Sen verran olin kuitenkin suunnitellut, että olin osannut ottaa kameran mukaan. Uudempi kamerani olikin toisissa hommissa lainassa, joten 'jouduin' kerrankin kaivamaan järjestelmäkameran vanhuksen esiin kassistaan. Akku onneksi kyllä pitää varauksensa tuossa kamerassa vaikka se sattuisikin useamman kuukauden laukussaan kököttämään.
Parkkeerasin auton ammattikoulun pihalle, koska arvelin ettei pysäköintikielto ihan kauhean pitävä viikonloppuna ole, kun ei siellä juuri muitakaan autoja ollut. Hieman matkaa sai siis kävellä ennen kuin varsinaiseen alppiruusupuistoon pääsi.
Jonkun verran oli muitakin kiertelijöitä puistossa ihmettelemässä. Vielä nuput olivat aika pienehköjä, joten muutaman viikon verran varmaan ainakin olisi saanut odottaa. Hetket tällä havaa alkaisivat kai olla jo kohdillaan parhaimmille kukinnoille, joten täytyisi käydä kurkistelemassa uudelleenkin. Kiersin rauhassa ja kuvasin rhodoja ja mukavia puupolkuja, jotka kulkivat pensaiden seassa. Tiltaltti lauloi jossain koko vierailuni ajan. Yritin saada oravastakin kuvaa, mutta se liikkui karkuun juuri kun olin saanut asetukset kohdalleen. Tunnelma oli jotenkin hyvin kiireetön ja ihmiset puhuivat hiljaa kiertäessään.
Ihan en tainnut saada sellaisia kuvia kuin olin ajatellut, mutta joissain asioissa järkkäri on aina järkkäri ja tietynlaisista kuvista tulee aina hienompia kuin osaa itse ajatella. Hieman kokeilinkin jotain erilaista, siinä kuitenkaan onnistumatta. Myös vähän säädöissä oli hakemista.
#100hetkeäluonnossa 30/100.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on aina tervetullut!