Koska lähtö oli ollut työpäivän jälkeen, niin oli jo ilta kun saavuttiin majapaikkaan Haeskan kartanolle. Seuraavana aamuna olikin ohjelmassa ensin siirtymä omaan tahtiin lintutornille ja sieltä sitten aamupalalle. Aamu näytti jo aika kostealta ja ensimmäiset vesipisarat tulivat jo tornilla seisoskellessa. Silti tehtiin aika hyviä havaintoja heti aamusta.
Aamupalan jälkeen pakattiin itsemme ja tavaramme autoon ja lähdettiin kohti suurta tuntematonta. Ensimmäinen pysähdys oli jossain tien varressa vanhan hylätyn navetan luona omien muistikuvieni mukaan. Pienen vakoiluoperaation tuloksena tämä taisi olla Põgari-Sassi. Siitä zoomailtiin hyvän aikaa vesisateessa lintusia meren rannalla. Mielialassa ei kyllä juuri ollut hurraamista.
Seuraavaksi suuntasimme kohti Puisen niemeä, jossa jo sade taukosi ja ensimmäinen minkä näimme autosta ulos tultua oli oikein kirkkaan keltainen keltavästäräkki. Myös täällä kävimme kiikaroimassa merelle.
Kävimme Kiidevan Kalakülassa, jossa itse yritin löytää geokätköä enemmän kuin katsella lintuja, joten hyvin mielenkiintoiset sepelhanhet menivät täysin ohi. Seuraavassa kohteessa Rannajoen lintutornin ympäristössä oli jättiläiskokoisia kotiloita (viinimäkikotiloita), suohaukkoja sekä valkohäntäkauriita. Lisäksi oli geokätkö, joka ensin löytyi ja jonka ryhmäpaineella saimme myöskin auki.
 |
| Kalaküla |
 | |
| Lihulan museon ovi (aika mieletön) |
Lisäksi suuntasimme Lihulaan, jossa kävimme ensin syömässä ja sen jälkeen seikkailemassa vanhan linnan raunioilla. Sieltäkin löytyi kätkö siinä seikkailun ohella. Kävimme myös hienossa, joskin aika rapistuneessa museossa kahvilla. Kahvilapuoli ei vielä varsinaisesti ollut auki, mutta saimme olla koeasiakkaina.
Kävimme seikkailemassa keskellä ei mitään olevalla tähystystornilla (Kasari Luht) ja sillalla. Siellä näkyi lisää suohaukkoja. Lisäksi kävimme vielä Kloostrin luostarinraunioilla ihmettelemässä. Päivän viimeinen etappi oli Puhtun lehdossa halailemassa mielettömän kokoisia ja vanhoja puita sekä viimeisellä rannalla, niin hämmentävän unenomainen oli siellä olo.
Lopulta pitkän päivän jälkeen päädyimme takaisin majapaikallemme. Grillailimme vielä pimenevässä illassa epäilyttäviä virolaisia pikkumakkaroita ja terveellisempiäkin eväitä. Nukkumaan pääsimme joskus ihan älyttömän myöhään.
Viimeisenä aamuna innokkaimmat olivat käyneet taas ennen aamupalaa lintutornilla ihmettelemässä. Aamupalan jälkeen olikin aika pakata kamat kasaan, suorittaa maksu ja suoriutua kotimatkalle, tietysti muutaman mutkan kautta. Matkaan mahtui vielä yksi lintutorni, useamman hakemista, pieni vesiputous sekä hienot rauniot. Lopulta löysimme kuin löysimmekin itsemme takaisin lähtöpisteeseen, josta seilasimme takaisin Suomen puolelle.
Virosta mieleen jäi, harvinaisen tasainen maasto. Todella hämmentävää. Hieman epäonninen sää, koska pari edellistä viikkoa oli ollut aivan täydellistä säätä, aurinkoa, lämpöä ja poutaa. Sekä harvinaisen rehevä luonto. Harmillisesti aikaakin oli selvästi liian vähän.
Toisen henkilön reissukertomukseen voi tutustua täällä.
Hahaa, mainio kooste! Tykkään tosi paljon tosta ihan ekasta kuvasta. Siinä on aamun pehmoiset mutta uhkaavan massiiviset pilvet aika hyvin tallennettu. :) Harmi, että satoi niin paljon eikä ehditty järjestää pidempää retkeä, mutta onneks tänä keväänä on hiukan pidempi reissu edessä, joten todennäköisyys saada kirkkaitakin päiviä alkaa olla vähän korkeammalla. :D
VastaaPoistaKiitos kiitos, vähän erilainen lähestymiskulma kuin sulla.
PoistaSe eka onkin varmaan yksi niitä ainoita, jossa on jotain keltaisen tai punertavan sävyjä.
Toivotaan parempaa tuuria tällä kertaa ja jos ei, niin mun pitää varmaan harkita saappaiden hankkimista. :D
Haha, tällä kertaa toivottavasti paremmalla ajalla. :)
VastaaPoistaNojoo, jos ei olis ihan niin kiire ja täydet päivät. :)
Poista