enää puolitoista kilometriä niin jalkapohjiin koski kokolailla. Edellisen päivän koko päivän seisominen turvakengissä työmaalla kostautui siis jo ensimmäisenä päivänä. Viimeinen reilu kilometri tuntuikin aika pitkältä ja hämäräkin alkoi uhkaavasti lähestyä.

Lisää pitkoksia

Näyttää pehmeältä ja vetiseltä

Hieman kapeampaakin polkua

 Ensimmäisenä leiripaikalle päästyä laitettiin teltat pystyyn ja pedit kuntoon. Majoitteen pystytyksen jälkeen kerättiin ruokatavarat ja mentiin nuotiolle, jossa olikin jo pariskunta koiran kanssa ja isä poikansa kanssa tulistelemassa. Päästiin siis valmiiseen pöytään. Juteltiin siinä niitä näitä ja muutamat lauseet vaihdettiin myös muiden leiriläisten kanssa. Liian aikaisin alkoi kuitenkin nuotiolla ollessa sataa ja piti vetäytyä teltan suojiin. Koska juuri mitään iltatekemistä en ollut tajunnut napata mukaan oli vain kömmittävä lämmittämään makuupussia jo joskus yhdeksän aikaan.

Rinkat ansaitulla lepotauolla puolenvälin kohdilla

Ruokaa otsalampun ja nuotion loisteessa

Pikapiipahdus järvellä ja suolla

Elo-syyskuussa tuli tehtyä useampikin akkujenlatausretki lähikohteisiin ja ei aina ihan niin lähellekään. Olin jo pidemmän aikaa hinkunut suolle ja pitihän sellainen retki sitten saada aikaiseksi. Mikäs sen parempi kohde siihen kuin Torronsuo.

Kutsuva portti

Aamulla Helsingistä lähtö hieman venähti aiotusta, kuten viikonloppuisin vähän tuppaa tekemään. Sää ei näyttänyt kovin kummoiselta, mutta luotettiin siihen, että perillä vastassa olisi vain hyvää säätä. Matkalla satoikin paikka paikoin aika rankastikin, mutta sade oli loppunut kuitenkin ennen Liesjärveä.

Siihen se on vaan kasvanut

Päätimme käydä vilkaisemassa Korteniemen perinnetilan. Lampaita olikin vielä aitauksessa ja kukkoherra kolmen kanansa kanssa pyöri pihassa. Lampaat tulivatkin juuri parahiksi rapsuteltaviksi ja niistä sai muutaman ihan kivan kuvankin. Perinnetilan lähin tulipaikka olikin aika täynnä, joten emme tuppautuneet enää seuraan vaan vaihdoimme vaihtoehto B:hen ja siirryimme auton kanssa Kopinlahden parkkipaikalle Kyynäräharjun toiseen päähän.

Tepastelimme kaikessa rauhassa lyhyintä reittiä Savilahden tulipaikalle ja matkalla tulikin useampi seurue meitä vastaan. Tulipaikalla olikin vain pari herrashenkilöä, joten mahduimme kivasti ja liikoja juttelematta itsekin tulistelemaan. Muutamia telttoja oli vähän syrjemmällä ja jonkinmoinen hippileiriksi ristimämme joukkio, en tiedä mikä oli oikea meininki. Keittelimme ja paistelimme ruokamme siinä rauhallista tahtia ilman mitään kiirettä mihinkään. Nautimme vain kohtalaisen hiljaisesta ympäristöstä ja leppoisasta säästä.

Metsän hämärää

Muistin muutaman kuvankin napata ennen kuin lähdimme jatkamaan takaisin autolle ja päivän pääkohteeseen Torronsuolle. Torronsuollakaan ei tosiaan ollut retkeilijöistä pulaa. Autoja oli vaikka millä mitalla. Päätimme kiertää vain pienen polun ja vähän käydä ihmettelemässä keskemmällä suota. Olisin mielinyt pidemmällekin, mutta runsas väkimäärä pisti vähän epäilyttämään. Kävimme vain pienen piston pitkospuita suollepäin ja lopuksi vielä lintutornin kautta takaisin autolle.

Yritimme etsiä lintutornilla olevaa geokätköäkin, mutta se pahalainen pysyi piilossa meiltä. Ei nyt kovin tehokkaasti tullut etsittyäkään, kun miltein koko ajan tornissa oli joku. Mukava pikku piipahdus hieman pidemmälle ja muistettiin vielä käydä Forssan kautta kotimatkalla napsaisemassa yksi kätkökin päivälle.

