Koulun piha oli hiljainen tenniksenpelaajia ja yhtä kirjastossa vieraillutta perhettä lukuunottamatta. Saimme kopeloida paikkoja ihan rauhassa. Tietysti se kätkö sitten löytyi paikasta, johon itse en olisi edes ylettänyt kunnolla. Onneksi seuralaisistani kumpikin oli minua roimasti pidempi. Lämmittelyn jälkeen suuntasimme paikalle, johon olimme edellisellä kerralla tehneet tiedusteluretken. Tällä kertaa saappaita oli mukana. Minun lainasaappaani olivat kuitenkin liian lyhytvartiset, joten kahluuhousut ovat vakavassa harkinnassa, niitä tarvitsisi ehkä muuallakin. En siis mennyt putkeen. Kävin kuitenkin kuvaamassa suorituksen ja kuikuilemassa haikeana tunnelin suulta. Harvinaisen mukava kätkö. Autolla kuulin vielä kevään ensimmäisen satakielenkin.
Kolmanneksi päätimme käydä hakemassa vielä läheisen multikätkön, jonka eteen sai hieman kävelläkin. Multikätkö kävelytti meidät Virkkalan kuntoradan ympäri reilu kaksi kilometriä. Kevät oli puhjennut oikein kukkaan ja metsä oli täynnä valkovuokkoja sekä pirteää linnunlaulua. Ainakin peippo, pajulintu sekä sirittäjä (sekin ensimmäinen tälle keväälle) pitivät konserttiaan. Oletettavasti tällä reissulla tuli myös 100 lintulajia täyteen, hieman myöhemmin kuin alunperin uumoilin. Aivan loppupätkällä näimme myös varisten hätyyttävän jotain haukkaa. Oletettavasti se oli hiirihaukka, koska se kuitenkin oli kohtuukokoinen ja aikalailla oikeanvärinen.
Vuokkomeri |
Ei vielä lehtiä puissa |
Päivän sää vahvisti kyllä mielikuvaa siitä, että äitienpäivänä on aina lämmintä ja aurinkoista. Tästä sain kasaan osan 27 100 hetkeä luonnossa jatkumoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on aina tervetullut!