Lähdimme tutkailemaan Mätäjoen vartta Kannelmäen kohdilta. Suurimmaksi osaksi Mätäjoki olikin vielä jäässä ja olin hieman pettynyt, kun pieni lammentapainen Kartanohaan kohdilla oli täysin jäässä eikä sorsia näkynyt. Jatkoimme seuraavan sillan kohdille alavirtaan ja sieltähän löytyikin sulaa ja niitä sinisorsia myös. Sillalla seisoskellessa näimme myös kaverini odottaman "fasaani juoksee kävelytien yli" -tapahtuman. Olipa vielä koiraspuolinen ja rynnisti siirtolapuutarhapalstoille päin.
 |
| Jäistä on |
 |
| Tuosta ne sorsat tuli 'putouksesta' alas. |
Jatkoimme vielä kehä ykkösen kupeeseen, josta lähdimme metsäkaistaleen poikki ja tutkailemaan vanhoja ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoitteita, joita lähiympäristössä riittää pilvin pimein.
 |
| Ja näitähän täällä riittää |
Lopulta päädyimme Kannelmäen kirjastolle ja varsinainen luonto-osio olikin loppu. Tulipa käytyä hieman tuntemattomammillakin reiteillä.
#100hetkeäluonnossa osa 7/100. #52retkeävuodessa haasteen kohta 51. Retki keskellä kaupunkia ja #100lintulajia haasteessa mennään tämän myötä kohdassa 26 lajia.
Mukavia maisemia, ihanan aurinkoista, ja mainiot sorsat! :D
VastaaPoistaPS. Ei iloisia uutisia messulippuarvonnasta: arpaonni suosi tällä kertaa valitettavasti toisia. Mutta voidaan miettiä jotakin muuta Turku-aktiviteettia! Jos vaikka sitä Kurjenrahkaa?
Täytyy eksyä tuonne keväämmälläkin silloin tuossa lammikossa saattaa olla jopa isokoskeloita. Harmi, etten tajunnut videoida liukua. :D
PoistaJokos se kohta olisi teeriretken aika? Eikös se Kurjenrahka olisi siihen aika hyvä. Sinne suon reunalle kuikuilemaan.
Joo! Yks luontokuvaajakaveri on kertonu vaikka mitä jänniä havaintoja Mätäjoelta - siellä tosiaan kannattaa haahuilla kaikkina vuodenaikoina. :D
PoistaEiköhän pian. Kaipa niillä on jo soidin aluillaan. Viime keväänä pääsiäisviikonloppuna muistan heränneeni teltasta pulputukseen ja lähteneeni etsimään soidinpaikkaa. Ehkä ei ihan vielä nyt, mutta maaliskuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin lienee optimaalinen haarukka valita ajankohtaa.
(Jonku vanhan kansantiedon mukaan teerisoidin on parhaimmillaan sillon, ku koivujen silmut on just puhkeamaisillaan tai just auennu - vai miten se nyt menikään. Pätee ehkä paremmin jossain peräpohjolassa.)