Kovin jo syksyinen kävelytie

Kesäpäivä Hangossa purkkikeikalla

Pientä hiljaiseloa on taas pitänyt kaikenmaailman asioiden takia ja uhkaavasti jälleen jutut kerääntyy odottamaan paluuta näppiksen ääreen. Tällä kertaa palaillaan vielä kesäisempiin tunnelmiin ja erääseen maanantaihin

Viimeisellä kesälomaviikolla elokuun alkupuolella lähdettiin Hankoon pikkuveljen ja puolison kanssa lähinnä geokätköilemaan, nauttimaan päivästä ja jotenkin syöminenkin onnistui itsensä siinä määrin reissuun hivuttautumaan, että siihenkin venähti hyvä tovi. Kaiken kaikkiaan päivän saldo oli parisenkymmentä löytynyttä kätköä ja yksi tavallaan löytymätön, taino paikka ja purkin sisältö osaltaan löytyi, purkki itsessään oli logeineen hukassa.

Aamulla lähtö oli kesälomalaisen mittapuulla aikaisin, yhdeksän aikoihin. Pikkuveli piti myös vielä poimia Lohjalta mukaan. Hangossa oltiin erinäisten mutkien kautta lopulta kuvien aikaleiman mukaan 11:18. Ensimmäinen pysähdys olikin sopivasti Hangon keksillä, talo itsessään oli aika hieno ja hyvin pidetty. Keskusvarasto sanoi kyltti oven pielessä, mutta mahtoiko enää keksejä siellä ollakaan.

Tämä ei ollutkaan omaottama vaan puolison

Olen aina silloin tällöin piipahtanut Hangossa muuten vaan hengailemassa ja kaupunkiseikkailemassa, mutta täytyy sanoa että tämä geokätköily tuo ihan uutta kulmaa ja syvyyttä paikkoihin ja esittelee sellaisiakin paikkoja, joita ei osaisi etsiä. Lisäksi kätköreissuilla tuntuu aina tulevan jotain sellaisia yllätyksiä vastaan, joita ei osaa odottaa.

Hangon keksin jälkeen suuntasimme syömään. Siitä olikin sitten mukava siirtyä kävellen vesitornille turistoimaan. Sisäänpääsymaksu on muutaman euron ja ainakin hyvällä säällä näkymät ovat mitä mainioimmat pitkälle ulapalle asti. Ylhäällä ei kovin kauaa viivytty sen verran tuuli kävi, että vähän alkoi jo hirvittää jos tuuli olisikin tempaissut puhelimen kädestä. Parempi siis sujauttaa puhelin takaisin laukkuun. Käveltiin takaisin autolle muutaman kätkön kautta ja lähdettiin jatkamaan rantabulevardia eteenpäin. Napattiin vielä matkalta aika vinkeä kätkö, jota saatiin kyllä hakemalla hakea, vaikka olihan tuo ihan naateissaankin.

Neljän Tuulen tuvalla käytiin luonnollisestikin kahvittelemassa, koska se oli auki. Muitakin kulkijoita riitti maanantaista huolimatta. Auto jätettiin parkkiin ja lähdettiin kiertämään muutamat lähikätköt kävellen, lämmintä riitti edelleen, mutta puuskainen tuuli hieman viilensi tunteita. Ihastelin upeaa rantamännikköä ja jäkälikköä, jotka olikin suojeltu herkkänä kulumiselle. Käytiin kolmella kätköllä, joista tulikin noin kolmen kilometrin mittainen kiepsahdus. Loppumatka tultiin hiekkarantaa pitkin. Aivan upea aurinkoinen lämmin ilma, aikamoinen tuuli ja auringonkajo laineilla. Aika mieletöntä!

Loppuaika ajeltiinkin hieman edestakaisin ja jalkauduttiin vielä muutamalle kierrokselle park and grabien lisäksi. Muutama hieno ranta tuli vielä kierrettyä, joista on pakko mainita. Tulliniemen uimarannan tuntumassa käytiin korkealla kalliolla ihastelemassa maisemia ja Slaktiksen uimarannalla alkoi jo tuntua todelliselta myrskyltä tuulta vasten kulkiessa sai todella tehdä töitä myös aallot näyttivät tekevän jo vaahtopäitä. Lopulta iltasella ajeltiin tyytyväisenä kotiinpäin, oli ollut hyvä Hangon reissu. Kätköjäkin päivälle oli kertynyt 21 kappaletta, ihan kivasti siis. Vähän erilaista retkeilyä tähän väliin.

Lähes autio hiekkaranta, eli meidän rantakelit vasta alkaa