Korpipolulla

Aivan mielettömän hieno sunnuntaisää olisi varmaan pitänyt käyttää hyväksi jossain järven- tai merenjäällä retkeillen. Yksinään oli jälleen tyydyttävä lähtemään, niin en sitten kovin pitkälle päässyt. Löysin itseni jälleen Pitkäkosken ulkoilumajan läheisyydestä. Tällä kertaa aioin mennä kulkemaan Korpipolun lävitse, joka oli jäänyt viime kerralla mieleen.

Kohtalaisen paljon oli ihmisiä liikenteessä, muuta onneksi suurin osa oli liikkeellä suksilla tai sitten pysyttelivät hiekoitetuilla väylillä. Kunhan ensin löysin Korpipolulle sain aluksi aika rauhassa sitä kävellä eteenpäin. Ihmettelin kun alkumatkasta ei tullut yhtään luontopolulle tyypillistä tietokylttiä vastaan. Ne alkoivatkin vasta kun oli jo noin puolet matkasta kävelty. Harmillisesti tuolla Korpipolulla liikennöi myös aika paljon fattipyöräilijöitä, joten sai olla kohtuu usein pomppimassa pois alta.

Yhdessä ladunylityksessä jäin hetkeksi katselemaan, kun kuvittelin nähneeni jonkun hieman isomman lehahtavan puusta toiseen. Siellähän se närhi lymyili, harvinaisen hiljaisesti se osasikin liikkua kuusistossa.

Hieman myöhemmin löysin aivan ihanan vanhaa kuusikkoa olevan hieman aukeamman paikan, johon aurinko paisteli. Jäin kuuntelemaan ja havainnoimaan. Vesi tippui puista ympärillä tip tip vaan. Erehtymättömästi myös pienen pientä piipitystä kuului paljon. Ensin näin puukiipijät ja sitten vielä hippiäisetkin. Hyvän aikaa siinä nautiskeltuani yksi puukiipijä lensi aivan viereiseen puuhun ja aloitti kiipimisensä. Se piti kyllä aika jännää ääntä mennessään, ihan kuin se olisi jutellut itsekseen tai sitten jossain toisessa puussa olevan lajitoverinsa kanssa.

Ei siihen auttanut jäädä vaikka mieli olisi kovasti tehnytkin. Jatkoin eteenpäin ja seurailin samalla jälkiä lumessa. Lähinnä jäniksiä, eri kokoisia eli todennäköisesti sekä rusakoita että metsäjäniksiä. Paljon koiria ja jokunen orava. Lopulta törmäsin hieman erilaisempiin jälkiin. Taisi olla kauris, joita kyllä tiesin metsässä olevan.

Lopulta päädyin Korpipolun toiseen päähän ja kun ei samaa reittiä tehnyt mieli kulkea takaisin lähdin suuntimaan ladun reunaa takaisinpäin. Piti kyllä ihan puhelimen kartasta vähän ottaa suuntimaa, jotta osasi risteyksissä valita oikean suunnan. Lopulta pääsin tutulle alueelle ja löysinkin takaisin autolle. Tulipahan vähän enemmän ulkoilua kuin alun perin oli edes tarkoitus.

Korpipolulle täytynee palata keväämmällä uudelleen, jos siitä sitten jatkaisi vielä Haltialan aarnialueellekin.

Tämä oli osa 6/100 sarjaan 100 hetkeä luonnossa. Kyllä tämä tästä, vauhti kiihtyy alamäessä. Vielä onneksi on viikkoja jäljellä, tosin nopeastihan nämä tuntuvat menevän.
Lisäksi tämä voisi olla retkihaasteen kohta 25. Jälkiä lumessa -retki.